Mallorcan pyöräilyreissu 2016 - osa 1

Mallorcan reissusta on aikaa kulunut jo puoli vuotta, mutta se on sellainen sporttireissu että täytyyhän siitä lopulta kuitenkin tänne kirjoittaa. Ihan jo pelkästään muistoksi itsellekin. Tämä teksti on kyllä ollut vireillä jo useamman kuukauden, mutta vasta nyt sain aikaiseksi viimeistellä. Kuvat hymyilytti ainakin itseä, ja mikäs tässä on pimenevinä ja kylmenevinä iltoina näitä aurinkoisia kuvia katsellessa. Hesarikin nosti Mallorcan pyöräilyturismin juuri esiin, joten ajankohtainen aihehan tämä on!

Koska tiivistäminen ei kuulu vahvuuksiini ja viimeistään kuvien takia postaus paisuu, niin pistetään viikko suosiolla kahteen osaan.  Alkuviikon tunnelmia siis nyt, pian seuraa jatkoa :) 

Viime vuonnahan olin ensimmäistä kertaa Mallorcalla pyöräilemässä, ja siitä reissusta kerroin täällä, täällä ja täällä. Viime vuonna olin kolmistaan Elisan ja Jukan kanssa, tällä kertaa matkanjohtajat olivat saaneet värvättyä vielä kaksi innokasta pyöräilijää lisää, Essin ja Mikon. Minä lensin paikalle Lontoosta ja kaikki muut Suomesta. 

Pyöräilyloman välttämättömyydet

Lontoosta Palmaan on päivän mittaan suoria lentoja tarjolla aika paljonkin, joten valikoin omat lentoni matkaseurueeni aikataulujen mukaan. Meidän majoitus oli Alcudian lähellä Platja de Murossa, jonne taksi on selkeästi helpoin tapa päästä, joten helpointa oli myöskin mulle yksinäisenä sutena olla paikalla silloin kun muutkin. Se tarkoitti sitten erittäin aikaista herätystä, lentoni lähti muistaakseni 06:40. Niin aikaisin ei oikein järkevästi pääse Gatwickin kentälle meiltä (+olin juuri lukenut että EasyJetin aamuruuhkat baggage dropissa on katastrofaaliset), ja päätin sijoittaa yöuniin ja ottaa halvan lentokenttähotellin (maksoi suunnilleen saman verran kuin taksi olisi maksanut aamuyöstä kentälle kotoa). Siten sain vietyä laukun jo edellisenä iltana kentälle, ja aamulla sain vaan marssia turvatarkastukseen suoraan. Ihmettelin suuresti kun huomasin että Elisalta tulee viestiä vielä kymmenen jälkeen Lontoon aikaa (yli puolen yön Suomessa), vaikka tiesin että heidän lento lähtee tosi aikaisin. Pikku alkudraamat reissuun saatiinkin siitä, että Norwegian ilmoitti juuri silloin, että kuuden tunnin päästä lähtevä lento onkin - ihan vaan by the way - peruttu. Sorry for any inconvenience this may cause you. 

Ensimmäiset sekunnit mietin vain että olikos niin että Suomesta ei juurikaan noita Palman lentoja ole tarjolla. Sitten mietin että vietänkö minä nyt sitten viikon yksin Mallorcalla, missäköhän se meidän villa on ja miten sinne pääsee, ja mikäs olikaan se pyörävuokraamo missä meillä on pyörät varattuna (hyvien matkanjohtajien huomassa on näköjään hyvin huoletonta lähteä reissuun). :D Lopulta kaikki meni hyvin, ja nämä mun kokeneet travelleri-seuralaiset buukkasivat korvaavat lennot Finnairilta, vaikkakin suorista lennoista pitikin luopua. Loppujen lopuksi odottelin Palman päässä seuruettani vain kolmisen tuntia, joka sujui vallan nopeasti töiden parissa. 

Oma uima-allas, jossa oli jääkylmää vettä :D 

Elisa oli varannut meille Airbnb:stä oman talon, jossa oli uima-allaskin ja grilli ja niin edelleen. Erittäin hyvä talo oli, sisustus kivan moderni ja siisti, rantaan muutama sata metriä ja kaupat ja ravintolat vielä lähempänä. Pyörävuokraamo sijaitsi noin 3 km päässä, ja sinne suuntasimme heti majoittumisen jälkeen. 

