Onnistunut treeniviikko

Hyvää sunnuntai-iltaa Lontoosta! Hyvä treeniviikko on takanapäin ja uusi edessä. :) En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut ihan tavallisia treenikuulumisia, mutta nyt on niitä luvassa! Postauksen kaikki kuvat on lauantain lenkiltä. 

Maanantaina aloitin viikon reippaan jalkatreenin merkeissä. Mukana perinteisiä kivouksia kuten mm. prässiä, askelkyykkykävelyä ja suorin jaloin maastavetoa. Sain kyllä jalat niin jumiin edestä ja takaa että kävely oli hankalaa seuraavat kolme päivää. Tiistaina pidinkin lepopäivän treeneistä.

Keskiviikkona päätin lähteä vähän vetreyttämään niitä pökkelöjalkoja, ja lähdin salille tekemään pyörä + juoksu yhdistelmätreenin matalalla sykkeellä. Olipas se vaikeaa! Pyörällä sai todella tehdä töitä että sai kadenssin edes 80 rpm, niin pökkelöt jalat oli. Juoksuun vaihto oli tavallistakin tukkoisempaa. Aina siinä hetki menee että jalat tottuu pyörän jälkeen juoksuun, mutta nyt aina ensimmäiset kolme minuuttia oli lähinnä suorien pölkkyjen siirtelyä vaivalloisesti toistensa eteen. Mutta kyllä se siitä! Tein tällä kertaa 25 min pyöräilyä + 15 min juoksua + 25 min pyöräilyä + 13 min juoksua. Jokaisella jaksolla alku oli hankalaa, mutta muutamien minuuttien jälkeen vetreytymistä oli tosiaan havaittavissa. Treenin päätteeksi tein vielä huolelliset venyttelyt jaloille. 

Torstaina oli viikon toisen salitreenin vuoro. Tällä kertaa vuorossa oli yläkroppa eli selkä, rinta, kädet ja vatsat. En tällä hetkellä seuraa mitään tiettyä ohjelmaa, mutta tälläinen kaksijakoinen sopii mun treeniviikkoon parhaiten. En ollut suunnitellut kovin tarkkaan tällekään treenille ohjelmaa, mutta aika hyvä ja hikinen setti siitäkin tuli! Selkäliikkeet tein ylä- ja alataljassa ja sen jälkeen siirryin käsipainojen pariin. Loppuun vielä lankutukset eli hooverit ja sitten vielä lisää jalkojen venyttelyä.

Perjantaina pinkaisin pikaiselle lenkille työpäivän ja iltarientojen välissä. Mittariin kertyi yhteensä 5 km ja 40 minuuttia. Sopiva happihyppely! Täällä Lontoon lenkkireiteillä on kyllä se huono puoli, että kaikenlaisia esteitä ja hidasteita riittää. On liikennevaloja (tästä lenkistä 2,5 minuuttia kului pelkästään niissä seisomiseen) ja muita tien tukkeita. Muutenhan sillä ei ole mitään väliä, mutta aina joskus harmittaa kun keskinopeudet näyttää siinä valossa sitten todellisuutta huonommilta ja etenkin se että lenkki on aina vähän katkonainen sen takia. Mutta eipä tuo nyt ole niin vakavaa :) 

Lauantaina oli viikon parasta antia, kun pääsin pitkikselle hyvässä seurassa. Oltiin sovittu ystäväni Katjan kanssa että mennään yhdessä pitkälle lenkille, hänellä kun on ensimmäinen puolimaraton tulossa kolmen viikon päästä! Mikäs sen parempi tapa vaihtaa kuulumiset samalla kun kilometrit etenee melkein kuin itsestään. :) Oltiin jo aamupäivällä liikenteessä, ja reitti oli suunniteltu Lontoon puistojen ympärille, ja koska asumme ihan eri puolilla Lontoota, niin reitti sisälsi molemmille myös metrolla matkustamista. Meillä oli 10:30 tärskyt Baker Streetin metroasemalla, jonne mulla oli 1,5 km reipas kävelymatka ja Katja huristeli kauempaa paikalle metrolla.

