Paras kesä!

Huh hei kun tämä kesä tuntuu menevän hirvittävää vauhtia! Ollaan nyt ehditty asustaa Tampereella kolme ja puoli viikkoa, ja ehditty tekemään ja näkemään jo vaikka mitä. Kalenterissa on paljon kaikkea kivaa, ja sitten kun ei ole niin extemporekin on tullut nähtyä ystäviä ja tehtyä kivoja juttuja. Nyt siis pitkästä aikaa pikaiset kuulumiset tänne bloginkin puolelle :) 

Todellisuudessa ei olla Tampereella ehditty olemaan kuin noin puolet koko tästä ajasta. Muuten ollaan ehditty käymään Tallinnassa, Helsingissä, Lapualla, Ähtärissä ja Jyväskylässä (mainitakseni vain paikat jossa on oltu ihan yön yli). Kesään on kuulunut festareita, ystäviä, sporttailua, jätskiä, saunomista ja ihanaa Suomen luontoa - eli kaikkea sitä mitä kesältä olen odottanutkin. Lisäksi nuo pokemonit tuli yllättävänä ja hauskana extrana mukaan (oon ihan hurahtanu siihen) :D 

Uudet huudit. <3

Tääkin on Tampereelta!  

Aurinko, järvi, Bianchi. <3

Tampere tuntuu hieman autiolta Lontoon jälkeen, ja mä kyllä nautin. Kotiovelta noin reilun kilometrin päässä alkaa jo ihan oikea metsä, pyöräillä voi ilman kuolemanpelkoa ja järviä riittää tässä pitäjässä (ja naapuripitäjissä) mihin pulahtaa kesäpäivänä. Kangasalan järviin pääsinkin tutustumaan edellisviikolla avovesiuintikurssin merkeissä, ja oli ihan parasta aloittaa joka aamu klo 9 hyppäämällä järveen <3 Jos mulla ois uintiseuraa joka aamulle, niin tekisin siitä tavan samantien! 

Kun tämä Suomessa asuminen näin harvinaista herkkua meille on, niin ollaan koitettu elää ja mennä molemmat näitä viikkoja mentaliteetilla, että ilman päällekkäistä menoa tai painavaa syytä millekään tai kellekään ei sanota ei. On muuten aika toimiva mentaliteetti, tulee tehtyä hauskoja juttuja. :) Vaikka varsinaista lomaa ei ole, niin rentoja päiviä työn kannalta on tullut otettua kyllä useampikin. Kesä on kerran vuodessa vaan ja syksyllä täytyy jaksaa painaa taas täydellä höyryllä! 

Tampereen lenkkipolkuja <3

Aika on tosiaan hujahtanut ja tässä yks kaks yllättäen ollaan jo ihan Tampere Countryside Maratonin aatossa! Huomenna juostaan! Sen verran täytyy kyllä perua puheita edellisestä postauksesta, että vaihdoinkin puolimaratonin tuohon lyhyempään Myllyn lenkkiin (12km). 

Oikean jalan sääri meinaa vähän vihoitella juoksun aikana, ja siksi juoksulenkit on jääneet vähän vähiin viime viikkoina. Pari hyvää pitkistä olisi vielä tarvittu tähän alle ennen puolikasta, ja päädyin siihen että tähän kohtaan parempi fiilis on lähteä lyhyemmälle matkalle. Ajattelin lähteä matkaan rennon letkeästi nauttimaan kauniista kesäpäivästä, ilman mitään paineita enkoista tai tuskaisen pitkistä kilometreista :) Tuolla maalla alustan pitäisi olla kuitenkin asfalttia ystävällisempi jaloille, joten tapahtuma sopinee mun säärellekin hyvin. 

Tiistenjoki-Haapaskoki haastepyöräilyssä oli jo 914 nimeä ennen mua!  

Tuli pikku pyöräprobleema kun mustekala-kuminauha takertui ketjuihin ja pokemon ilmestyi Markuksen päähän :D 

Sporttiviikonloppu saa sunnuntaina vielä jatkoa, kun osallistumme Elisan kanssa vielä Viikinsaaren ympäriuintiin. Tästä tapahtumasta me ollaan puhuttu jo monta vuotta sitten, mutta aina sen kanssa päällekäin on osunut joku muu tapahtuma tai meno. Nyt vihdoin siis päästään nauttimaan tästäkin perinteikkäästä tapahtumasta! 

Viikinsaaressa ei ole tullut käytyä koskaan muutenkaan, joten nytpä tulee nähtyä se sitten kerralla joka suunnasta. :D Uinnin päätteeksi päästään nauttimaan saareen vielä brunssia, joten eipä pitäisi sunnuntainakaan täydellisestä kesäpäivästä paljon puuttua (jos mitään)! 