Mua kiinnosti kokeilla sähkövaihteita maantiepyörässä, ja niinpä sijoitin pari kymppiä viikkovuokraan lisää. Täytyy sanoa että mekaanisiin vaihteisiin tottuneena en ainakaan viikossa vielä vakuuttunut sähkövaihteiden paremmuudesta! Ei ne toki huonotkaan olleet, mutta tuntuma oli vähän outo. 

Tänä vuonna säät eivät valitettavasti suosineet yhtä hyvin kuin viimeksi. Matkustuspäivänä sunnuntaina emme ehtineet ajaa sen enempää kuin pyörät kämpille, eli maanantaina oli sitten ensimmäisen lenkin aika. Maanantai olikin sään puolesta viikon parhaimmistoa, ja siihen oli siten myös otettava pisimpiä lenkkejä heti alkuun. Mulla oli selvästikin vielä traumoja viime vuoden piiputtamisesta (kerroin siitä täällä), ja tarkkailin reittiprofiilit todella tarkasti läpi nousujen varalta. Maanantain reitti oli hyvin tasainen, ja sen puolesta lähdinkin hyvillä mielin matkaan. Oi että ne Mallorcan maisemat on kyllä vaan niin upeita <3 Poljettiin nelisteen, kun Jukka oli vielä maanantain ajokiellossa polvivamman vuoksi. 

Puolimatkassa pysähdyttiin kahvitauolle, ja otettiin kaveriksi juustokakutkin. Normaalisti tuollainen combo on oikein toimiva pitkillä ja hitailla pyörälenkeillä, mutta tämä kakkupala oli niin iso ja supermakea, että loppumatkan ajan mulla oli siitä huono olo. Välillä, jos yhtään kovempaa piti polkea, alkoi ihan oksettaa. Vatsakin oli ihan pinkeä turvotuksesta, ku ilmapallo. Onneksi mun pyöräseurueella ei ollut kiire. 

Tuo ruumis tuolla taustalla on minä :D 

Paluumatkalla poikettiin pienen kaupunkiseikkailun kautta myös vanhalla velodromilla, vaikkakin itse jättäydyin vain kuvailemaan muita. Oli se melko kuumottavan näköinen rata nimittäin hirvittävine kallistuksineen! Lisäksi rata oli pyöräilyturistien suosiossa, ja mua epäilytti suuresti koko touhu, että tuollaiselle radalle päästetään sekalaista seurakuntaa ilman että kukaan tuntee mitään sääntöjä. Eräskin täti ajeli rauhakseen tuossa kallistuksen keskivaiheella rinkiä koko sen ajan mitä me tuossa oltiin (sillä vauhdilla ja radan kallistuskulmalla meno näytti todella uhkaavalta), kun taas samaan aikaan joku nuorempi poika teki sisäradalla vetoja. Yhtäkkiä radalle pahamahti ainakin toistakymmentä pyöräilijää, suoraan tieltä koko porukalla radalle. Ei ole mun juttuni olla samassa sopassa :D

Kotimatka otettiin rauhallisesti, ja se olikin lähes pelkkää tasaista tai loivaa alamäkeä. Hyvä niin ja pysyi juustokakutkin sisällä loppuun asti :D 75 km tuli mittariin maanantain aikana, siitä oli hyvä alottaa viikko. 

Nämä kuvat kyllä tuo niin hyvän mielen. Mallorca on kiva! Pian lisää sieltä! :) 

Näin kokoat pyöräsi - for dummies

Nyt kun itse lomailen Floridan auringon alla, on hyvä laittaa tulemaan sitä luvattua pyöränkasauspostausta!