Reitti oli oikeastaan aika kiva, vaikka aluksi vähän epäilyttikin nämä turistikohteet ja niiden ihmismassat. Ensin kierrettiin Regent's parkissa parhaimmat palat, ja siitä matka jatkui tutuimpaa lenkkireittiäni kanaalin vartta kohti meidän kotia. Ei suinkaan menty sinne levähtämään vaan kotinurkalla käännyttiinkin jatkamaan kohti Hyde Parkia. Hyde Parkista porhallettiin suoraan läpi ja jatkettiin Green Parkiin. Ohitettiin Buckinghamin palatsi ja jatkettiin The Mallin yli St. James Parkiin. Sieltä sitten Horse Guards Paraden läpi Thamesin rantaan ja vielä edelleen joen yli Waterloon metroasemalle, maisemina mm. London Eye, Big Ben sekä Cityn pilvenpiirtäjät. Lähestulkoon kaikki tärkeimmät nähtävyydet yhden lenkin varrella siis :) Waterloosta otimme metrot eri suuntiin ja lopuksi vielä hölkkäilin asemalta kotiin puolen kilometrin verran, kun alkoi sataa ja oli vähän kylmäkin. Mittariin tuli mulla yhteensä 15,6 km matkaa ja aikaa koko lenkkiin alkukävelyineen, liikennevaloineen ja kuvaustaukoineen meni 2 h 16 min. Aika ja matka meni ihan hujauksessa ja jäi olo että olisi voinut vielä jatkaakin. Tästä olin hieman yllättynyt kun yli 10 km ei ole tullut juostua sitten maratonin, mutta hyvä näin :) Hyvässä seurassa nuo pitkät lenkit vaan hujahtaa ohi! 

Tämä päivä (sunnuntai) on mennyt eilisen illan hulvattomasta naisten illasta toipuessa. :) Tosin puhelimen askelmittarin mukaan tuli tanssittua tämän päivän puolella 5,6 km edestä, että periaatteessahan tämä sunnuntaikaan ei ole ihan levon puolelle mennyt. :D 

Tämä on mun käsitys onnistuneesta treeniviikosta, sellaisesta joka sopii just nyt just mulle. Sopivasti lihaskuntoa, sopivasti kestävyystreeniä, sopivasti lepoa ja koska elämän ei pidä olla liian vakavaa, niin sopivasti myös hauskanpitoa. :) Tässä vielä yhteenvetona koko viikko: 

Ma: Sali (jalkatreeni) 56 min

Ti: Lepo

Ke: Pyörä + juoksutreeni salilla, 1h 22 min. Venyttelyt 11 min

To: Sali (yläkroppatreeni) 1 h, venyttelyt 8 min

Pe: Juoksu 5 km, 40 min

La: Juoksu 2h 16 min  

Su: Lepo

YHTEENSÄ 6 h 33 min

Maratonviikon alkutunnelmia

Maraviikko lähti käyntiin tänään kurkku karheana! 

Oon pyrkinyt niin tehokkaasti unohtamaan koko maran, että oon näköjään myös pakoillut blogia. :) Viime viikko meni kyllä muutenkin hujahtaen Suomessa ja pääosin onnistuin tavoitteessani olla ajattelematta tulevaa koitosta. Perjantaina se sitten kosahti kun kollega kysyi että niin onkos siihen nyt sitten viikko ja jouduin kohtaamaan totuuden. FAK. Elikkä tämän viikon sunnuntaina se sitten on edessä, ihanat 42,2 km Amsterdamissa.

Tässä on viime viikot mennyt vähän niin ja näin. Silloin kun tämä radiohiljaisuus blogissa alkoi, pari viikkoa sitten, olin kurkkukivussa koko alkuviikon. Ajattelin sitten että fiksumpaa on levätä ja antaa sen mennä ohi, eikä väkisin lähteä riuhtomaan lenkille sitä pahemmaksi. Kyllä se siitä onneksi lähtikin paranemaan, mutta torstai mulla meni ihan aamusta iltaan matkustaessa (Lontoosta Tiistelle on pitkä matka) ja perjantai oli täynnä muuta ohjelmaa.