Aamun uintitreenit tehty, paras fiilis!

Uinnin jälkeen äkkiä välipalaa, kun nälkä on aina huutava! 

Ensi viikolla sporttailut saa jatkoa melontakurssilla, jolloin vuorostaan Markuksen kanssa pääsemme tutustumaan Näsijärveen, ja hieman eri perspektiivistä kuin uiden. Oon siitäkin niin innoissani! Tää on ihan paras kesä :) 

Ja Suomi on melko kiva vai mitä <3 

Mikä mut on pitänyt kiireisenä

Lupailin joskus kertoa täälläkin, miksi viime aikoina on pitänyt niin kiirettä. Asian olisin voinut kertoa jo yli kuukausi sitten, mutta kun tosiaan on ollut kiirettä. :) Nyt kuitenkin on taas blogin äärelle inspiraatiota pakkautunut sen verran, että otan tämän hetken nyt kirjoittaakseni tännekin asiasta. Kaikki facebook-kaverini ja lähipiirini tämän jo tietävätkin ja instagramissakin olen asiasta maininnut. En tiedä montako lukijaa joukossa on joka ei kuuluisi mihinkään noista ryhmistä, mutta saattaa täällä joku olla. :) Viime syksystä lähtien olen puuhannut pystyyn omaa appia nimeltä Momzie, ja toukokuun alussa se vihdoin näki päivänvalon Suomen App Storessa. 

Momzie on mobiilisovellus äideille, jonka avulla he voivat etsiä ystäviä toisista lähialueen äideistä. Siellä ei kerätä seuraajia eikä tykkääjiä, vaan etsitään äitikavereita tositarkoituksella. Pakkeja ei tarvitse pelätä, sillä Momzie yhdistää äidit vain, jos molemmat niin toistensa valinnoista tietämättä haluavat. Yksinkertaisesti ilmaistuna Momzie on siis kuin äitien oma Tinder. 

Blogin lukijat varmasti ovat havainneet että itselläni lapsia ei ole, ja vaikka en ole tänne vatsakummustani lähikuvaa viime viikkoina laittanutkaan (niin kuin en mistään muustakaan), niin voin vakuuttaa että vauvaa ei ole juuri nyt tulossakaan. Paljon olen saanut aiheeseen liittyviä kyselyitä ja melkeinpä suoria onnittelujakin perheenlisäyksestä, mutta taitaapa se tosiaan ollakin aika harvinaista että lapseton nainen kehittää palvelun äideille. :) 

No miksi minä sitten siihen päädyin kehittämään palvelun nimenomaan äideille? Lyhyesti sanottuna, mielestäni tämä vaan oli niin hyvä idea, että siihen oli pakko tarttua. Lähipiirissäni on kuitenkin useita kotiäitejä, ja heitä läheltä seuraamalla olen tajunnut että äitikavereiden olemassaolo on erittäin tärkeää, mutta samaan aikaan on vähän tuuripeliä, onko niitä. Osalle ehkä sattuu niin hyvin että omassa kaveripiirissä on muitakin samaan aikaan raskaana tai vähintäänkin kotona lasten kanssa. Ja ehkä vielä niin hyvin, että nämä kaverit vielä asuvat jossain lähialueella, saman hiekkalaatikon tai puiston läheisyydessä. Jos näin hyvin ei satu käymään, niin niitä äitiystäviä olisi hyvä jostain hankkia. Me lapsettomat ystävät toki pysytään kuvioissa mukana, kuunnellaan, ihastellaan söpöä jälkikasvua ja sympatiseerataan huonosti nukuttuja öitä, mutta on paljon mitä me ei voida tarjota. Kuten nyt vaikka omaa aikaamme keskellä päivää (ainakaan joka päivä) ja sympatiaa niin paljon tärkeämpää vertaistukea kaikkeen lapsiin ja äitiyteen liittyvissä aiheissa. 

Uuden kaverin löytäminen tässä yhtäkkiä aikuisiällä ei ole kuitenkaan mikään helppo homma. Äitiys ei varsinaisesti ole taikaisku, jonka jälkeen rohkenisi mennä tutustumaan kylmiltään ventovieraisiin ihmisiin missä vaan, koska vaan. Perhekerhot, muskarit ja ryhmäneuvolat ovat hyviä paikkoja etsiä kaveria, mutta niitäkään ei ole joka paikkakunnalla, eikä ne sovi kaikkien aikatauluihin. Erilaiset foorumit ja mammaryhmät Facebookissa on tunnetusti tosi aktiivisia, niistäkin voi onnistua kaverin löytämään. Momzie astui näille kaverinhakumarkkinoille uutena lisänä edellisille. Momziessa tutustumista helpottaa se, että palvelussa kaikki ovat samalla asialla ja yhteyden auetessa molemmat jo tietävät että myös se toinen on halunnut jutella. Äitejä voi selata asettamallaan etäisyydellä (min. 1 km) sekä äidin ja lapsen iän perusteella. Lisäksi etsiä voi myös pelkästään monikkoperheitä (kaksoset, kolmoset jne.). 