Mä oon ihmetellyt, että miksei kukaan ikinä kerro enempää pyörän kokoamisesta. Kyllähän bloggaajia riittää, jotka pyöränsä kanssa reissaavat, mutta tästä aiheesta informaatio rajoittuu yleensä kuvaan jossa pyörä on osissa pakattuna laukkuun ja sitten seuraavaan kuvaan missä se on -tsädäm- koottuna jälleen! No, nyt alan ymmärtää. Tämähän on yksinkertaista hommaa kuin mikä. Niinkin yksinkertaista että vähän huvittaa tästä itsekään postata. :D

Joten en sano etteikö jokainen osaisi hoitaa tämän homman ihan järkeilemällä nämä asiat itse - aivan varmasti osaisi. Haluan vain valottaa miten yksinkertaista touhua se lopulta on. Jos vaikka sattuisi käymään niin, että jollain lukijalla on niin vahvat ennakkokäsitykset asian vaikeudesta, että ei tule koskaan edes kokeilleeksi. Kuten esimerkiksi mulle olisi voinut hyvin käydä näin, mutta onneksi päätin ensin yrittää. :) Luulin tämän olevan oikeasti paljon monimutkaisempaa, enkä ollenkaan ollut varma edes että mitä työkaluja tähän tarvitsen.

Toinen motivaatio dokumentoida tämä homma näin tarkkaan, onkin siinä että saatan joskus haluta muuttaa taas muualle, jolloin nämä hommat pitäisi osata hoitaa päinvastaisessa järjestyksessä. Saattaapi olla että haluan silloin palata tähän postaukseen muistia virkistämään :)

HUOM! Minä olen sitten ostanut alunperin pyöräni kokonaisena kaupasta, joten en ole mitään osia joutunut juurikaan kiinnittämään, kokoamaan tai purkamaan, enkä ole millään muotoa alan asiantuntija. Seuraavaksi esitellään siis vain oman logiikkani mukainen toteutus, jonka lopputuloksena kyllä ihan todistetusti oli ajokelpoinen kokonainen polkupyörä. En ota mitään vastuuta mahdollisesta virheellisestä tiedosta, mutta jos sellaista näillä riveillä bongaat, niin kerro ihmeessä mullekin! :)

Ennen kun aloitat,

varmista että sinulta löytyy multitool eli monitoimityökalu! Oikeastaan muuta ei sitten tarvitakaan, paitsi pumppu, koska hyvin todennäköisesti tässä tilanteessa renkaat kaipaavat hieman lisäilmaa. (Jos satut omistamaan hyvin varustellun työkalupakin joka sisältää oikean kokoiset kuusiokoloavaimet, et tietenkään tälläistä pyöräilijöiden omaa työkalua tarvitse juuri nyt. Pyörälenkkejä ajatellen se on kuitenkin suositeltavaa hankkia ja pitää aina mukana, niin se on sitten lähellä jos tarvitaan!)

Alkutilanne

Kuten aiemmissa postauksissa olen jo maininnut, vein pyöräni Fillarikellariin (josta olen pyöräni ostanutkin) pakattavaksi lähetyskuntoon. Samalla tiedustelin mahdollisuutta josko he lähettäisivät pyörän puolestani myöhemmin ilmoitettavaan osoitteeseen, mutta tätä palvelua heiltä ei ollut mahdollista ostaa.

Koska itselläni ei ollut mitään tekemistä pyörän purkamisen tai pakkaamisen kanssa, mulla oli siis edessäni yllätyspaketti. Sisällön toki tiesin, mutta ei minkäälaista hajua monessako osassa mahdan sen löytää. Eli tästä tilanteesta lähdettiin:

Kansi auki:

Ja tämän näköistä sisältöä sieltä sitten paljastui. Hyvin oli kaikki osat suojeltu, joten kuljetuksesta ei koitunut mitään vaurioita. Ja oi mikä onnenpäivä! Etukäteen eniten kauhistelemani takapyörä olikin jätetty valmiiksi paikoilleen! Samalla toki tämä oli pieni pettymys, koska se olisi ollut puolet koko hauskuudesta selvittää että miten se meneekään paikoilleen... :)

Paketti purettuna

Ensimmäiset vaiheet siis oli tottakai alkaa purkaa kaikkia ympäröiviä suojuksia irti. Eturenkaaseen oli laitettu tuollainen muoviläpyskä lisäsuojaksi, ja etuhaarukkaan tuollainen yllättävänkin jämäkkä muovilipare. Tälläiset niissä lienee silloinkin jos postimyynnistä pyöränsä tilaa? Eipä olisi tullut itselle mieleenkään että tuollaisille on tarvetta, joten ehkä ihan hyvä että ensikertalaisena käytin ammattilaisten palvelua pakkaamiseen. 