No, viimeinen voitelu oli onneksi laitettu kalenteriin ja kaikki muu ohjelma sai väistyä sen tieltä. Elisa oli suunnitellut meille tilauksesta n. 25 km lenkin ja viikko sitten lauantaina lähdettiin sitä yhteistuumin hölköttelemään - siis silloin ku countdownia oli jäljellä kaksi viikkoa eli optimaalisimpaan aikaan viimeiselle pitkikselle.

Suomi tarjoili kyllä meille todellakin parastaan, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja luonnossa loisti jo ruskan värit. Kierreltiin Kaukajärven ympäristössä Tampereella ja siellä kyllä on niin mahtavaa lenkkipolkua loputtomiin. Onnekkaita olette te manselaiset! Mua ei olisi siltikään huvittanut lähteä juoksemaan ollenkaan, ei ollut yhtään sellaista fiilistä koko viikon vetkuttelun jäljiltä. Mutta eihän siinä perääntymiselle ollut sijaa kun tämä oli jo aikoja sitten sovittu, maratoonari ei nyt vaan aina voi mennä oman fiiliksen mukaan.

Oikeasti kilometrit meni hyvässä seurassa kyllä ihan siivillä. Melkein aina kun Ambittia vilkaisin, oli jo vähintään seuraava kilometri taas taivallettu. Siitä huolimatta yritin vähän tingata oikoreittiä kotiin. Mun mielestä sellainen parikyt kilsaa ois ollut ihan riittävä. Jossain kohtaa haaveilin jopa jostain 17 km oikoreitistä. Mutta Elisa pysyi lujana ja linjasi että koko reitti juostaan, koska me tarvitaan tätä. Ja niinhän ne kilometrit siitä vaan kului. Kyllähän siinä loppuvaiheessa alkoi todellakin huomata kuinka vähän juoksukilometreja on tullut viimeaikoina - aivan liian vähän. Jalkoihin ja lonkkiin sattui ja se paljon puhuttu juoksuasento oli aivan kaamea lysähtänyt säkki. Mutta kuitenkin, eteenpäin mentiin!

Kun päästiin "maaliin" niin ei kuitenkaan ollut sellainen olo kuin olisi maratonin juossut. Joka paikkaan sattui kyllä joo, mutta kun muistaa mikä oli se jumin ja kivun määrä 42 km jälkeen viime vuonna Berliinissä, niin kyllä tässä vielä jäi siihen pelivaraa. Sunnuntaina jalat oli jo taas kuin mitään lenkkiä ei olisi juostukaan, joten jotain paukkuja jäi senkin puolesta vielä koko maralle, ehkä. :)

Viimeinen voitelu oli kyllä sekä henkisesti että fyysisesti tarpeen ja ilman sitä tässä olisi kyllä huomattavasti epävarmemmat fiilikset. Eikä ne tosiaankaan varmat ole nytkään! Kaikista aikatavoitteista ja sen suuntaisista olen jo luopunut penikkavaivojen ja sen jälkeisten inspiraatiopuutosten myötä. Eli rennosti vaan, jos nyt kuuteen tuntiin pääsisi maaliin niin olen tyytyväinen. Sen lupaan! :) Tuskallinen reissu siitä tulee kyllä ihan varmasti mutta sitä se nyt on joka tapauksessa.

Viime viikon olin Espoossa töissä ja pääsin parina päivänä nauttimaan pitkästä aikaa työmatkapyöräilystä. Meinasi ihan kulttuurishokki iskeä kaiken tämän Lontoon pyöräilyn jälkeen, kun pääsi (tai joutui) ihan pyörätielle. (Olen nykyään vähän sitä mieltä, että autojen seassa on turvallisempi ajella kuin kävelijöiden.) Parhaimmillaan aamulla oli pakkasta -6 C, johon en ihan ollut osannut varautua ja perillä reidet oli jo ihan tunnottomina kylmyydestä. 

Perjantaina palasin iltalennolla Lontooseen ja viikonloppu hujahti sitten ohi univelkoja kuitatessa sekä ystävän läksiäisiä juhliessa. Olin ajatellut lauantaille jotain 8-10km lenkkiä vielä, mutta suoraan sanottuna mun on aina ollut vaikea motivoida itseäni tuollaiselle viikkoa-ennen-koitosta lenkille, kun se viimeinen voitelu on jo tehty. Joten se sitten jäi, kun oli kaikkea muutakin tekemistä. Tänään mun piti palata lenkkipoluille (joku kiva pieni herkistely) mutta kuten alussa mainitsin, kurkku on taas palannut ihan karheaksi. Vähän on sellaista fiilistä että saattaa ääni lähteä pian. Ei auta kun koittaa parannella. :/

Jottei menisi liian mukavaksi (siltähän tämä on kuulostanutkin eikö vaan), niin meidän Amsterdamin airbnb-majoittajakin sitten otti ja perui koko majoituksen tänään. On muuten ihanan kallista varailla täyteen buukatusta kaupungista tässä kohtaa jotain korvaavaa! Eikai tässä voi muuta kun koittaa kääntää nämä vastoinkäymiset jotenkin voitoksi. Siinä onnistuttiin myös viime vuonna, kun pari tuntia ennen Berliinin lentoa huomattiin ettei koko lentoja ole olemassakaan. :D Tästä tulikin mieleen että viime vuoden maratonia voisin muisteloidakin vielä tällä viikolla! Tekisi itsellekin hyvää. :) Tuosta kommelluksestakin siis lisää silloin.

Ja sitten, viimeisiä viikon yhteenvetoja viedään - aion nämä tosiaankin päättää tähän viikkoon. Kuten todettua, on viime viikot olleet todella hiljaisia liikuntasaralla. Eli edelleen jatketaan teemalla kuinka vähillä liikuntamäärillä voi läpäistä maratonin.

Ma: Saikkua

Ti: Saikkua

Ke: Saikkua

To: Matkustuspäivä

Pe: Lepo

La: Juoksu 25 km 3,5 h

Su: Lepo

Ma: Lepo

Ti: Pyöräily x 2, á 6,5 km 

Ke: Lepo

To: Pyöräily x 2 á 6,5 km 

Pe: Lepo

La: Lepo

Su: Lepo 

En kattonut ollenkaan kelloon kauanko noissa pyöräilyissä meni. Mennen tullen oli hyvät hapokkaat ylämäet kyllä, että ihan hyviä treenejä sinänsä.

Iloinen pyöräilijä ja lenkkeilijä

Otin heti omasta neuvosta vaarin ja loppuviikko on menty ilon kautta. Torstaina kävin pyöräilemässä mukavassa ilta-auringossa. Oli niin kivaa että ihan ääneen nauratti kolmekin kertaa (onneksi Lontooseen kylähulluja mahtuu) :D 

Ekat naurut sain siitä kun ajelin sillai suu vähän auki (niinkun aina, koska ei nenän kautta saa tarpeeks happea kun hengästyy) ja kesken mun rauhallisen pyöräilyhetken joku itikka sitten yhtäkkiä lensi suoraan ihan todella kurkun perälle asti. No sehä aiheutti primitiivisen yskäkohtauksen mutta lopulta jouduin vaan nielaisemaan koko tyypin. Näytti varmaan fiksulta tuo yhtäkkinen kakominen ;) Vaikka muuten ötökän nieleminen ei oo mitenkään ilon asia, niin nyt koko tapaus oli jotenkin kaikessa yllättävyydessään mun mielestä koominen :D

Tän jälkeen mua ilostutti joku lenkkeilijä-nainen, jolla oli selvästi hyvä meininki ja hyvät musat korvissa, kun hän yhtäkkiä siinä yksikseen päästi sellaisen WHUUUUU!!! kiljaisun. Ei pidä iloaan pidätellä!