Ennen toukokuun alussa tapahtunutta julkaisua viime hetken jännitys sai välillä epäilemään toimiiko tämä idea ollenkaan, vaikka toki ehdottomasti suurimman osan ajasta olen vankasti uskonut ideaani. Hommahan lähti kuin lähtikin mahtavasti käyntiin heti ensimmäisellä viikolla, ja keikuttiinpa hetki Suomen App Storen latauslistan TOP 10:ssäkin (sitä nyt en ainakaan olisi osannut odottaa). Parasta kuitenkin on se äideiltä tullut palaute. Uusia ystäviä on löytynyt! Se on vieläkin jotenkin vaikea sisäistää, että minun ideani ja tiimini työn tuloksena tässä maailmassa on edes hitusen vähemmän yksinäisyyttä. <3

Sen lisäksi että minulta puuttuu äitiydestä omakohtainen kokemus, niin tästä alastahan en tiennyt etukäteen yhtikäs mitään. Mulla ei ollut harmainta haisua siitä, mistä pitäisi aloittaa kun haluaa tehdä oman mobiilisovelluksen, mitä se vaatii ja maksaa ja miten kauan siinä menee ja mitä sen jälkeen. Ensimmäinen pari kuukautta vierähti jo sitä opiskellessa ja suunnitelmia hahmotellessa. Koodia en sentään tässä ajassa opetellut kirjoittamaan (enkä sitä opettele jatkossakaan, vaikkakin jo ymmärrän sitä edes vähän), vaan löysin onnekseni mukaan ihan timanttisen tiimin. Koodaamisen sijaan olen itse ollut toimitusjohtaja, käyttöliittymäsuunnittelija, graafinen suunnittelija, ohjelmistotestaaja, markkinointityyppi, asiakaspalvelija, kahvinkeittäjä ja kaikenlaista muuta. :) Tällä hetkellä puuhataan Android-versioita tuon iOS:n rinnalle ja valmistellaan maailman valloitusta. Aika huippua! :) 

Erittäin pikainen moi.

Moikka! Olen elossa vaikka ei taas ole pitkään aikaan mitään kuulunut. Totuus on että töiden suhteen alkaa yksi merkittävä H-hetki lähestymään, mikä meinaa sitä että niitä töitä riittää nyt (kuten perinteisesti aina ennen deadlineja) todella paljon. Tällä viikolla meni maanantaista perjantaihin joka päivä koneen ääressä yli kellon ympäri, viikonlopun kunniaksi vähensin sentään niin että tunteja tuli ehkä vain yhteenlasketusti kellon ympäri. Lauantaina muistin käydä ensimmäistä kertaa tälle viikkoa lenkillä ja AI ETTÄ se teki hyvää. Ihan vaan lyhyt ja rento pikku lenkki, mutta olin sen jälkeen kuin eri ihminen. Täytyypä koittaa ensi viikolla muistaa käydä vähän useamminkin, aina sen puoli tuntia jostain pystyy irrottaa. 

Blogihiljaisuudesta huolimatta mulla ois tännekin ollut vaikka mitä asiaa. Oltiin Mallorcalla viikko pyöräilemässä. Sieltä ois vaikka mitä tarinaa ja kuvia! Testasin siellä mun uuden märkäpuvun ja edellisen voisin laittaa nyt myyntiin (halvalla lähtee jos joku tarvii - kuvia löytyy ainakin triathlon tagilla tästä blogista). Ostin höyrykeittimen ja kokkailen nykyään ah niin helposti ja voi niin terveellistä! Tänään oltiin kannustamassa Lontoon maratonilla ihmisiä (ei ketään tuttua, eli ihan vaan kaikkia) ja äsken yllätin itseni googlaamasta maratonvaihtoehtoja syksylle... Ja kaikkee semmosta! :) 

Tällä kertaa kuitenkin lyhyestä virsi kaunis. Koitan minimoida tätä läppärin äärellä vietettyä aikaa sillä vähällä vapaa-ajalla mitä tällä hetkellä liikenee. Aivan kohta voin siis kertoa täälläkin mitä olen työn parissa puuhastellut ja ehkä joskus vielä ehdin palata noihin ihaniin Mallorcan maisemiinkin paremmalla ajalla - nyt ensi hätiin sieltä vain muutama ihana kuva :) 