 Nyt tää alkaa näyttää jo vähän tutulta. Mutta ei sillä ihan vielä ajamaan pääse. :)

Polkimetkin löytyi

Olin ujuttanut juomapullot ja satulalaukun pakettiin myös

Kampi oli sidottu, ettei turhaan pääse pyörimään

Urakkaa helpotti huomattavasti myös se että jarru- ja vaihdevaijerit oli jätetty kiinni. Etteivät päässeet menemään väärin päin ;)

Eturenkaan kiinnitys

Do diin, sitten kun suunnilleen kaikki fyllit oli irrotettu, oli mun logiikan mukaan ensimmäinen steppi kohti oikeanlaista lopputulosta eturenkaan kiinnitys. 

Etupyörän nyt tunnistaa sokeakin, mutta sitten sieltä paketista pitäisi löytyä tämän näköinen pieni vimpain:

Irrota tuo pienempi pää irti ja ota toinen jousista mukaan. Pujota sitten tuo tikku eturenkaan keskeltä läpi ja kiinnitä jousi ja päätyosa takaisin. Näin sulla on jotain, mitä pujottaa etuhaarukan koloihin. Ilman tuota tikkua koko touhu osoittautuu kyllä hyvin äkkiä mahdottomaksi, eli kohtaa on vaikea ohittaa.

Laita siis seuraavaksi pyörä etuhaarukkaan omalle paikalleen - sinne sen pitäisi "pudota" oikeaan kohtaan aika helposti. Sitten vielä kiristät nuo ruuvit tuon tikun molemmista päistä - sen verran kireelle ettei pyörä lonksu sivuttaissuunnassa, mutta vain niin kireelle että saat tuon "vivun" painettua 90 asteen kulmaan takaisin (kuten kuvassa ja kuten takapyörässäkin). Tämä onnistuu siis ihan käsin eikä vaadi voimaakaan.

Sori, tätä oli vaikea dokumentoida tarkemmin. Mun kädet oli täynnä itse työssä.

Ohjaustangon kiinnitys

Seuraavaksi mun logiikan mukaan oli työvaiheena ohjaustangon kiinnitys - nyt kun se jo kulkee kahdella pyörällä, niin sitä on hyvä pystyä ohjaamaankin.

Tämä olikin ensimmäinen vaihe missä kaivattiin työkalua!

Eli multitoolilla vaan nuo neljä ruuvia auki, jolloin tuo "etukappale" lähtee irti ja ohjaustangon saa paikalleen. Oikean kohdan löytäminen oli helppoa koska tangossa oli keskikohta selkeästi merkitty. Eli tanko vain kohdalleen ja tarkasti keskelle, etukappale takaisin sitä pitelemään ja sitten vaan ruuveja kiristämään takaisin. Itse kiristelin noita ruuveja tasaisesti vuorotellen, niin sain paremmin hallittua että tanko pysyy prosessin ajan oikealla paikallaan.

Ainut mitä hieman jouduin arpomaan oli tuon tangon kaltevuuskulma. Se meni nyt sitten vähän näppituntumalla, niin että lopputulos näyttää tältä:

Nyt sillä voisi melkein jo ajaa!

Satulan kiinnitys

Tämäkin on yksinkertaista kuin mikä ja toinen (ja viimeinen) vaihe kun työkalua kaivattiin. Kuvassa näkyvää ruuvia siis löysälle ja satulatolppa sisään. Itse katsoin oikean korkeuden alustavasti vanhojen jälkien perusteella, mutta säätöjänhän voi tehdä sitten ajotuntuman mukaan koska vaan. Satula rungonsuuntaisesti suoraan ja ruuvi kireelle. Valmista!

Polkimien kiinnitys

Tämä sentään oli tuttua hommaa, koska maantiepyöräthän tulee "kokonaisena ostettunakin" ilman polkimia. Polkimissa on merkit L ja R oikean puolen mukaisesti ja ruuvaus tapahtuu helposti pyörittämällä kampea takaperin ja samalla pitäen polkimen juuresta kiinni. Tai voi sen toki ruuvata ihan normaalistikin sormin pyörittämällä jos haluaa :) Polkimeen oli merkitty jopa ruuvin kiristyssuunta, joten ei pitäisi jäädä siitäkään kiinni!

