Multa on tutut kyselleet aina välillä että jokos seuraava maraton on tiedossa tai mitäs juoksurintamalle kuuluu. Pääsääntöisesti olen vastaillut että no eipä ole nyt mitään, tai no niin, onhan mulla Lontoon maratonille taas arpa vetämässä. Se on vähän sama kuin joku kysyisi että onko sulla sataa tonnia ja vastaisi että noo, ei oo tai no on mulla Ässä-arpa taskussa vielä raaputtamatta. Lontoon maratonille arvalla pääseminen kun on aivan äärimmäisen harvinaista.
No, arvaattekin jo - arpaonni oli tällä kertaa suosiollinen.
Tavasin Lontoon Maratonin kisaorganisaation arpajaistulos-sähköpostia ensin viiteen kertaan ennen kuin asian laita alkoi todella valjeta (uskoin vasta kun näin kisanumeroni sen viidennen kerran) jonka jälkeen huusin kotona ääneen että "SIIS MITÄ HEL - *** -TIÄ". Rauhallisena torstai-iltana voitte kuvitella että Markus oli vähän ihmeissään mitä nyt on tapahtunut. :D
Laitoin asiasta päivityksen myös facebookin kpk-ryhmään, jossa samanmielisiä kestävyysliikkujia riittää ja se taisikin olla koko somehistoriani tykätyin julkaisu. Saamani kommentit todistivat vain entisestään miten harvinaisesta voitosta tässä on kyse - kukaan muu koko ryhmästä ei ollut voittanut tänäkään vuonna paikkaa ja moni kommentoi ettei ollut koskaan kuullut kenenkään voittavan näissä arpajaisissa. Oon siis melkoinen juoksupiirien Hannu (Hanna) Hanhi! Samalla kuitenkin alkoi vastuu painaa. Jos mulle tällainen kunnia suodaan, niin kyllähän tässä on ihan tosissaan treenattava, näiden kaikkien puolesta jotka eivät mukaan päässeet.
Huhtikuussa siis juoksen nyt jo kolmatta kertaa 42,2 km - tai tällä kertaa täytynee puhua 26 mailista. Pääsen juoksemaan mielettömän kannustuksen siivittämänä, sen kävin viime keväänä itse omin silmin ja korvin toteamassa. Kannustus oli maratonin varrella niin huumaavaa, että jopa minä hillitty suomalainen aloin huutamaan ja kannustamaan ihmisiä nimeltä (tosi monella nimi luki isolla paidassa). Reitti on suhteellisen tasainen eli minulle mieleen ja kokoluokaltaan tapahtuma on Berliinin luokkaa, eli juoksijoita on matkalla n. 36 000. Yksin ei tarvi taivaltaa, vaikka maratonkumppanini Elisa jäikin arvonnassa rannalle! Viimeiset kilometrit (tai siis mailit) kulkee Thamesin rantaa London Eyen ja Big Benin ohi, viimeinen mutka ennen maalisuoraa on Buckinhamin palatsin nurkalla. Ai että, ne kilometrit tulee olemaan kivuliaat mutta niin mahtavat. :)
Kiitos vaan universumille ja onnettarelle uuden tavoitteen antamisesta - treeni kohti Lontoota on jo startannut! :)
Mahtava sporttailu-viikonloppu takana! Ensin lauantaina juostiin 12 km Myllyn lenkki Tampere Countryside Marathonissa ja eilen sunnuntaina uitiin Viikinsaaren ympäri. Uinnista lisää myöhemmin, nyt seuraa silkkaa hehkutusta TCM:lle!
Meitä olikin autollinen juoksijanaisia menossa lauantaina kohti Teiskoa, kun saatiin Elisan kanssa takapenkille vielä Juoksuaskeleet -blogin Satu ja Sporttaillaan -blogin Hanna. Hannan kanssahan ollaan jo vanhoja blogituttuja, mutta hauska oli tavata Satukin nyt ihan face to face! :) Päivärytmin kannalta Myllyn lenkki ja Hannan ja Satun puolimaraton starttasi ihanteellisesti klo 13, joten aamulla sai nukkua pitkään ja syödä rauhassa aamiaista, ennen tärskyjä Tampereen keskustassa klo 11.