 

Valinnan vaikeus

Suomen reissulla muutama keskustelu sai mut ajattelemaan elämän valintoja. Kaikki me niitä tehdään, isompia aina silloin tällöin ja pienempiä sitten ihan joka päivä. Välillä ne jännittää, joskus ne innostaa ja toisinaan ihan pelottaa. Ihan kaikki asiat ei ole meidän omien päätösten vallassa, mutta itse olen kyllä sitä koulukuntaa joka uskoo että omilla teoilla ja valinnoilla voi jokainen tehdä elämästään mitä haluaa - ainakin jos on sattunut syntymään Suomeen niinkuin uskon että lähestulkoon jokainen tämän blogin lukija on. :)

Itse olen viimeisen vajaan parin vuoden aikana tehnyt noita isompiakin päätöksiä. Irtisanouduin töistä vaikka pidin kyllä paljon työstäni ja työnantajastakin. Myin ja lahjoitin ison osan tavaroistani - varastoin vain ne joilla on eniten tunnearvoa tai jotka muusta syystä ylittivät tiukan kynnyksen päästä varastoon. Pakkasin matkalaukun ja lähdin sen ja Markuksen kanssa asumaan uuteen maahan ja kaupunkiin. Perustin yrityksen. 

Nämä valinnat ovat myös tuoneet mun elämään paljon hyvää. Elämä on ollut aika elämyksellistä viimeisen reilun vuoden mitä ollaan Lontoossa asuttu. Hienoja ihmisiä ja uusia ystäviä, joita en etukäteen uskaltanut toivoakaan. Upeita uusia kokemuksia ympäri Lontoota ja ympäri maailmaa. Paremmat lenkkeilysäät läpi talven. Mahdollisuuden hypätä mulle täysin uudelle, kiinnostavalle alalle ja opetella valtavasti uutta, ihan uusista sanoista lähtien - ja siinä sivussa huomannut löytäneeni mun varsinaisen unelma-ammatin. Ennenkaikkea olen tämän kokemuksen aikana kasvanut henkisesti enemmän kuin minkään muun yksittäisen kokemuksen aikana. Jos ei lasketa muutamaa ohikiitävää heikkoa hetkeä silloin viime kevään alussa kun mistään ei tiennyt vielä mitään, voin rehellisesti sanoa että hetkeäkään en ole näitä valintoja katunut. Ja mitään näistä en olisi saanut ilman näitä viimeaikaisia isoja valintoja elämässä. 

Tottakai näiden valintojen seurauksena joudun myös luopumaan asioista. Tavarasta luopuminen ei aiheuttanut mitään tuskaa (oli itseasiassa varsin vapauttavaa!) mutta välillä on sellainen tunne että olisi kiva päästä sisustamaan omaa kotia. Yhdestäkään ystävästä ei ole tarvinnut luopua, suurinta osaa olen nähnyt lähes yhtä paljon kuin ennenkin ja itseasiassa vain laadukkaammin (jos asuu liian lähellä toisiaan, ei tule sopineeksi mitään kolmen yön yökyläilyjä) mutta välillä harmittaa etenkin se kuinka harvoin pääsen viettämään aikaa kummityttöjeni kanssa. Uuteen ammattiini ja vapaisiin työaikoihin ja -paikkoihin olen enemmän kuin tyytyväinen, mutta välillä on ikävä työmatkapyöräilyä, työyhteisöä ja päivätyön luomaa arkirutiinia. Lenkkeilysäät on paremmat, mutta lenkkireitit on liikennevaloja ja ihmisiä pullollaan ja luonnon rauhaa on vaikea löytää. Isommassa mittakaavassa olen joutunut esimerkiksi viimeiset kymmenen vuotta siirtämään haavetta omasta koirasta eteenpäin, koska olen ennemmin valinnut vapauden reissata ja muuttaa aina välillä ulkomaille jos siltä tuntuu. Tämä on tietynlaista vaihtokauppaa kaikki. 