Mun polkimet on tuollaiset Shimanon maastomallin lukkopolkimet, jotta jalkojen irrottaminen niistä olisi mahdollisimman helppoa. Lisäksi mun polkimissa on tuollaiset muovisuojukset toisella puolella (tulivat siis polkimien mukana), jotta myös tavallisilla kengillä voi noilla polkimilla polkea. Tai kuten minä teen ihan pyöräilykenkienkin kanssa kaupunkiajossa (Lontoossa ja Helsingissä), käytän vähintään toista poljinta tuolla muovipuolella, niin yllättävissä tilanteissa saan jalat irti - mun kokemuksen mukaan niitä yllättäviä tilanteita kun pakkaa kaupungissa tulemaan enkä vielä luota että saan silloin refleksinomaisesti jalkoja lukoista irti. Nuo suojukset saa kyllä myös helposti irti, ja esimerkiksi kisoihin ne otankin pois.

Ilmaa renkaisiin

Nyt alkaa jo olla valmista! Kuljetuksen jäljiltä on tietenkin kumit ihan pehmoiset, joten niihin vielä tarvitaan ilmaa ennen koeajoa. Mulla on täällä Lontoossa tällä hetkellä vain tuollainen pieni käsipumppu, joka on melko huonoksi todettu jo aiemminkin. Kun siis näin hienosti pärjäsin ihan yksin tähän asti, niin nyt oli aika pyytää miehistä apuvoimaa. 

Oikean paineluvun löydät renkaan kyljestä - tässä tapauksessa se olisi ollu 7,7 bar. Ihan noihin lukemiin ei kyllä tällä pumpulla päästy, joten uusi parempi on nyt ostoslistalla. Liian tyhjillä renkailla ei nimittäin kovin paljon kannata ajella :) Paremman pumpun lisäksi ostoslistalle meni myös ketjurasvaa. Ei kuivilla ketjuillakaan kannata pitkälle pötkiä.

Nämä sääret eivät ole minun

Valmista!

Ja eikun kruisailemaan! Ei ollut vaikeaa, eihän? Vaikka olihan tämä jo melko isoissa osakokonaisuuksissa tuolla paketissa. Sopivan pehmeä lasku aiheeseen, ettei heti tarvi ruveta atomeista kokoamaan :)

Täytyy oikein ihailla kuinka yksinkertaisia menopelejä nämä maantiepyörät ovat. Mulla on pari kertaa puhjennut Pelagosta takakumi (molemmilla kerroilla työpaikan pihassa / läheisyydessä) ja sen kanssa onkin sitten saanut etsiä oikein työkalupakkia sekä avuliaita herrashenkilöitä hoitamaan likaiset työt. Ei ole ihan yhtä simppeliä nimittäin.

Lontoon pyöräilyt korkattu!

Mä en voi aloittaa tätä postausta millään muulla kuin hehkutuksella. Oi mikä mahtava päivä tänään onkaan!! Aivan kertakaikkisen mahtava! :) Ja sitten hieman taustoja:

Mä oon päättänyt jo silloin kun tammikuussa Lontooseen tultiin, että alan pyöräilemään tuolla liikenteen seassa, vaikka se kuinka hirvittääkin. Lähestulkoon tasan 4 kuukautta sitten siis. Puolustuksekseni sanottakoon että ei mulla sitä pyörää ollut mukana alusta asti, vaan vasta viimeiset 1,5 viikkoa. Ja myös se että tänä 4 kk aikana olen kuullut huomattavasti enemmän kauhutarinoita (liittyvät pääosin busseihin ja takseihin ja muihin päälle ajaviin autoihin) kuin rohkaisevia sanoja. Jonkinlainen buusti (aika isokin) kyllä viime viikon Rapha-naisista tuli ja vihdoin myös niitä rohkaiseviakin sanoja (ja etenkin rohkaisevia esimerkkejä!)

Pyöräilykelejähän täällä olisi ollut jo oikeastaan tammikuussakin, mutta se pyörän tänne saaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kun olin ajatellut. Olin pakkauttanut Bianchini Fillarikellarissa pahvilaatikkoon ja varastoinut vanhempieni nurkkiin, jotta sen voisi sitten postittaa tänne perässä. No kokeilemalla selvisi että eipä posti kuljetakaan sitten ihan noin isoja paketteja (ei se monesta sentistä jäänyt kiinni). Varsinaisilta rahtifirmoilta (DHL tms.) en edes kysynyt tarjousta koska ne vaan kuulostivat heti niin kalliilta, mutta pari pienempää yrittäjää ajelee Lontoo - Hki väliä kerran kuukaudessa tai harvemmin. Hinta olisi niissä ollut kyllä kohdallaan (60e), mutta aikataulut meni just huonosti ja sitten tiesinkin jo että olen tulossa itse käymään taas Suomessa ja voin tuoda sen lentokoneessa mukanani. Eli Bianchi saapui vihdoin Lontoon valloitukselleen viime viikon sunnuntaina, sinivalkoisin siivin.