Ihan alkuun mun täytyy vähän hämmästellä, että en oo tiennyt Tampereelta löytyvän tuollaista kunnon maaseutua. Ihastelin maisemia jo matkalla, kyllä nuo maalaismaisemat on vaan mun juttu. Itse tapahtuma-alueellakin maalaisteemaa oli hyödynnetty loistavasti. Jo kaukaa näkyi valkoisiin paaleihin kirjaillut Juoksemaalla.fi kirjaimet, ja lähtö / maalisuora oli näyttävästi muodostettu sänkipellolle heinäpaalien reunustamana, jonka päässä kuormaajat rajasivat lähtö/maaliviivan väliinsä. Olipa siellä pellolla yksi isompikin nosturi kannattelemassa tapahtuman mainoskylttiä. Näitä ihailin ensisilmäyksellä, mutta samalla pistin huolestuneena merkille kuinka mäkiseltä maasto näyttää kaikialla mihin silmä kantaa.
Itse kisakeskus oli mun mieleeni sekin - niin ihana, idyllinen ja sympaattinen! Kisakanslia löytyi vanhan maalaistalon sisältä, josta haimme ensitöiksemme paidat ja numerot. Hehkutusta kun on luvassa, niin täytyy kehaista tuota kisapaitaakin. Hyvä kevyt tekninen materiaali, tyylikäs navy blue väri ja simppeli design, jossa tapahtuman logo oli hihassa ja vain selkäpuolella teksti juoksemaalla.fi (kehotus, jota mielelläni kannan ympäriinsä). Tätä kelpaa käyttää myöhemminkin treeneissä!
Maratoonarit starttaa
Komia lähtö!
Maratoonarit lähtivät matkaan klo 12, käytiin katsomassa startti ja sitten vaan oltiin jo odotettiin omaa starttia. Aurinko porotti ihan täydeltä terältä, ja hakeuduttiin varjoon istuskelemaan ja juomaan vettä. Arpojakin ostettiin Viitapohjan kyläyhdistyksen kannatukseksi. Lisäksi arvottiin siinä vielä viime hetken varustevalintoja, laittaako lippis vai aurinkolasit. Päädyimme Elisan kanssa molemmat arskoihin, ja ainakin itse sanon näin jälkikäteen että se oli väärä valinta. Ei voittoa siis missään arvonnassa :)
Lähdön lähestyessä vähän alkoi pikku jännityskin nousta, vaikka vain 12 km lenkistä oli kyse. Kisainfossa kuultiin vielä viimeiset ohjeet (kolmen eri matkan reitit oli värikoodattu, joten käytännössä itse piti muistaa seurata vain keltaista kyltitystä), sitten vielä viimeiset olalle taputukset ja ilmeisesti traktorin äänitorven töräytyksestä juoksijat matkaan!
Kuva: Roosa Näppilä
Kuva: Roosa Näppilä
Kisainfo ennen starttia. Kuva: Roosa Näppilä
Hellettä tosiaan piisasi, ja sen ansiosta olisin kaivannut juotavaa jatkuvasti. Mäkiäkin piisasi ihan alusta asti. Aluksi ajattelin että jahas, tästä nyt tämä mäki niin pääsee jatkamaan, mutta jossain vaiheessa luovuin noin toiveikkaasta ajattelusta. Mäen jälkeen tuli aina seuraava mäki. Tasaisella ei juuri päässyt tallaamaan, paitsi loppuvaiheessa hetken, kun mäet olivat sellaisia salakavalan matalia. :D Lippistäkin kaipasin heti ensimmäisellä kilometrilla, mutta onneksi pian päästiin metsäisemmälle osuudelle, siellä oli varjoisaa. Ensimmäinen juomapiste oli jossain noin 3,5 km kohdilla, ja ai että se juoma teki terää.