Mua ja Markusta ei tällä hetkellä kovin tiukasti sido mikään mihinkään tiettyyn sijaintiin, maailma ja mahdollisuudet on auki. Se on kyllä ihan uskomattoman mahtavaa! :) Samassa kaupassa kuitenkin tulee epävarmuus tulevasta, kun ei esimerkiksi tiedä missä maassa tulee asumaan parin kuukauden päästä. Me saadaan jatkuvasti vastata kysymyksiin joihin ei ole vastausta. Aiotteko jäädä Lontooseen? Missä aiotte olla kesällä? Aiotteko enää palata Suomeen pysyvästi? Mikä on seuraava urheilutavoite? Katsotaan nyt päivä kerrallaan. :)

Nämä valinnat on sopineet mulle, koska siedän epävarmuutta ja stressiä hyvin ja uskon optimistisesti aina lähtökohtaisesti siihen, että asiat menee hyvin, kävi miten kävi. Teen kuitenkin suht rationaalisia päätöksiä vaikkakin joskus mennäänkin vähän riskillä ja pokalla. En juurikaan murehdi asioita "varmuuden vuoksi" vaan vasta kun sille todistettavasti aihetta on ja silloinkin mahdollisimman vähän. Mumma on mulle opettanut että kyllä elämä ihmisen kantaa. Sillä mennään. :) Pää kylmänä ja jalat lämpimänä.

Kaikille nämä mun valinnat ei sopisi ja se on täysin ok. :) Kenellekään en omia valintojani tyrkytä, vaan toivon että jokainen etsii ja löytää oman tapansa elää ja olla onnellinen. Kannustan toki olemaan rohkea niiden omien haaveiden saavuttamisessa. Toivon että jokainen jolla on elämän palikat kohdallaan, havahtuisi siihen kuinka hyvää elämä juuri nyt on ja vaikka kaikkea ei voi elämässä saada, niin omat valinnat ja priorisoinnit on tehty sen mukaan mikä itselle on tärkeää ja mikä tekee onnelliseksi. Ei kokoajan tarvi hypellä riemusta, eikä edes oppia rakastamaan maanantaita (tai elää muutenkaan instagram-quottien mukaan), mutta kyllä siihen pitäisi pyrkiä että isot linjat on kunnossa. Ei kunnossa siinä mielessä että ne on sitä mitä ympäristö odottaa ja olettaa, vaan ihan sitä mitä itsestä hyvältä tuntuu. Silloin ei aina tarvitse tavoitella enempää, parempaa, kauniimpaa tai kalliimpaa, vaan voi ihan rehellisesti olla tyytyväinen siihen hetkeen, siihen mitä on ja tekee ja omistaa ja kenen kanssa.

Toivon myös että ne joilla tuntuu olevan vääriä palikoita elämässään, näkevät elämässään mahdollisuuden valintoihin, ovat tarpeeksi rohkeita tekemään niitä, uskovat itseensä ja tekevät mitä ikinä se vaatiikaan että saisi oikeat palikat kohdalleen.

Näihin pohdintoihin, hyvää pääsiäismaanantaita kaikille. :) 

Kuulumisia

Moikka moi! Vähän kuulumisia tähän väliin! Käväisin tuossa 10 päivän reissulla Suomessa ja sehän meni koko reissu ohi ennen kuin ehti kissaa sanoa tai varsinkaan kirjoittaa sitä tänne. :) 

Ohjelmaa oli jälleen aika paljon niinkuin noille Suomen reissuille tuppaa kertymään, eikä kyseessä ollut edes pelkkää lomailua, vaan töitäkin piti ehtiä tekemään. Kaikki ohjelma (myös ne työt!) oli kyllä mieluisia, vaikka kyllähän se vähän mehuja vie jos aamusta iltaan on koko ajan menossa ja tekemässä ja näkemässä. 

Minuuttiaikataulua reissulla hillitsi ankara flunssa, joka yllätti heti reissun toisena päivänä edellisviikon perjantaina. Oli pakko perua yksi lenkki kaverin kanssa ja illallinen kun pää oli ihan tukossa, ja muutama ilta tuli sitten ihan vaan reilusti lepäiltyä että jaksaa sitten painaa ne pakolliset ohjelmat eli työt. Mulla oli mukana niin uimakamppeet kuin lenkki- ja salikamppeetkin, joita kaikkia olisin niin mieluusti käyttänyt! Suomessa on niin kiva lenkkeillä kun ei ole risteyksiä ja liikennevaloja (ja ihmisiä!) joka nurkalla ja toivoinpa pari kertaa pääseväni uimaankin vähän pidempään altaaseen kuin tuo mun Lontoon salin 20 m allas. Ne jäi nyt sitten lähestulkoon tyystin haaveeksi tällä kertaa. 

