lauantai 23. toukokuuta 2015

Näin kokoat pyöräsi - for dummies

Nyt kun itse lomailen Floridan auringon alla, on hyvä laittaa tulemaan sitä luvattua pyöränkasauspostausta!

Mä oon ihmetellyt, että miksei kukaan ikinä kerro enempää pyörän kokoamisesta. Kyllähän bloggaajia riittää, jotka pyöränsä kanssa reissaavat, mutta tästä aiheesta informaatio rajoittuu yleensä kuvaan jossa pyörä on osissa pakattuna laukkuun ja sitten seuraavaan kuvaan missä se on -tsädäm- koottuna jälleen! No, nyt alan ymmärtää. Tämähän on yksinkertaista hommaa kuin mikä. Niinkin yksinkertaista että vähän huvittaa tästä itsekään postata. :D

Joten en sano etteikö jokainen osaisi hoitaa tämän homman ihan järkeilemällä nämä asiat itse - aivan varmasti osaisi. Haluan vain valottaa miten yksinkertaista touhua se lopulta on. Jos vaikka sattuisi käymään niin, että jollain lukijalla on niin vahvat ennakkokäsitykset asian vaikeudesta, että ei tule koskaan edes kokeilleeksi. Kuten esimerkiksi mulle olisi voinut hyvin käydä näin, mutta onneksi päätin ensin yrittää. :) Luulin tämän olevan oikeasti paljon monimutkaisempaa, enkä ollenkaan ollut varma edes että mitä työkaluja tähän tarvitsen.

Toinen motivaatio dokumentoida tämä homma näin tarkkaan, onkin siinä että saatan joskus haluta muuttaa taas muualle, jolloin nämä hommat pitäisi osata hoitaa päinvastaisessa järjestyksessä. Saattaapi olla että haluan silloin palata tähän postaukseen muistia virkistämään :)

HUOM! Minä olen sitten ostanut alunperin pyöräni kokonaisena kaupasta, joten en ole mitään osia joutunut juurikaan kiinnittämään, kokoamaan tai purkamaan, enkä ole millään muotoa alan asiantuntija. Seuraavaksi esitellään siis vain oman logiikkani mukainen toteutus, jonka lopputuloksena kyllä ihan todistetusti oli ajokelpoinen kokonainen polkupyörä. En ota mitään vastuuta mahdollisesta virheellisestä tiedosta, mutta jos sellaista näillä riveillä bongaat, niin kerro ihmeessä mullekin! :)

Ennen kun aloitat,

varmista että sinulta löytyy multitool eli monitoimityökalu! Oikeastaan muuta ei sitten tarvitakaan, paitsi pumppu, koska hyvin todennäköisesti tässä tilanteessa renkaat kaipaavat hieman lisäilmaa. (Jos satut omistamaan hyvin varustellun työkalupakin joka sisältää oikean kokoiset kuusiokoloavaimet, et tietenkään tälläistä pyöräilijöiden omaa työkalua tarvitse juuri nyt. Pyörälenkkejä ajatellen se on kuitenkin suositeltavaa hankkia ja pitää aina mukana, niin se on sitten lähellä jos tarvitaan!)





Alkutilanne

Kuten aiemmissa postauksissa olen jo maininnut, vein pyöräni Fillarikellariin (josta olen pyöräni ostanutkin) pakattavaksi lähetyskuntoon. Samalla tiedustelin mahdollisuutta josko he lähettäisivät pyörän puolestani myöhemmin ilmoitettavaan osoitteeseen, mutta tätä palvelua heiltä ei ollut mahdollista ostaa.