Hellettä ja mäkiä mielessäni kirotessa olin kuitenkin moneen asiaan valtavan tyytyväinen tässä tapahtumassa. Ne ihmiset, jotka olivat reitin varrelle tulleet taloistaan, mökeistään tai muuten vaan tulleet kannustamaan, olivat epäsuomalaisesti todella ihanaa kannustuskansaa. Perinteisestihän esimerkiksi Helsinki City Runilla on kyllä katsojia paljon, mutta suurin osa ihmisistä vain toljottaa ohikulkevaa juoksimassaa hiljaa. Nyt kannustus oli jopa henkilökohtaista, monisanaista, iloista ja yksinkertaisesti todella kivaa ja piristävää. Myös jokainen toimitsija oli hyvin ajantasalla tehtävistään, erittäin ystävällistä ja kannustavaa porukkaa ja he tekivät tapahtumaan mukavan ja välittömän tunnelman. Terveisiä vaan sinne kaikille! :)
Kaikki matkaan! Kuva: Noora Näppilä
Ei niin kiire oo, etteikö yhtä selfietä paikallisen nähtävyyden edessä ehtis napata!
Erittäin iso plussa myös siitä, että vaikka tapahtuma ei näin ensimmäisenä vuotenaan ollut juoksijamäärältään valtava, niin liikkeelle oli saatu monentasoista juoksijaa. Meillä oli koko ajan näköyhteys muihin juoksijoihin, vaikka jossain toisessa tapahtumassa vaastaavaan juoksijamäärään mahtuisi ehkä vain sitä kovempaa sakkia. Uskon että iso vaikutus tähän oli juuri 12 km Myllyn lenkillä, johon on helpompi lähteä mukaan kuin puolimaratonille. Ensimmäiset n. 7 km kaikki juoksivat samaa reittiä, joka hyvin omalta osaltaan kansoitti juoksureittiä alkuvaiheessa.
Itsellä askel oli todella raskas, ja jalat tuntuivat tyhjiltä. Onneksi Elisasta oli seuraa koko matkalle, vaikka pitkiä aikoja mentiin puhumattakin. Nestettä ja energiaa olisi ehkä voinut ottaa enemmän, tai en tiedä olisiko näissä olosuhteissa mikään auttanut niihin jalkoihin. Kuntokin olisi voinut olla parempi ;) Moneen kertaan mielessäni kiittelin että tuli vaihdettua pois puolimaratonilta. Kympin jälkeen oli jo aika tahmeaa, ja Elisa totesikin että se ei nyt auta kun niellä metri kerrallaan tätä matkaa. Eipä auttanut ei! 9 km kohdilla ollut ihana kannustajanainen infosi että loppumatka on tasaista, paitsi lopussa pääsee näyttämään kuinka tossu nousee vielä. Hän puhui aivan totta.
Kun parkkipaikka ja maalialue jälleen aukeni edessämme, niin samalla aukeni myös vielä ne mäet mitä piti nousta. Todella kaunis maisema, ei niin kiva juoksun kannalta :D Mutta tulihan nekin metrit lopulta nieltyä, ja päästiin takaisin loppusuoralle sänkipellolle. Sen verran oli mehut viety jo 12 km matkalla, että tuuletukset oli maalissa varsin perustellut. :) Hitaasta ajasta viis.
Kuva: Noora Näppilä
Kuva: Noora Näppilä
Maalissa saatiin heti mitalit kaulaan ja maalikuvat otettiin niinkun suuren maailman tapahtumissa kuuluu. Tarjoilu pelasi myös, kun heti maalissa oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, banaania, suolakurkkua, rusinoita ja olikohan vielä jotain... Kuningasidea oli myös tarjota kasvojen/käsienpesu ämpäri, koska se hien määrä on vaan ällistyttävä tuollaisen hellejuoksun jälkeen. Tovi siinä odoteltiin ja katseltiin ja sitten bongasinkin jo Satun lähestyvän maalia. Satu onkin ihan oikea juoksija, puolimara taittui vain vähän pidempään aikaan kuin meidän 12km. Nappasin Satulle maaliintulokuvia ja huikkasin "loppukiri" - ja sehän lähti samantien kuin hauki rannasta! Satu olikin naisten kolmas, joten ei tosiaan mikään turha nainen kyseessä. :)
Satulla oli tarttunut hyvä kirittäjä matkan varrelta mukaan, sieltä tultiin rinta rinnan mutta herra taisi metrillä lopulta voittaa maalitaiston
Reitin mäkisyydestä johtuen ei osattu arvioida kauanko Hannalla vielä menee (Satullakin taisi tulla normiaikoihin vartti lisää), joten lähdettiin Elisan kanssa etsimään jo ruokaa. Juoksijoille oli tarjolla keittolounas (lihakeittoa, leipää ja mehua), joka upposi kyllä meikäläisiin hyvin. Hannakin oli saapunut hyvävoimaisena pian maaliin, ja tämä vuorijuoksijakin päivitteli reitin rankkuutta. Sitä kyllä päivitteli kaikki muutkin :D Mutta kyllä se on maalissa aina hymy leveämpi, mitä isomman haasteen on selättänyt :)
Siinä katoksessa syödessämme taivas aukaisi hanansa, ja vettä tuli aaaivan sairaasti. Odoteltiin tovi sateen laantumista, ja kyllä se muka vähän laantuikin, mutta kyllä me ihan uitettuja koiria oltiin ennen kuin auton sisälle asti selvittiin. Se on semmosta Suomen kesää <3 Hieman kävi sääliksi kyllä niitä maratoonareita, joista vielä varmasti moni oli yhä matkalla. Hieman turhankin virkistävän suihkun saivat niskaansa.
Iloiset uitetut koirat
Loppuun vielä porukkaselfie Tampereella
Kiitokset vielä Elisalle juoksuseurasta ja kyydistä, Hannalle ja Satulle hyvästä matkaseurasta ja järjestäjille todella kivasta ja idyllisestä tapahtumasta. Vaikka reitti oli rankka, niin lähtisin ensi vuonna todellakin uudestaan! Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa, suosittelen erittäin lämpimästi sitä kaikille! Haastetta löytyy kokeneemmallekin konkarille (taisin kuulla huhua että maratonin reitti on Suomen haastavin), ja Myllyn lenkki on todella mukava matalan kynnyksen tapahtuma aloittaa juoksutapahtumissa käynti kenelle tahansa. :)
Alla vielä kisajärjestäjien koostama upea video tapahtumasta, jossa maisemat pääsevät paremmin oikeuksiinsa kuin pelkissä kuvissa :
Huh hei kun tämä kesä tuntuu menevän hirvittävää vauhtia! Ollaan nyt ehditty asustaa Tampereella kolme ja puoli viikkoa, ja ehditty tekemään ja näkemään jo vaikka mitä. Kalenterissa on paljon kaikkea kivaa, ja sitten kun ei ole niin extemporekin on tullut nähtyä ystäviä ja tehtyä kivoja juttuja. Nyt siis pitkästä aikaa pikaiset kuulumiset tänne bloginkin puolelle :)
Todellisuudessa ei olla Tampereella ehditty olemaan kuin noin puolet koko tästä ajasta. Muuten ollaan ehditty käymään Tallinnassa, Helsingissä, Lapualla, Ähtärissä ja Jyväskylässä (mainitakseni vain paikat jossa on oltu ihan yön yli). Kesään on kuulunut festareita, ystäviä, sporttailua, jätskiä, saunomista ja ihanaa Suomen luontoa - eli kaikkea sitä mitä kesältä olen odottanutkin. Lisäksi nuo pokemonit tuli yllättävänä ja hauskana extrana mukaan (oon ihan hurahtanu siihen) :D
Uudet huudit. <3
Tääkin on Tampereelta!
Aurinko, järvi, Bianchi. <3
Tampere tuntuu hieman autiolta Lontoon jälkeen, ja mä kyllä nautin. Kotiovelta noin reilun kilometrin päässä alkaa jo ihan oikea metsä, pyöräillä voi ilman kuolemanpelkoa ja järviä riittää tässä pitäjässä (ja naapuripitäjissä) mihin pulahtaa kesäpäivänä. Kangasalan järviin pääsinkin tutustumaan edellisviikolla avovesiuintikurssin merkeissä, ja oli ihan parasta aloittaa joka aamu klo 9 hyppäämällä järveen <3 Jos mulla ois uintiseuraa joka aamulle, niin tekisin siitä tavan samantien!