Onneksi edes reissun ensimmäisenä päivänä suunnattiin Tampereella rakkaan ystäväni kanssa salille tekemään circuit-treeniä hänen ohjelmansa mukaisesti, ennen kuin mun tauti iski seuraavana yönä päälle. Mentiin Sportsetter-mobiilisovelluksella ilmaiselle treenikokeilulle Tampereen Onkiniemen Elixiaan, ja tämä ei ole maksettu mainos mutta voin kyllä lämpimästi suositella sekä Sportsetteriä että Onkiniemen Elixiaa. :) Sportsetterillä siis on kaikenlaisia tarjouksia ja ilmaisia kokeiluja eri treenipaikkoihin Suomessa. Oon nyt pari kertaa kokeillut, sopii erityisen hyvin tälläiselle joka tulee aina vaan käymään Suomessa ja sen eri kaupungeissa, mutta ihan siis myös kenelle tahansa muullekin liikkuvalle ihmiselle! 

Vietin reissusta ensin alkupuoliskon Tampereella josta siirryin maaseudun rauhaan Tiistelle, kunnes lopuksi taas Tampereelle. Yleensä en Tiistellä tykkää läppäriä kaivaa laukusta ollenkaan, koska se pilaa koko rauhallisen maalaistunnelman. Nyt kumminkin piti töiden merkeissä sekin tehdä. Onneksi pystyn sentään toistaiseksi vielä valitsemaan koska teen työt, eli päiväsaikaan pystyin nauttimaan kauniista aurinkoisista päivistä ja linnunlaulusta ulkona sekä käymään kyläilemässä muutamanakin päivänä päiväkahveilla ja sitten illalla vasta kunnolla ottaa läppärin käteen. Tällä kertaa kotiseutu tarjoili parastaan kun peura-perhe on alkanut viihtyä ihan meidän kodin nurkilla!  Kun tarkasti tiiraatte, niin voitte pari peuraa tuolta ensimmäisestä kuvasta bongata :) Nämä on itselle ihan uusia tuttavuuksia, luontoelämykset rules! (Sanooko kukaan enää nykyään rules? :D) Mutta tosiaan sen vertaa en halunnut läppäriaikaa maalla venyttää, että olisin blogiin asti päässyt morjestamaan. :)

Torstaina uskaltauduin sitten koittamaan lenkkiä, kun ajattelin että olen tarpeeksi tervehtynyt. Aika räkäistä ja tahmeaa menoa oli, joten jätinpä sen sitten reiluun 4 kilsaan. 

Viikonloppuna oli sitten tiedossa koko reissun pääjuttu, nimittäin rakkaan ystäväni polttarit. Ensimmäiset mitä olen itse kaasona päässyt järjestämään! Näitä on suunniteltu ja salailtu tässä kevään mittaan paljon ja koska halusin ehdottomasti pitää nämä juhlat yllätyksenä, olen jo pitkään pitänyt tarinaa yllä että palaisin Lontooseen jo torstaina. Kaikennäköistä huijausviestiä siinä tulikin laitettua tarinan tueksi ja lopputulemana yllätys onnistui kuin onnistuikin täydellisesti! :) Lauantai oli täynnä naurua ja tanssia - ensin tanssitunnin muodossa ja myöhemmin vielä tietenkin yökerhon puolella. Oli ihan superhauskaa, mutta tuollaiset melkein aamuviiteen venähtäneet yöt kyllä alkaa tällä iällä viedä veronsa ja viikonlopusta on toivuttu melkein vielä tiistainakin. :D 

Nyt mun pitäis tyhjätä matkalaukku, vain täyttääkseni sen taas puhtailla vaatteilla. Huomenna suuntaamme pääsiäisen viettoon Budapestiin. Jos nyt mietit että kylläpäs minä reissaan paljon, niin tällä hetkellä täytyy olla kyllä täysin samaa mieltä! Eikä tämä tahti edes hiljene ihan heti. Muista reissuista sitten myöhemmin lisää :) 

Parasta just nyt - helmikuu

Oon havainnut olevani hyvin kausiluontoinen henkilö ja innostun aina hetkeksi jostakin. Samat aiheet voi vuoden aikana ensin innostaa, sitten kyllästyttää ja sitten taas innostaa. Voi olla että en näitäkään postauksia jaksa tehdä joka kuukausi, mutta nyt innostuin tästä. :D Joten helmikuun parhaista jutuista yhteenvetoa tässä näin: 

Ilmiö

Kevät! <3 Ja herkuttomuus. Helmikuu meni ilman sokeriherkkuja ja sipsejä ilman suurempia tuskia. Just nyt en odottele kädet täristen että pääsen huomenna avaamaan karkkipussin, itseasiassa ihan päin vastoin ei juurikaan tee karkkia edes mieli. Tästä on hyvä jatkaa. :) 

Treenilaji

No kyllä tähän on sanottava se laskettelu. :) Oli se niin kivaa ja elämyksellistä, ja nyt olisi siihen lajiin into huipussaan! Muuten olisi sanottava uinti, jota tuli harrastettua normaalia enemmän. Mm. yhden viikon treenit koostuivat pelkästään uinnista, kun mikään muu ei sattunut innostamaan :D

Lenkkimaisemat

Hyde Park. Olin jostain syystä koko syksyn ja talven ihan kyllästynyt Hyde Parkiin, mutta nyt se on vuorostaan todella pop mun lenkkimaisemissa :) 

Treenimusiikki

Koko kuudauden soitetuin lienee Antti Tuisku - Party (papiidipaadi). Pakko mainita kuitenkin myös Macklemoren uusi levy, joka julkaistiin tuossa pari päivää sitten ja sieltä etenkin Dance Off ja Let's Eat. 