Kolmanneksi nauroin ihan itselleni kun meinasi käydä legendaariset. Siinä Regents Parkin ringillä on Yhdysvaltojen suurlähetystö, jonka portilla on aina vartijat. Nämä vartijat tulee ohitettua siis monta kertaa yhden pyöräilyn aikana ja monesti mietin että mahtavatko laskea aikansa kuluksi meidän pyöräilijöiden kierroksia. Yleensä nykyään en kuitenkaan heihin kiinnitä mitään huomiota. Nyt satuin kuitenkin juuri katsomaan vartijaa, kun hän selvästi - seisoen tien laidassa suoraan mua kohti - vilkutti. Olin tästä hyvin hämilläni ja mietin jo että no onhan tässä jo nytkin viisi kertaa nähty tunnin sisään, että ollaanko sitä nyt sitten näin tuttavallisia. Juuri kun aloin pohtia että millä tavalla häntä tervehtisin takaisin,  niin mun takaa lipui ohi joku vartijoiden auto, jota tää kaveri tietysti oikeasti moikkas. Supernolous vältetty viime hetkillä ;) 

Perjantaina sitten oli vuorossa pitkistä pitkästä aikaa. Koska ei sitä edellisviikon 11 km yritelmää oikein voi laskea. :) Tässä meni välissä oikeastaan jo niin monta viikkoa onnistuneesta pitkiksestä, että siihen oli jo kasautunut aika kovat paineetkin että saanko sellaista juostua ollenkaan. Nyt olin henkisesti hyvin valmistautunut, vähän tuoretta musaa soittolistalla, mahtava sää ja hyvät aamupuurot polttoaineena. Näillä eväillä onnistuttiin! 

Uuden periaatteeni mukaan päätin olla murehtimatta vauhdista ja etenin aivan hissukseen. Menin Regents Parkkiin, koska se on mun suurimmassa suosiossa tällä hetkellä. Edellisiltana kun olin pyöräilyn lomassa käynyt nuo parit kuvat räpsimässä puiston sisäreunalla, huomasin että siellä menee hyvät lenkkipolut. Olen tähän asti juostessa pysytellyt asfaltoiduilla kävelyteillä, mutta nyt päätin poiketa nurmikolla meneville poluille aina kun mahdollista. Ja olipas sekin kivaa! Melkein olisi voinut kuvitella olevansa jossain ihan luonnossa, ellei autot olisi huristelleet pensasaidan toisella puolella. Mutta musiikit kun oli korvilla, niin aika hyvin sen liikenteen sai suljettua mielestä. Pääosin polku meni puiston reunoja pitkin nurmikolla, mutta yhdellä reunalla löysin todellisen pusikon. Lähdin seuraamaan mihin polku vie ja vähän alkoi jo jännittääkin mitä sieltä tulee vastaan. Kyllähän sieltä yksi kodittomien leiri löytyikin - oikein mukavan paikan olivat löytäneet! :) 

Polut ja nurmikko oli mukavan pehmoisia jaloille, ja kylläpä tuntuikin sitten asfaltti kovalta kun sinne siirtyi. Mulla ei ollut mitään tarkkaa tavoitetta mun lenkille ja päätinkin siinä lenkin lomassa että tuollainen n. 17 km saa riittää tälle erää. Alkoi siinäkin ajassa jo jalanpohjissa tuntua! Tosin, lopussa huomasin miten paljon on vielä voimia jäljellä, kun laitoin tän hetken lempibiisini Antti Tuiskun Sata salamaa soimaan. Siinä unohtui kivut ja säryt ja alkoi tossu nousta niin ettei koko lenkillä aiemmin! Teki todella tiukkaa olla laulamatta ääneen ja olla liikuttamatta käsiä suurieleisesti biisin mukana ei rakkautta voi riistää multa TOIVO JÄLJELLE JÄÄÄÄÄ, mutta tyydyin liikuttelemaan vain huulia ja tekemään nuo käsiliikkeet vain sormilla / ranteilla. En oo vielä valmis ihan todelliseen kylähullun maineeseen. :D Lenkistä tuli sitten 17,7 km ja mikä tärkeintä, tykkäsin joka kilometrista! :)

Lontoon Zone 1. Yks skutsi tääkin kaupunki! ;)

Hullu juoksija pusikossa.