Kun tämä Suomessa asuminen näin harvinaista herkkua meille on, niin ollaan koitettu elää ja mennä molemmat näitä viikkoja mentaliteetilla, että ilman päällekkäistä menoa tai painavaa syytä millekään tai kellekään ei sanota ei. On muuten aika toimiva mentaliteetti, tulee tehtyä hauskoja juttuja. :) Vaikka varsinaista lomaa ei ole, niin rentoja päiviä työn kannalta on tullut otettua kyllä useampikin. Kesä on kerran vuodessa vaan ja syksyllä täytyy jaksaa painaa taas täydellä höyryllä!
Tampereen lenkkipolkuja <3
Aika on tosiaan hujahtanut ja tässä yks kaks yllättäen ollaan jo ihan Tampere Countryside Maratonin aatossa! Huomenna juostaan! Sen verran täytyy kyllä perua puheita edellisestä postauksesta, että vaihdoinkin puolimaratonin tuohon lyhyempään Myllyn lenkkiin (12km).
Oikean jalan sääri meinaa vähän vihoitella juoksun aikana, ja siksi juoksulenkit on jääneet vähän vähiin viime viikkoina. Pari hyvää pitkistä olisi vielä tarvittu tähän alle ennen puolikasta, ja päädyin siihen että tähän kohtaan parempi fiilis on lähteä lyhyemmälle matkalle. Ajattelin lähteä matkaan rennon letkeästi nauttimaan kauniista kesäpäivästä, ilman mitään paineita enkoista tai tuskaisen pitkistä kilometreista :) Tuolla maalla alustan pitäisi olla kuitenkin asfalttia ystävällisempi jaloille, joten tapahtuma sopinee mun säärellekin hyvin.
Tiistenjoki-Haapaskoki haastepyöräilyssä oli jo 914 nimeä ennen mua!
Tuli pikku pyöräprobleema kun mustekala-kuminauha takertui ketjuihin ja pokemon ilmestyi Markuksen päähän :D
Sporttiviikonloppu saa sunnuntaina vielä jatkoa, kun osallistumme Elisan kanssa vielä Viikinsaaren ympäriuintiin. Tästä tapahtumasta me ollaan puhuttu jo monta vuotta sitten, mutta aina sen kanssa päällekäin on osunut joku muu tapahtuma tai meno. Nyt vihdoin siis päästään nauttimaan tästäkin perinteikkäästä tapahtumasta!
Viikinsaaressa ei ole tullut käytyä koskaan muutenkaan, joten nytpä tulee nähtyä se sitten kerralla joka suunnasta. :D Uinnin päätteeksi päästään nauttimaan saareen vielä brunssia, joten eipä pitäisi sunnuntainakaan täydellisestä kesäpäivästä paljon puuttua (jos mitään)!
Aamun uintitreenit tehty, paras fiilis!
Uinnin jälkeen äkkiä välipalaa, kun nälkä on aina huutava!
Ensi viikolla sporttailut saa jatkoa melontakurssilla, jolloin vuorostaan Markuksen kanssa pääsemme tutustumaan Näsijärveen, ja hieman eri perspektiivistä kuin uiden. Oon siitäkin niin innoissani! Tää on ihan paras kesä :)
Otsikko sen jo kertoo! Parin viikon päästä kerätään kaikki kimpsut ja kampsut ja tullaan ainakin pariksi kuukaudeksi Suomeen. :) Ah, mä oon niiiin innoissani kun pääsen Suomeen parhaiksi kesäkuukausiksi (toivotaan että hyviä kelejä riittää vielä heinä-elokuullekin, eikä kaikki ole käytetty nyt touko-kesäkuussa). Mulla on vaikka mitä kesäsuunnitelmia, joihin kuuluu mm. festarit, ystävät ja sporttailu. Toivon mukaan myös aurinko. :) Ja siis kalenterissa on myös juoksua mukana!
Sain tuossa jokin aika sitten erittäin ilahduttavaa postia, kun minut kutsuttiin mukaan juoksemaan Tampere Countryside Maratonille. Minä olen maalaistyttö aina ja ikuisesti, vaikka miten isossa kaupungissa välillä asustelisin, joten tapahtuma itsessään sopi mulle aivan erinomaisen hyvin slogania myöden - Maalla se vain tuntuu paremmalta. Kyllä! Olin muutenkin mietiskellyt että joku juoksutapahtuma Suomessa olisi kiva, ja vähän sellaista etsiskellyt (melko passiivisesti kuitenkin). Tämä tilaisuus tuli kyllä kuin tilauksesta. Kirsikkana kakun päällä nämä sattuvat myös olemaan "kotikisat", asuinpaikaksemme Suomessa kun valikoitui ihana Tampere. <3
Toistaiseksi juoksen vielä kaupungissa.
Tampere Countryside Maraton eli TCM järjestetään Tampereen Teiskossa, Viitapohjan kylässä. Paikka, tai ylipäätään koko Teiskon alue, ei ole minulle ennestään tuttu, vaikka Tampereella paljon olenkin viettänyt aikaa ja asunutkin vuosia. Nettisivuilta löytyvän tarinan perusteella tunnen kuitenkin näitä kyläläisiä kohtaan jopa jonkinlaista sielunveljeyttä. "Kun maamme toiseksi suurin kaupunki ei pysty järjestämään palveluita, niitä saadaan aikaan omin voimin. Kylässä on oma linja-autoasema, rukouspaikka, jäästadion, pallokenttä, hiihtoladut, voimistelusali, kokous- ja juhlatilat ja hyvinvointihoitola." Tämä on se mentaliteetti mihin itsekin olen kasvanut, ja mistä oma kotikylänikin on tunnetaan. Itse tehdään ja järjestetään ja siten asioita saadaan tapahtumaan. Ei odoteta että kukaan tuo valmista kattausta pöytään. Tälläisissä pienissä vireissä kylissä yhteisöllisyys on todella vahvaa ja ihailtavaa.
Kauniit maalaismaisemat reitin vartella ei varsinaisesti haittaa nekään ja ainakin nettisivujen perusteella tapahtuma vaikuttaa kaikin puolin todella hyvin järjestetyltä. Tuolta nettisivuilta löytyvästä reittivideosta pääsee vähän ottamaan maistiaisia tulevista maisemista. Hyvältä vaikuttaa!
Matkavaihtoehtoja on kolme; maraton, puolimaraton ja 12 km Myllynlenkki. Itse pallottelin kahden lyhyemmän vaihtoehdon välillä, mutta vähän riskillä päädyin puolimaratoniin. En ole aivan oikeastikaan juossut tai liikkunut huhtikuisen Mallorcan reissun jälkeen juuri yhtään, joten kunnon rippeitä saa kaivaa aika syvästä haudasta. Mutta onhan sitä tässä ennenkin näitä kestävyysmatkoja tarvottu sisulla maaliin, eiköhän tuo onnistu taas kerran. Ei muutakun pää kylmänä ja kroppa nesteytettynä niin hyvä tulee. :) Ja toki nyt olen jo lenkkipoluille palannut, eli ihan treenaamatta en kuitenkaan aio osallistua. Itseasiassa treenikärpänen puraisi pitkästä aikaa oikein kunnolla, TCM tekikin mulle aikamoisen palveluksen siis mukaan pyytäessään.
Näin hauskaa se lenkkeily on. :D
Tässä on vielä kuusi viikkoa aikaa treenata. Jos pohjakuntoa on edes jonkin verran (tai vaihtoehtoisesti itseluottamusta), niin nousujohteisilla ja suunnitelmallisilla treeneillä puolikas on aivan mahdollinen. Itse aion lähteä matkaan nautiskelemaan kauniista maalaismaisemista ja tunnelmasta - kunto pitäisi siis saada vaan siihen malliin että 21 km ja nautiskelu ovat mahdollinen yhtälö. :D
Juoksutapahtuman päätteeksi Viitapohjan kylällä järjestetään kaikille avoimet ja ilmaiset iltamat. Jos vain suinkin pystyn ja juoksun päälle jaksan, niin sinne aion jäädä viettämään kesäiltaa. Sopivasti tänä vuonna nimittäin tuolla omalla kotikylällä ei mitään iltamia tai kesätapahtumaa ole (ainakaan tietääkseni!?), niin tämä tulee mainiosti korvaamaan sen tyhjiön. :)