Yksittäinen treeni

Sisäpyörä - juoksumatto yhdistelmätreeni. Tein matalalla sykkeellä 20 min wattbikella + 10 min juoksumatolla settejä x 4, eli yhteensä vaihtoineen reilut 2h. Aika meni yllättävän äkkiä, kun treeni oli pilkottu osiin. Esim 2 h pelkästään wattbikella olis ollut huomattavasti pitkäveteisempää, eikä just sinä päivänä pitkä juoksulenkkikään houkutellut. 

Aamiainen

Banaanipannari marjoilla on ollut varmaan mun kuukauden syödyin aamiainen. Nam :) (Kuvassa myös vähän luonnonjugurttia ja mantelilastuja mukana. Manteli voi tulla jäädäkseen, mutta jugurtti ei mielestäni sopinut tähän niin hyvin). 

Blogi

Sairaan kaunis maailma. Oon seurannut Marissaa instan puolella pitempään, mutta blogia olen lukenut erityisen ahkerasti vasta nyt, kun huomasin että Marissa otti ja pakkasi kamansa miehensä kanssa ja muutti ulkomaille. Myös blogin alppipostaukset on sattuneesta syystä olleet kiinnostavia just nyt :) 

Muu aktiviteetti

Uudet kohteet avartaa mieltä aina, joten tähän on vastattava Italian reissusta se kaikki muu aktiviteetti laskettelun lisäksi - lähinnä siis syöminen ja maisemien ihailu sekä muu kohteisiin tutustuminen. Torino oli kaunis ja pidin myös meidän pikku Cesanasta. Vuoristoteillä ajelu ei ollut ihan parasta hupia, mutta jännittävää senkin edestä.

Löytö

Tämän otsikon olen lisännyt mukaan jo kuukauden alkupuolella kun sain idean tästä postauksesta, ja nyt piti todella miettiä mitä olen mahtanut tässä kuussa löytää. Voisin sanoa vaikkapa että tuo Hashweh ruokana ja reseptinä oli mainio löytö :) 

Kuva

Helmikuussa tuli otettua useampikin hieno kuva, mutta oma suosikki taitaa olla tämä:

Treenisaldo

Koko kuukauden saldoksi tuli treenitunteja yhteensä 19h, eli keskimäärin n. 4,5 h / viikko. Sanotaanko näin että olisi voinut olla parempikin, mutta on niitä huonompiakin kyllä ollut. Tästä on hyvä lähteä kesää kohti ja kasvattamaan treenitunteja! 

On siis kevät!

Ah, kevät on jo kohisten saapunut Lontooseen ja tämä on niin parasta aikaa! Oon sitä mieltä että täydellinen vuosi olisi sellainen että kesä olisi pitkä ja lämmin - ainakin sinne syyskuun lopulle saakka - ja sitten syksy kirpsakka mutta aurinkoinen ja kuiva. Talvi voisi tulla kertarysäyksellä sitten heti joulukuun alussa (valkoinen joulu tottakai) ja siitä voisi nauttia tammikuun loppuun. Helmikuusta sitten alkaisi kevät, tähän tyyliin kun näissä kuvissa näkyy. Aurinkoisesti ja ilman loskaa ja että ensimmäiset kukat puhkeaisi jo tuossa tammikuun viimeisinä päivinä. Kesä voisi sitten alkaa taas vaikkapa jo huhtikuun alusta. :)

Lontoon ilmasto on jo iso askel kohti tätä ihannettani, mutta se kunnon talvi kyllä jättää tulematta, eikä kesäkään ole ihan noin pitkä. Meidän reissun aikana kyllä Lontoossakin oli parina päivänä käyty miinuksen puolella, mutta siihenpä se taitaa useimmiten jäädä ja yksittäisiä lumihiutaleita enempää lunta ei tule. Onneksi sitä lunta voi käydä Suomessa ihailemassa sen verran kuin on tarvetta (jos sitä vaan sielläkään on) - ja totta puhuen mulla henkkoht ei sitä tarvetta nyt niin paljon ole, paitsi se valkoinen joulu olis aina jos saisin valita. Nämä kevätkuukaudet Lontoossa on kuitenkin niitä joissa ero on Suomeen verrattuna merkittävin ja jos minulta kysytään, niin ehdottomasti parempaan suuntaan. Viime vuonna tähän aikaan olin ihan onneni kukkuloilla tästä aikaisesta keväästä ja jaksan hämmästellä sitä taas tänäkin vuonna. Nyt pärjää lenkillä jo verkkaritakilla, t-paitakelejä odotellessa! 8)