Viikonloppu onkin mennyt ihan rillutellessa. Huh huh ja ei siitä sen enempää. Ensi viikolla luvassa kaikenmoista kivaa, kun torstaina otan sinivalkoiset siivet alle ja lähden Suomeen reilun viikon reissulle! :) 

Rillutteluja ennen ehdin kuitenkin ihan sopivasti tällä viikolla liikkumaankin. Eli tässä vielä viikon yhteenveto (kerrankin ajoissa!) 

Ma: Lepo

Ti: Juoksu 45 min / 6 km

Ke: Pyöräily 1h 27 min / 30,7 km 

To: Pyöräily 1h 17min / 26,5 km

Pe: Juoksu 2h 29 min / 17,7 km 

La: Lepo

Su: Lepo

Yhteensä: 5h 58 min

Sekametelisoppa

Morjesta! Mun aikani näyttää nykyään kuluvan kovaa vauhtia ja muualla kuin blogin parissa. Paljon on asiaa sitten viime kirjoittaman joten tää postaus on siis nyt ihan sekameteliä :) Yleismielialakin viimekertaista parempi - ihan siis sillai tuon tulevan maratoninkin kannalta.

Mieliala ei tosin ole parempi sen takia että olisin tässä saanut jotain hyviä pitkiksiä juostua. Viime postauksen jälkeen lähdin lauantaina päättäväisesti edes yli 10 km hölkälle. No koti-ovelta astuessa jo alkoi vasemman jalan polvea vihlomaan. Kyllä - siinä kohtaa kävi mielessä että voi **** mua ei todella ole luotu juoksemaan mutta siinä kohtaa mulla oli myös niin paljon sitä omaa puhtia lähteä lenkille, että päätin mennä sitten vaikka kävellen jos ei muuta. Kilometrin verran siinä menikin kävellen että vihlonta lakkasi ja pystyin alkaa hölköttelemään. Lenkin aikana se välillä aina palasi joten sellainen kävely / hölkkä höntsä siitä sitten tulikin, 11km verran.  Tuota vihlontaa on siis aina hyvin satunnaisesti tuntunut noin vuoden ajan, joten ihan uusi vaiva ei ole kyseessä, mutta ainakin tähän saakka se on ollut melko nopeasti ohimenevää ja ylipäänsäkin harvinaista.

Oli pitkiksiä tai ei, jostain syystä olen nyt henkisesti saavuttanut sen tilan että kyllä se maraton maaliin tullaan. Olin aiemmin kesällä vielä haaveillut ajan parantamisesta mutta nyt olen enemmän sillä mielellä että eipä sillä nyt ole niin väliä. Ehkä mulla on ollut pipo liian kireellä ja oon nyt sitä saanut vähän löyhdytettyä? Kyllä se mara on ihan kunnioitettava juttu joka tapauksessa :) Ja siis kyllä minä niitä pitkiksiä aion edelleen saada juostua ennen pääkoitosta!

Elävä pyöräilijälegenda Sir Bradley Wiggins keskellä eturivissä

Nää meni ohi sillai WHOOOSH

Niinkun kuvista näkyykin niin kaikenlaista muutahan täällä on ollut ohjelmassa! 