Koska itselläni ei ollut mitään tekemistä pyörän purkamisen tai pakkaamisen kanssa, mulla oli siis edessäni yllätyspaketti. Sisällön toki tiesin, mutta ei minkäälaista hajua monessako osassa mahdan sen löytää. Eli tästä tilanteesta lähdettiin:

Kansi auki:

Ja tämän näköistä sisältöä sieltä sitten paljastui. Hyvin oli kaikki osat suojeltu, joten kuljetuksesta ei koitunut mitään vaurioita. Ja oi mikä onnenpäivä! Etukäteen eniten kauhistelemani takapyörä olikin jätetty valmiiksi paikoilleen! Samalla toki tämä oli pieni pettymys, koska se olisi ollut puolet koko hauskuudesta selvittää että miten se meneekään paikoilleen... :)






Paketti purettuna

Ensimmäiset vaiheet siis oli tottakai alkaa purkaa kaikkia ympäröiviä suojuksia irti. Eturenkaaseen oli laitettu tuollainen muoviläpyskä lisäsuojaksi, ja etuhaarukkaan tuollainen yllättävänkin jämäkkä muovilipare. Tälläiset niissä lienee silloinkin jos postimyynnistä pyöränsä tilaa? Eipä olisi tullut itselle mieleenkään että tuollaisille on tarvetta, joten ehkä ihan hyvä että ensikertalaisena käytin ammattilaisten palvelua pakkaamiseen. 



 Nyt tää alkaa näyttää jo vähän tutulta. Mutta ei sillä ihan vielä ajamaan pääse. :)



Polkimetkin löytyi

Olin ujuttanut juomapullot ja satulalaukun pakettiin myös

Kampi oli sidottu, ettei turhaan pääse pyörimään

Urakkaa helpotti huomattavasti myös se että jarru- ja vaihdevaijerit oli jätetty kiinni. Etteivät päässeet menemään väärin päin ;)




Eturenkaan kiinnitys

Do diin, sitten kun suunnilleen kaikki fyllit oli irrotettu, oli mun logiikan mukaan ensimmäinen steppi kohti oikeanlaista lopputulosta eturenkaan kiinnitys. 

Etupyörän nyt tunnistaa sokeakin, mutta sitten sieltä paketista pitäisi löytyä tämän näköinen pieni vimpain:

Irrota tuo pienempi pää irti ja ota toinen jousista mukaan. Pujota sitten tuo tikku eturenkaan keskeltä läpi ja kiinnitä jousi ja päätyosa takaisin. Näin sulla on jotain, mitä pujottaa etuhaarukan koloihin. Ilman tuota tikkua koko touhu osoittautuu kyllä hyvin äkkiä mahdottomaksi, eli kohtaa on vaikea ohittaa.

Laita siis seuraavaksi pyörä etuhaarukkaan omalle paikalleen - sinne sen pitäisi "pudota" oikeaan kohtaan aika helposti. Sitten vielä kiristät nuo ruuvit tuon tikun molemmista päistä - sen verran kireelle ettei pyörä lonksu sivuttaissuunnassa, mutta vain niin kireelle että saat tuon "vivun" painettua 90 asteen kulmaan takaisin (kuten kuvassa ja kuten takapyörässäkin). Tämä onnistuu siis ihan käsin eikä vaadi voimaakaan.

Sori, tätä oli vaikea dokumentoida tarkemmin. Mun kädet oli täynnä itse työssä.

Ohjaustangon kiinnitys

Seuraavaksi mun logiikan mukaan oli työvaiheena ohjaustangon kiinnitys - nyt kun se jo kulkee kahdella pyörällä, niin sitä on hyvä pystyä ohjaamaankin.

Tämä olikin ensimmäinen vaihe missä kaivattiin työkalua!




Eli multitoolilla vaan nuo neljä ruuvia auki, jolloin tuo "etukappale" lähtee irti ja ohjaustangon saa paikalleen. Oikean kohdan löytäminen oli helppoa koska tangossa oli keskikohta selkeästi merkitty. Eli tanko vain kohdalleen ja tarkasti keskelle, etukappale takaisin sitä pitelemään ja sitten vaan ruuveja kiristämään takaisin. Itse kiristelin noita ruuveja tasaisesti vuorotellen, niin sain paremmin hallittua että tanko pysyy prosessin ajan oikealla paikallaan.