Eka Lontoon pyöräily takana - tilanne oli ikuistettava!

Tottakai jos olisin ollut tarmoa täynnä menossa polkemaan, niin olisin saanut sen pyörän tänne hoidettua tavalla tai toisella jo paljon aiemmin. Eli kyllä se on nyt myönnettävä että tämä "saamattomuus" oli vaan hyvää tekosyytä työntää tuonnemmas tätä jännittävää Lontoon pyöräilykokemusta. Ja nyt tosiaan vielä viimeiset puolitoista viikkoa sain päivä päivältä siirrettyä sitä eteenpäin erinäisillä tekosyillä, joista yleisin taisi olla että "en varmaan edes osaa koota sitä pyörää ja en ehdi just nyt siihen perehtyä". (Pyörän kasaaminen for dummies -postaus muuten on edelleenkin tulossa niinkun lupasin!)

No, eilen tein sen päätöksen, että huomenna (eli tänään) saamari soikoon kokoan sen pyörän ja lähden testiajolle. Oikeastaan suunnitelma sinetöityi vähän sattumalta, kun toinen yleisimmistä tekosyistäni "täytyy käydä jalan ensin tutustumassa siihen reittiin mitä aion ajaa" poistui extempore lenkillä, jonka yhteydessä ymmärsin yhtäkkiä että nyt olisi tsäänssit siihen tutustua ja sen tein. 

Elisa opetti mulle just että näin niitä laseja pidetään silloin kun ne ei ole silmillä. Itseasiassa oli muuten kätevää!

Eli ei siis muutakun pyöräilykamppeet niskaan ja menoksi! Voin kertoa että jos näin pitkään on jonkun asian kimpussa vatvonut, niin siitä saa jo aikamoisen mörön päänsisälle. Ennen lähtöä koitin tsempata itseäni mm. sillä että jos se on ihan katastrofi, niin voin aina vaikka taluttaa pyörän kotiin. En nimittäin ollut ollenkaan kauas kotoa menossa, vain parin kilometrin päähän Regent's Parkiin. Selkätaskuun pakkasin kuitenkin henkkarit mukaan, ihan vaan jos joku ajaa mun päälle niin mut tunnistetaan! Sinä hetkenä kun astuin meidän alaovesta ulos, mulla ei yhtäkkiä ollut minkään valtakunnan käsitystä että miten päin se liikenne nyt täällä siis kulkee HÄH. Selvitin asian kurkkaamalla parkissa olevien autojen sisään ja muistisäännöllä "ratti on aina keskiviivan puolella" :'D Meidän kotikatu on siis tuollainen kapea missä ei erillisiä kaistoja ole mutta molempiin suuntiin voi ajaa, joten referenssitkin muusta liikenteestä olivat vähän hyödyttömiä. 

Kun kaistat olivat suunnilleen selvillä, lähdin liikkeelle. Ja pääsin meidän kadun päähän ja tein U-käännöksen. Kotikatu on niin rauhallinen, että siitä oli turvallista vähän ottaa vauhtia ;) Ajoin toiseen päähän (ehkä parisataa metriä siis kokonaisuudessaan tämä katu), ja päässä uudestaan U-käännös (sieltä toisesta päästä ei siis edes pääsisi mihinkään) ja uusi yritys. Tässä kohtaa pään sisällä oli aika vahva ääni että no niin tää oli ihan hyvä startti, nyt voit jo lopettaa ja katsotaan sitten huomenna uudestaan.  Jatkoin kuitenkin kohti kadun loppua, ja hups sitten olinkin jo ohi sen U-käännöspaikan mitä äsken olin käyttänyt! Ja sitten olinkin jo menossa seuraavalla kadulla ja siitä ei enää niin sukkelaan mitään uukkareita ollut mahdollista tehdäkään. Eli se oli menoa sitten! Syke hakkasi viittäsataa (jos puhutaan faktoista niin syke oli välillä 140 - 150 ja fyysinen rasitus oli kuitenkin tasoa ei juuri mitään) ja millekään muulle ajatukselle ei todellakaan ollut sijaa kuin että mihin mun pitää ajaa ja mitä kaikki nämä liikkuvat asiat ympärilläni tekee.