Kävin viime viikon sunnuntaina katsomassa Tour of Britain -pyöräilykisojen viimeistä etappia, joka ajettiin Lontoon keskustassa pientä lenkkiä (muistaakseni reilu 6km) kiertäen. En ole koskaan tuollaista ammattilaispyöräilyä (enkä kyllä amatööripyöräilyäkään) ollut katsomassa, ja olihan siinä ihmeteltävää. Täytyy kyllä myöntää että eniten ihmeteltävää oli siinä kokonaishärdellissä - poliisit, tiimiautot, kisa-autot, ambulanssit ja kuvaajat (ja kenties siinä vielä joitain muitakin oli) nimittäin rallitti pitkänä letkana etenkin pyöräporukan takana, mutta osa myös edessä. Itse pyöräilijät suhahti porukassa niin kovaa ohi että silmissä vilisi ja tuon reilu 6 km ne kiersi niin lujaa että hyvä kun instagramin ehdin päivittää siinä välissä ;) Olihan se hieno nähdä myös itsensä elävä legenda Sir Bradley Wiggings livenä.

Wiggo heittää läpyskää tiimille?

Movistarin miehellä ongelmia!

Uutta pyörää alle ja menoks

Pyöräilijät menee tuossa vasemmalla ja oikealla näkyy alkupätkä sitä seuraavasti autoletkasta

Reilun tunnin ajan seurasin siinä mielenkiinnolla ja sitten ajattelin poiketa välissä kauppoihin, koska alkoi tulla vähän jo vilu. Meinasin maalitaistelua mennä vielä katsomaan, mutta nämä kaverit olivatkin sitten niin nopeita että enhän minä mitään ehtinyt. No, maalialueella oli kyllä niin paljon yleisöä että tuskin sieltä olisi mitään nähnyt, mutta mielenkiintoinen taistelu siellä tosiaan käytiin kun ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt sai voittonsa röyhkeällä kiilauksella. Tai siis ei saanut voittoa koska tuomaristo ei tätä katsonut läpi sormien. Olisi nimittäin ollut kova kirimies tämä jonka hän kiilasi totaalisesti aitaan (näin luin myöhemmin - en seuraa muuten lajia joten en näin tarkkaan oikeasti tiedä ketään). 

Tämä "penkkiurheilukin" kävi kyllä ihan urheilusta, koska menin paikalle kävellen ja siinä yleisössä ja kaupoilla suhasin ympäriinsä yli 10 km verran. Huomasin nimittäin tässä taanoin että mun puhelin on koko ajan laskenut mun askelia ja käveltyjä kilometreja ja nyt seuraan sitä dataa päivittäin ;)

Pyöräily vetää porukkaa! Tässä odotellaan palkintojenjakoa (jota lopulta en katsonut koska odotus venyi liian pitkäksi)

Olin minäkin siellä!

No sitten maanantaina tapahtui se mitä tässä on kaivattu - nimittäin aivan yhtäkkiä juoksu kulki ja maistui! Tämähän tuli nyt ihan puskista. Kaiken lisäksi lähtötilanne oli se että en meinannut edes suostua lähtemään lenkille, mutta Markus sai mut onneksi patistettua. Meno oli alusta asti sellaista 6:30 min/km tai jopa välillä nopeampaa ja me vielä juteltiin siinä samalla. Ja mun mielestä se oli tosi kivaa :D

Kyllä nämä juoksuvibatkin on niin henkimaailman hommia, mutta täytyy olla tyytyväinen että hyvät henget on tällä hetkellä päällänsä ;) Tän lisäksi ehdin vielä alkuviikosta käymään pari kertaa pyöräilemässä - se on jotenkin tosi kivaa just nyt. Toinen näistä pyöräilyistä oli hyvin sateinen ja sen päätinkin neljän kierroksen jälkeen koska tiet alkoi olla jo niin märkiä että koko touhu meni ylivarovaiseksi kun pelkäsin että on liukasta. Onko se nyt sitten muuten oikeasti niin liukasta? Mulla on vaan sellainen mielikuva että noilla kapeilla ja kuviottomilla maantiepyörän renkailla olisi sateella tosi liukasta, mutta toisaalta mitään läheltäpiti -tilanteita ei ole ollut. Kertokaa mulle jotka asiasta tiedätte enemmän :)

Uutta syysgearia päällä ja uitettuna koirana kotiin. Silti hymyilyttää! :)