Ainut mitä hieman jouduin arpomaan oli tuon tangon kaltevuuskulma. Se meni nyt sitten vähän näppituntumalla, niin että lopputulos näyttää tältä:

Nyt sillä voisi melkein jo ajaa!






Satulan kiinnitys

Tämäkin on yksinkertaista kuin mikä ja toinen (ja viimeinen) vaihe kun työkalua kaivattiin. Kuvassa näkyvää ruuvia siis löysälle ja satulatolppa sisään. Itse katsoin oikean korkeuden alustavasti vanhojen jälkien perusteella, mutta säätöjänhän voi tehdä sitten ajotuntuman mukaan koska vaan. Satula rungonsuuntaisesti suoraan ja ruuvi kireelle. Valmista!




Polkimien kiinnitys

Tämä sentään oli tuttua hommaa, koska maantiepyöräthän tulee "kokonaisena ostettunakin" ilman polkimia. Polkimissa on merkit L ja R oikean puolen mukaisesti ja ruuvaus tapahtuu helposti pyörittämällä kampea takaperin ja samalla pitäen polkimen juuresta kiinni. Tai voi sen toki ruuvata ihan normaalistikin sormin pyörittämällä jos haluaa :) Polkimeen oli merkitty jopa ruuvin kiristyssuunta, joten ei pitäisi jäädä siitäkään kiinni!



Mun polkimet on tuollaiset Shimanon maastomallin lukkopolkimet, jotta jalkojen irrottaminen niistä olisi mahdollisimman helppoa. Lisäksi mun polkimissa on tuollaiset muovisuojukset toisella puolella (tulivat siis polkimien mukana), jotta myös tavallisilla kengillä voi noilla polkimilla polkea. Tai kuten minä teen ihan pyöräilykenkienkin kanssa kaupunkiajossa (Lontoossa ja Helsingissä), käytän vähintään toista poljinta tuolla muovipuolella, niin yllättävissä tilanteissa saan jalat irti - mun kokemuksen mukaan niitä yllättäviä tilanteita kun pakkaa kaupungissa tulemaan enkä vielä luota että saan silloin refleksinomaisesti jalkoja lukoista irti. Nuo suojukset saa kyllä myös helposti irti, ja esimerkiksi kisoihin ne otankin pois.








Ilmaa renkaisiin

Nyt alkaa jo olla valmista! Kuljetuksen jäljiltä on tietenkin kumit ihan pehmoiset, joten niihin vielä tarvitaan ilmaa ennen koeajoa. Mulla on täällä Lontoossa tällä hetkellä vain tuollainen pieni käsipumppu, joka on melko huonoksi todettu jo aiemminkin. Kun siis näin hienosti pärjäsin ihan yksin tähän asti, niin nyt oli aika pyytää miehistä apuvoimaa. 

Oikean paineluvun löydät renkaan kyljestä - tässä tapauksessa se olisi ollu 7,7 bar. Ihan noihin lukemiin ei kyllä tällä pumpulla päästy, joten uusi parempi on nyt ostoslistalla. Liian tyhjillä renkailla ei nimittäin kovin paljon kannata ajella :) Paremman pumpun lisäksi ostoslistalle meni myös ketjurasvaa. Ei kuivilla ketjuillakaan kannata pitkälle pötkiä.

Nämä sääret eivät ole minun



Valmista!

Ja eikun kruisailemaan! Ei ollut vaikeaa, eihän? Vaikka olihan tämä jo melko isoissa osakokonaisuuksissa tuolla paketissa. Sopivan pehmeä lasku aiheeseen, ettei heti tarvi ruveta atomeista kokoamaan :)

Täytyy oikein ihailla kuinka yksinkertaisia menopelejä nämä maantiepyörät ovat. Mulla on pari kertaa puhjennut Pelagosta takakumi (molemmilla kerroilla työpaikan pihassa / läheisyydessä) ja sen kanssa onkin sitten saanut etsiä oikein työkalupakkia sekä avuliaita herrashenkilöitä hoitamaan likaiset työt. Ei ole ihan yhtä simppeliä nimittäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti