torstai 7. toukokuuta 2015

Ekaa kertaa triathlonille? (HCT 2013)

Triathlon lajina saattaa kuulostaa lajia tuntemattomalle jännittävältä, yli-ihmisten hommalta, kivalta tai pelottavalta. Meitä on niin moneen junaan mitä tulee kuntoon, geeniperimään, tavoitteisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin, ja kaikki näkevät asian sen mukaisesti, omalta kantiltaan. Toiset rykäisee triathlonin puolimatkan (1,9 km uintia, 90 km pyöräilyä ja 21,1 km juoksua) ensitöikseen, eikä voisi mitään vähempää kuvitellakaan. Sitten on meitä tavallisia tallaajia, jotka haluavat vähän iisimmin ensin lähteä tutustumaan lajiin. Nyt keskitynkin ihan pelkästään jälkimmäisiin, koska sen osalta tiedän mistä puhun.

Monelle tavalliselle tallaajalle triathlon kuulostaa hurjalta lajilta. Kyllä minäkin taisin joskus siihen joukkoon kuulua, nyt tuskin muistan sitä aikaa. :) Ensimmäinen triathlonini oli Helsinki City Triathlon elokuussa 2013 (uinti 300 m, pyöräily 10 km, juoksu 3 km) ja sen aloittelijaystävällisempää triathlontapahtumaa ei taida Suomesta löytyä? Järveenkään ei tarvi uskaltautua uinnin tapahtuessa uintistadikalla ja osallistujakollegat ovat suurimmaksi osaksi ihan yhtä taviksia kuin itsekin.

Kisaajat numeroituna innoissaan ja valmiina kohti starttia!


Mitä yleensä tavallinen tallaaja sanoo kun puhutaan triathlonista ja miksi ne ovat vääriä luuloja?

1. En mä voi kun en oo kovin hyvä uimaan. Tätä kuulee ehkä eniten. Väittäisin kyllä että meidät suomalaiset on koulussa viimeistään opetettu sen verran uimaan että pinnalla pysyy. HCT:lla ja muissa sprinttimatkoissa uinnin osuus on 300m ja sen voi räpiköidä ihan millä vaan tyylillä millä pääsee edes vähän eteenpäin. HCT:lla nähtiin uinnissa kaikkia lajeja sammakosta selkäuintiin ja taisi vapari olla ainakin naisten kuntosarjassa (muita en ehtinyt seuraamaan) vähemmistössä. Välillä voi vaikka vähän kellua jos siltä tuntuu. Ei se oo niin vakavaa :)

2. Apua siihen tarvii kauheasti varusteita. Se on totta että siinä vaiheessa kun menee oikein "oikeasti kisoihin" niin varustelista mahtuu juuri ja juuri A4 paperille ja rahaakin niihin varusteisiin saa uppoamaan ihan äärettömän määrän jos vaan haluaa. Aloittaa ja kokeilla voi kuitenkin ihan minimaalisellakin kattauksella (ja jatkaakin voi todella pitkään ennen kuin puhutaan niistä äärettömistä summista). Uikkarit luulisi löytyvän monelta jo kaapista, tai ainakin jotain vastaavaa uintiin soveltuvaa. Pyöräksi kelpaa mikä tahansa Joposta mummiskaan (kunhan vain jarrut toimii!), eiköhän sellainen viimeistään joltain lähipiiristäsi löydy päivän ajaksi lainaan jos et itse satu omistamaan. Lenkkarit toki kannattaa nyt hankkia, ellei sellaisia vielä ole.

3. Voi en minä jaksa, mulla on niin huono kunto. Todennäköisesti tuo ei pidä paikkaansa, jos nyt jonkinlaista arkiaktiivisuutta olet pitänyt yllä. Jos tuo pitää paikkansa, niin tässäpä mukava tavoite! Me ihmiset ollaan kehittyväistä sorttia ja tuollaiset pikkutavoitteet ne kuulkaa tuo motivaatiota nousta sohvannurkasta ylös - voin kertoa kokemuksella, koska minä olen paljonkin siitä sohvannurkasta tykännyt ja tykkään edelleen! Haasta vaikka kaveri mukaan treenailemaan niin saatte yhdessä jakaa kisajännityksen ja -kokemukset myös :) Sitäpaitsi, eihän siinä käy kuinkaan jos vaikka taluttaa ylämäet tai juostessa pitää välillä vähän jäädä puhaltelemaan tai kävellä. Et varmasti ole ainut joka niin tekee :)

Eli ei muutakun rohkeasti mukaan!

Mä olen tuo kokovartalopunainen.

Oon ilmeisesti ollu yks hangon keksi koko kisan. :D

Itse innostuin ilmoittautumaan Helsinki City Triathloniin tuon samaisen Naisten Kympin jälkeisen keskustelun tuloksena, jossa pistettiin alulle myös Tukholman puolimaraton tavoite. Olin juuri hankkinut pyörän työmatkoja varten - sen Pelagon Caprin (sitä ennen meni lähemmäs kymmenen vuotta niin että pyöräilin vain todella todella satunnaisesti). Elisa (tuo joka toisessa postauksessa mainittava sporttikaverini) oli juuri ollut uintikurssilla ja vähän enemmänkin jo pyöräillyt ja havahduttiin siihen että alkaisi olla lajit kasassa. Muistin viime vuodelta nähneeni facebookissa kuvia kun kaverini oli ollut HCT:lla ja se oli ikäänkuin viimeinen tikki koska "kyllä siihen näköjään tavallinen ihminen pystyy". Ja todellakin pystyy!

Kesä meni siinä työmatkapyöräillen ja treenatessa kohti Tukholman puolikasta. Tätä HCT:ta varten treenasin sitten lisäksi käymällä pari kertaa uimassa. Olen aina tykännyt uimisesta (synnyin ja kasvoin joen äärellä, ja uimassa käytiin monta kertaa päivässä kesäisin) mutta en siltikään oikein osannut vapaauintia. Tai pystyin sitä ehkä 25 m uimaan jotenkuten. Enkä siis toki noina kahtena treenikertana sitä edelleenkään oppinut.

Kisaa edeltävä ilta meni jossain flunssahorkassa, mutta en suostunut luopumaan kisasta. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, joten pelkkä tukkoisuus ei estänyt mua lähtemästä lähtöviivalle. HCT on siinäkin mielessä mainio aloittelijan kisa, että kisaan voi valmistautua ihan videon välityksellä, jossa kerrotaan tarkkaan mitä tehdään missäkin vaiheessa. Siis mihin viedään pyörät tarkastuksen kautta omalle paikalle ja vaihtoalueen pussit sille tarkoitettuun paikkaan ja miten koko kisa etenee. Lisäksi samat ohjeet tuli kirjallisena. Kyllä niitä ohjeita monta kertaa luettiinkin ja videolta katsottiin, sen verran on kuitenkin liikkuvia osia tässä lajissa ja jännää oli.

Moikkamoiii, täällä sitä ollaan triathlonilla :D



Liikunnan riemu näkyy naamasta!



Yleensä kaikki jotka eivät lajia tunne, ihmettelevät miksi triathlonissa uinti on ensimmäisenä. Siinähän kastuu ja on vielä koko loppukisa edessä! Itse olen perustellut asian siten, että lajit ovat turvallisuusjärjestyksessä - vaarallisin laji on uinti joten sitä ei kannata viimeisille voimille jättää ja pyöräillessäkin väsyneenä voi saada pahaa jälkeä aikaan (nyt puhun esim vuorenrinteeltä ulosajamisesta). Juoksussa nyt ei enää kovin pahasti käy jos tuupertuu (niinkun itse kaatumisen kannalta) ja siinä apukin on helpoiten saatavilla. Oikeasti en tiedä virallista selitystä miksi juuri tämä järjestys, mulle kelpaa hyvin tämä oma järkeilyni :D

Tälläisiä vaaroja nyt siis tuskin sprinttimatkalla on, mutta toki kaikki matkat samaa lajinomaista järjestystä noudattavat. No, tätä mekin pähkäiltiin ennen kisapäivää (siis sitä kastumista heti alkuunsa), että mitäs sinne nyt sitten pitäisi laittaa päälle - niitä varusteita kun ei tosiaan oltu erityisesti tätä varten hankittu, enkä kyllä edelleenkään näe sitä tarpeelliseksikaan. Kovasti tutkailtiin vanhoja kuvia ja videoita, että mitä muilla on ollut päällä. Päädyttiin molemmat urheilutoppiin (siis mallia urheilurintsikat) ja bikinialaosaan uintiosuudelle, ja sitten ensimmäisessä vaihdossa siihen päälle vaan t-paita ja shortsit, sukat ja lenkkarit jalkaan ja tietenkin kypärä päähän. Nyt jos menisin uudestaan, laittaisin jo uintiin pyöräilyhousut jalkaan, koska a) ne shortsit kastuivat kuitenkin litimäriksi ja b) ne oli kyllä todella nihkeät pukea jalkaan. Taitaisinpa laittaa jo paidankin päälle uintiin samasta syystä (mallia hihaton toppi). Jotkut (muutamat) vetivät koko kisan bikineissä, mutta itse en tuntisi oloani mukavaksi niissä juostessa ja pyöräillessä. Pyörinä meillä oli mulla tuo oma Pelago ja Elisalla oma yksivaihteinen.

Iloinen triathlonisti :D


Trallalaa tässä vähän poljeskelen
Oli siellä muitakin ku minä




Viimeinen nousu takana ja siitä vaihtoon!
Ennen kisaa järjestäydyttiin pukuhuoneissa lähtöryhmiin ja saatiin vielä hyvä opastus kisan kulkuun itseltään Kaisa Lehtoselta. Altaan reunalla kisailijat esiteltiin etunimellä ja sai vilkuttaa yleisölle (my 2 secons of fame!) ja vielä altaan reunallakin meille muistuteltiin että ihan omaan tahtiin sitten vaan ja ei paniikkia. :) Uinti meni multa surkeasti, koska olin niin tukkoinen. Yritin spurtata vaparilla matkaan mutta edes se 25 m ei sujunut kyllä ollenkaan, happi loppui heti ja oli pakko loput 290 m uida mummorintaa ja sekin tuntui aika pahalta.

Elämä helpottui kun pääsi takaisin kuivalle maalle. Elisa oli jo mennyt menojaan aikoja sitten, sellainen uimari kun oli jo tuolloin. Ensimmäinen vaihto oli jännittävä ja numerolappukin irtosi hakaneulasta kun sitä pujotin päälleni - siis ihan ylimääräisiä sekunteja tuhraantui! Lopulta pääsin pyörän kanssa matkaan, ensin juosten kierrettiin altaat ja aina niin kauan kunnes pääsin viivan yli josta pyörän päälle sai nousta. Pyöräily meni ihan hyvin. Reitillä on sopivasti mäkiä, pari U-käännöstä ja yksi tiukka 90-asteen kulma alamäen päätteeksi, joten kovin nopea se ei ole. Mulla oli ollut vaihteiden kanssa ongelmia jo etukäteen, ja niitten kanssa vähän vajaalla kattauksella mentiin. Samoista ongelmista johtuen en myöskään uskaltanut ajaa seisaaltaan ylämäkiä, koska vaihteet oli niin monta kertaa aiemmin yhtäkkiä loksahtaneet pois paikoiltaan. Ihan maksimeita oli siis vaikea runtata vain satulassa istuen. Eka kierros meni hyvin, mutta toisella jouduin isoon sumppuun, josta en meinannut päästä ohi sitten millään. Arvokkaita sekunteja meni siinäkin hukkaan ;) 

Loppukiri!
Jihuu!

Toisessa vaihdossa mulla ei ollut muuta vaihdettavaa kuin heittää pyörä telineeseen ja kypärä omaan laatikkooni, ja sitten viimeiselle osuudelle. Juoksuosuudelta on elävästi jäänyt mieleen lapset, jotka olivat toimitsijoina jakamassa kisailijoille juomaa. Niiden kannustus tuli niin sydämestä, että en muista minkään muun kannustuksen tehonneen niin hyvin. Niillä tsempeillä juostiin kaksi 1,5 km kierrosta ja maaliin saakka. Tuuletukset tietenkin jo ainakin sata metriä ennen maalia. :) Maalissa sai heti virvokkeita ja mitalin kaulaan, juuri näin toimii kisajärjestelyt parhaimmillaan! Lasten lisäksi myös aikuiset toimitsijat saa multa täydet pisteet, todella positiivinen ja kannustava ilmapiiri on koko tapahtumassa. Oli niin kivaa, että sillä tiellä ollaan edelleen :)

Yhä maalissakin on helppo hymyillä. Kyllä oli kivaa!  :)

Mun ihka ensimmäisen triathlonin (300 m - 10 km - 3 km) ajat näyttivät tältä:

Uintiaika: 00:07:13
Vaihtoaika: 00:04:01
Pyöräilyaika: 00:24:36
Juoksuaika: 00:18:45

Kokonaisaika 54 min 33 s, jolla sijoittui paremmalle puoliskolle tuloslistoissa (124 / 302, Naiset yleinen, ei kilpapyörä)


Voin kyllä lämpimästi suositella myös Vantaa Triathlonia sekä Voimarinteen Teräsmieskisaa, molemmissa olin viime kesänä ja molemmat ovat erittäin aloittelijaystävällisiä nekin. Niistä ja varusteiden "seuraavista tasoista" kirjoittelen joku kerta ihan omat postauksensa. Ja ihan varmasti löytyy joku kiva kisa vähän joka kylältä. Suosittelen siis ihan vaan rohkeasti kokeilemaan! :) 

4 kommenttia:

  1. Vilkutuskuva on paras. :D Liikunnan iloa!
    Ja on se jännä, miten suuri vaikutus mahtaakaan olla tolla elämiimme, että tuolla oli niin mukavat järjestelyt ja ensikertalaisena jo tunsi ittensä ihan porukkaan kuuluvaksi eikä tien tukkeeksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en melkein kestä tota vilkutuskuvaa :D Mutta olen ainakin nauttinut matkasta! Niin aattele, olis voinu herkästi loppua koko harrastus siihen jos ois jääny huono fiilis :o

      Poista
  2. Olipa hauska kirjoitus! Olen kans saanut ensikosketukseni triathloniin HCT:ssä ja kokemukseni olivat aika samanlaisia :D Päällimmäisenä siitä jäi tosi mahtava fiilis ja siitähän se hulluus sitten iskikin :) Hieman kohellustakin oli mukana. Uinti sekavalla tyylillä (kroolia yritin, mutta mummoksi meni), vaihtopaikalla hukkasin hetkeksi oman pyöräni, mutta löytyi hetken päästä. Sitten en meinannut saada paitaa päälle kun olin uinnista märkä ja trikoiden kanssa en edes jaksanut alkaa taistella vaan päätin lähteä jatkamaan uikkareissa :D Maastopyöräilyosuus meni hyvin ja juoksu teki vähän tiukempaa, mutta muistan kanssa ne lapset, jotka kannusti siinä vaihtoalueen läheisyydessä ja se autto tosi paljon! :) Kaikki vaan rohkeasti kokeilemaan triahtlonia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä ihan paras tapahtuma tartuttaa triathlon-kipinä :) ja ne lapset on vaan ihan parhaita!! Ehdottomasti kaikki vaan kokeilemaan! :)

      Poista