Kyllä vaan nyt kelpaa hymyillä! :)

Mun määränpää oli Regent's Park, joka on juoksulenkeistä jo erittäin tuttu paikka. Pyöräreitti tuonne vaan oli tosiaan eri mitä juosten, joten siinä mielessä matka oli jännitävä. Jännittävin kohta siinä oli melko ruuhkaisa kaksikaistainen liikenneympyrä, mutta aika hyvin ne autot tuntuivat odottavan että mitähän tuo random pyörälilijä (=minä) mahtaa tehdä :D Eli ei kukaan ajanut siinäkään päälle!  

Regent's Park on siis Lontoon keskustassa pyöräilijöiden place to be. Hyvin vähän selvitin asioita ennen Lontooseen muuttoa, mutta tämä on yksi niistä. ;) Lähes kaikki paikalliset keskustan pyöräily- ja triathlonseurat järjestävät porukkalenkkejä Regent's Parkissa, ja yksittäisiä pyöräilijöitä siellä on kaikkina aikoina ja ne menevät kovaa! Puistoa pääsee kiertämään Outer Circle nimisellä tiellä ja yksi kierros on noin 4,4 km. Kierros sisältää kyllä joitakin liikennevaloja ja risteyksiä, mutta myös aika hyviä baanoja jossa saa vaan antaa painaa! Tuolla tiellä ei ole ollenkaan esimerkiksi busseja, mikä helpottaa jo hyvin paljon pyöräilijän elämää. Mun maksiminopeus oli 32,1 km/h, joka äkkiseltään Lontoon keskustaan tuntuisi paljolta. Eli olosuhteet huomioonottaen, ihan mainio pyöräilyspotti on kyseessä! 

Täällä sitä ollaan Regent's Parkissa!

Kiersin tuota puistoa yhteensä kolme kierrosta (ettei nyt liian rankkaa aloitusta) ja toisella kierroksella aloin jo rentoutua. Ja kyllähän siinä se tuttu hangonkeksi-virne alkoi taas löytyä. Sain jopa hymyn takaisin joltain vartijalta, joka päivysti rynkyn kanssa siinä tien varressa. Kotimatkakin meni erinomaisesti, vaikka en ollut siihen edes varsinaisesti tutustunut muuten kuin google mapsin kautta. Mutta tässä kohtaahan mä aloin olla jo ihan pro tässä Lontoon pyöräilyskenessä! ;)

Mainittakoon nyt vielä tällä kertaa ihan toissijaiset asiat eli datat. Matkaa tuli yhteensä komiat 17,7 km ja aikaa meni 59 minuuttia. Tosiaankin niitä liikennevaloja oli yhdet jos toisetkin. Ja nuo luvut olisivat yhtä hyvin voineet olla 200 metriä tai 5 minuuttia. :D

Helpottunut. Onnellinen. Voittaja.

Loppuun vielä terveiset kaikille Suomeen, etenkin pyöräileville omakotitalo- ja rivitaloasukeille. Käy se pyörän sisätiloihin vieminen ihan hyvin täällä kapeissa portaissakin. :)

Tämäkin asia olisi ollut niin paljon helpompi jos olisi ollut joku kaveri mukana. Pohjalaisittain sanoisin että tohorittaja, mutta suomen kieli ei taida yhtä osuvaa vastinetta tarjota. Rohkaiseva ystävä siis. :D Todennäköisesti olisin silloin uskaltautunut pyörän selkään jo paljon aiemmin. Toisaalta, nyt tämä oli ihan mun oma taistelu, jonka tulin juuri voittaneeksi. #thisgirlcan !!

Suosittelen kyllä kaikille kohtaamaan pelkonsa ja voittamaan itsensä. Aina välillä. Se on aluksi tosi rankkaa (siis ihan kauheaa) mutta voi vitsi mikä olotila sitä seuraa. Voittajafiilis!