Kuten instagramissa seuraajat tietävätkin, niin torstaina me hilpastiinkin syksyä pakoon Espanjan Baskimaahan, Bilbaoon ja San Sebastianiin. Jospa kerrankin teen nyt näin että tiivistän reissun annin kilometripostausten sijaan muutamaan lauseeseen. :) Molempia kaupunkeja voin todella suositella, etenkin San Sebastian oli meidän mieleen. Siellä parasta illanviettoa on liikkua ravintolasta toiseen ja syödä jokaisessa pari tapasta eli paikallisittain pintxoa (ei siellä varmaan kukaan mitään muuta iltaisin tehnytkään) ja palan painikkeeksi ottaa esimerkiksi lasillisen paikallista siideriä. Ja tätä vaan sitten jatketaan niin kauan kuin napa vetää. Toimii! :) Oman mainintansa anstaitsee myös paikallinen jäätelö, jota oli tarjolla joka nurkalla ja joka yllättäen oli tosi hyvää. Söin useita.

Bilbao vaikutti oikein kivalta, mutta se oli meille enemmän läpikulkupaikka tällä kertaa. Guggenheim piti käydä tsekkaamassa (vain ulkoapäin tosin) ja vanhassa kaupungissa piipahdettiin myös (tapaksilla tottakai). Bussiyhteydet näiden kaupunkien välillä toimi hyvin, lähtöjä on puolen tunnin välein ja matkassa kestää 1h 20min. Lisäksi on vaan jälleen kerran todettava, että kyllä aurinko vaan tekee ihmeitä sielulle ja ruumiille :)

Guggis

Jättiläisdogi vahtii Guggenheimia.

Bilbaon hoodeja

Mmmmmm

Vaikkei itse pyöräilty, niin nykyään kiinnitän kyllä huomiota joka kaupungissa miten pyöräilijät on huomioitu kaupungin infrassa - ja näissä molemmissa kaupungeissa tämä oli hoidettu loistavasti. Pyöräilijöistä huolehdittiin hyvin omilla kaistoilla kaupungissa ja uskon että hyviä maanteitä oli tarjolla heti kaupungin ulkopuolella - useita maantiepyöräilijöitä ainakin näkyi. Omaan makuuni vaan pyöräilyn kannalta oli kovin vuoristoista maastoa - ne nousut ja laskut kun ei oikein ole mun juttu.  :D Lenkkaritkin jäi tämän tapaskulttuurin varjossa laukkuun, mutta askelmittarin mukaan ihan hyviä kilometrimääriä tuli käveltyä kuitenkin. ;)

 

Syksyistä näkymään San Sebastianissa - kelpaisi kyllä syyspäiviksi useamminkin tuollainen +24 C ja aurinkoa

Iltakävelyllä Sebussa

Pintxos!

Eilen maanantaina kotiuduttiin takas sateiseen Lontooseen ja vastoin tapojani tänään en pitänytkään mitään matkalepoa. Ja niin se vaan tapahtui taas - juoksu kulki todella hyvin! Jes! En edes kuunnellut musiikkia ja silti koko lenkki oli ohi ihan hujauksessa. Tosin otin vain sellaisen 6 km rykäisyn tähän iltaan joten toivottavasti sama fiilis säilyisi myös pitemmille kilometreille. :)

Että semmosta tänne! :) Mitäs sinne?

Viikon yhteenvetoja on taas rästissä muutama, joten täältä pesee. Edellisviikko näytti tältä:

Ma: Lepo
Ti: Pyöräily 1h 14 min / 26,5 km
Ke: Lepo
To: Juoksu / kävely 40 min / 4,2 km
Pe: Pyöräily 1h 20 min / 26,5 km
La: Juoksu / kävely 1h 40 min / 11,23 km
Su: Lepo

Yhteensä: 5h 54 min

Ja viime viikko tältä:

Ma: Juoksu 41 min / 5 km
Ti: Lepo
Ke: Pyöräily 1h 03 min / 20,5 km
To: Pyöräily 1h 23 min / 31 km
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Lepo

Yhteensä: 3 h