Mä oon aika luontorakas ja nautin kun linnut visertää ikkunan takana (kyllä niitä täällä Lontoossa on, uskokaa pois!) ja yhtäkkiä kaikkialla on kukkia. Nyt kun viime viikolla ensimmäistä kertaa reissun jälkeen olin lenkillä, niin kyllä riitti ihmeteltävää kun yhtäkkiä se kevät oli jo täällä. :) Niinpä eilen otin lounastauolla kotikonttorilla istuessani kameran kouraan ja lähdin oikein kunnolla kuvailemaan näitä lähialueen kukintoja. Pari kilometriä tuli yhteensä kukkien perässä käveltyä, vaikka lähimmät löytyvät lähestulkoon kotiovelta. 

Näissä säissä kelpaa ulkoilla ja kun tuossa nuo juoksutapahtumatkin tuli korkattua, niin sehän vaan inspiroi! Niinpä seuraava tavoite on nyt hyvin vakaassa harkinnassa ja vahvimpana ehdokkaana on tällä hetkellä Shakespeare Half Marathon 24.4. Ehkä joku muistaa että tuossa joskus viime vuonna olinkin kerran siellä Shakespearen syntysijoilla pyörimässä, eli tuttu paikka kyseessä ja vieläpä aika sympaattinen sellainen! Plussaa myös siitä, että tapahtumaan olisi tällä innostuksen hetkellä tasan 12 viikkoa aikaa, eli just sen verran mitä kaikissa juoksuohjelmissa aina on.

Syksyllä linjasin etten tee tälle vuotta mitään ennakkoilmoittautumisia pitkän ajan päähän, vaan menen fiiliksen mukaan. Tällä hetkellä fiilis sanoisi että tuo olisi mainio ohjelma keväälle, mutta katsotaan nyt vielä hetki ennen kuin ilmoittauminen lähtee, että kuinka pitkälle tämä fiilis kantaa. Kyseessä on kumminkin pieni parin tuhannen juoksijan tapahtuma viime vuoden tulosten perusteella, joten loppuunmyyntiä ei varmaan ole odotettavissa. 

 

Juoksutavoitteen lisäksi olen nyt aloittanut herkuttoman helmikuun. Mä tiedän - tää on niii-iin perinteistä vuoden alun "ryhdistäytymistä". :D Ainoastaan kuukauden myöhässä! (Mä näytän olevan aina tälläisissä vähän jälkijättöisesti mukana, ensin marrasputkesta tuli jouluputki ja nyt timmikuusta tuli herkuton helmikuu...) Mutta kun joulu- ja tammikuu meni ihan herkutellessa, niin pakko sille on tehdä kunnon stoppi. Koska sokeri on mun henkkoht ongelma, niin herkkuihin lasketaan karkit, suklaat, jätskit ja leivonnaiset plus jokerina sipsit. Muut ovat sitten oman harkinnan varaisia juttuja mutta sitä harkintaa käytetään kyllä tarkkaan. :)

Herkuttomista ja muista tietyn jakson totaalikieltäytymisistä voi olla montaa mieltä, eikä se kaikille sovikaan. Tärkein tekijä onko siinä järkeä vai ei, on mielestäni se alkaako sitten ekana tai tokana päivänä lakon jälkeen kaksin käsin vetämään herkkuja kurkusta alas. Se ei ole tarkoitukseni, enkä usko että niin tulee käymäänkään, joten tämä on oikeasti vaan sellainen ryhtiliike, hetkellinen isompi tsemppaaminen, josta voi sitten maaliskuussa siirtyä hallittuun ja sallittuun satunnaiseen herkutteluun.

Herkut jäi pois heti loman jälkeen kun astuttiin Lontoon kamaralle takaisin, eli tämä sokerilakko on ehtinyt kestää jo viikon tammikuun puolellakin. Sokerikoukun vieroitusoireet oli havaittavissa makeanhimon ja pääkivun muodossa erittäin vahvasti ensimmäiset kolme päivää, mutta nyt on jo helpottanut! Viime päivinä ei herkuttomuus ole tuottanut pienintäkään ongelmaa ja tästä on hyvä jatkaa. :)