Vuonna 2015

Viimeisiä viedään vuotta 2015 ja on tullut aika summata vuoden kohokohdat yhteen postaukseen. Tämmöset vuoden yhteenvedot on mun mielestä aina postausten parhaimmistoa ja nythän niitä putkahtelee vähän joka puolelta, jee! :) Vuodenvaihde on kyllä kivaa aikaa, kun saa summata kuluneen vuoden jutut ja kuitenkin taas ollaan jo uuden äärellä kun ensi vuosi kolkuttelee ovella :) 

Suosittelen muuten itse kullekin summaamaan menneen vuoden hyvät jutut ja mielellään jopa sanomaan ne jollekin ääneen. Tässä tämä elämä soljuu eteenpäin ja on niin helppo ajatella että eipä tässä nyt erikoisempia ole tapahtunut, mutta kyllä aivan varmasti jokainen löytää hienoja hetkiä vuoden varrelta kun alkaa miettimään. Niitä hetkiä on hyvä hetki muistella ja miettiä! Itse en tosin tänä vuonna missään nimessä sanoisi että eipä ole erikoisempia tapahtunut, sillä tämä vuosi on ollut elämäni merkittävin monellakin tapaa. Erikoisia juttuja riittää yhdelle vuodelle aivan riittämiin! :D

Tammikuu

Tammikuun alkupäivinä pakkailtiin Markuksen kanssa matkalaukkuja ja varastoitiin niitä tavaroita mitkä ei mukaan mahtuneet. Ja sitten me lähdettiin matkalaukkuinemme kohti uutta elämää! Edeltävänä syksynä tehty päätös muuttaa Lontooseen konkretisoitui. Meillä ei ollut varsinaista syytä lähteä; ei töitä odottamassa eikä asuntoa eikä edes ketään ystävää Lontoossa. Oli vain tunne että tätä pitää kokeilla. :) 

Tammikuussa jos koskaan elettiin todella päivä kerrallaan. On aika erikoinen fiilis saapua parin matkalaukun kanssa vieraaseen maahan ja kaupunkiin ja lähteä siitä sitten rakentamaan elämää. Tutustuttiin Lontooseen, käytiin asuntonäytöissä, haettiin vimmatusti töitä, kohdattiin vastoinkäymisiä niin asunto- kuin työmarkkinoillakin ja ennenkaikkea odotettiin. Odotettiin että puhelin soi ja työkuviot (ja sitä kautta myös asuntokuviot) menisivät eteenpäin. Ei ollut ihan helpointa aikaa tuo, mutta itsehän me oltiin sinne lähdetty! 

Epäsäännöllinen ja epävarma elämä jätti treenit varjoonsa niin että koko tammikuussa käytiin lenkillä vain muutaman kerran. 

Helmikuu

Asunnon ja töiden metsästys oli edelleen agendalla helmikuun alkupuoliskolla. Majoituimme aina noin viikko kerrallaan airbnb-asunnoissa tai hotelleissa. Viikko kerrallaan siksi, että uskoimme, toivoimme ja tiesimme että muutos tilanteeseen voi tulla hyvinkin äkkiä. Työnhaku osoittautui turhauttavaksi ja siten myös asunnon haku. Henkistä kriisiä pukkasi välillä, mutta nyt voin jo sanoa että olipahan kasvattava kokemus! ':)

Ja niinhän siinä lopulta kävikin että Markus löysi yhtäkkiä töitä aikataululla "huomenna aloitus" ja sen jälkeen parin päivän päästä minä löysin meille asunnon johon muutettiin heti seuraavana päivänä kun asia oltiin sovittu. Asioilla on siis todellakin tapana järjestyä vaikka ajoittain siihen uskominen saattaa olla koetuksella! :) 

Helmikuussa saimme jo ensimmäiset vieraatkin kylään ja turisteilimme heidän kanssa yhdessä pitkin Lontoota. 

Maaliskuu

Maaliskuu oli kotiutumisen kuukausi, kun vihdoin matkalaukkuelämän jälkeen sai ankkuroitua itsensä yhteen paikkaan. Samalla treenitkin alkoi löytää säännöllisen rytminsä takaisin. Hankittiin salikortit naapuruston salille, itse liityin paikalliseen triathlon-seuraan ja alettiin tutustua alueen lenkkireitteihin. Aloin käydä triathlon-seurani spinning-tunneilla sekä uintiryhmässä. Eräs sunnuntai vuokrattiin myös uuden ystäväni Heidin kanssa maantiepyörät Richmond Parkista ja nautittiin erittäin kesäisestä maaliskuisesta sunnuntaista muiden maantiepyöräilijöiden seassa. 

Itse iloitsin jo saavani töitä toukokuun alusta lähtien, joten elämä tuntui todella rullaavan eteenpäin. 

Huhtikuu

Huhtikuussa Kunnolla-blogi näki päivänvalon! :) Kävin Mallorcalla neljän päivän pyöräilylomalla ja innostuin niistä postaamaan niin innokkaasti että päätin aloittaa kokonaisen blogin treeniasioiden ympärille. 

Alkuvuoden vähäiset kuntoilut kostautuivat Mallorcalla, ja piiputin itseni ihan tyystin pitkällä vuoristolenkillä. Ymmärsin sentään myöntää tappioni ja tilata taksin hotellille, ennen kuin mitään pahaa ehti tapahtua. Mallorcan reissusta kirjoittelin täällä, täällä ja täällä. 

Kävin myös Suomessa heittämässä parin viikon työkeikan ja samalla pääsin lenkkeilemään ja treenailemaan tutuissa maisemissa pitkästä aikaa. Huhtikuussa sain myös kuulla että toukokuulle luvatut työt Lontoossa siirtyisivätkin eteenpäin koska minulle kaavaillussa projektissa oli tullut viivästys. Lontoon kuukaudet olivat kuitenkin hioneet mun hermoista jo timanttia, joten tämä harmittava takaisku ei pilannut sentään koko kuukautta. ;)

Toukokuu

Vappu juhlittiin vielä Suomessa ja toukokuun puolella matkasin takaisin Lontooseen ja toin vihdoin sen maantiepyöräni mukanani. Lopulta kauhean jännityksen saattelemana uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa sillä ajamaan Lontoon liikenteen sekaan! Se laskettakoon yhdeksi vuoden suurista henkisistä voitoista :) 

Kävin Niken järjestämällä yhteislenkillä tavatakseni Running like a girl -kirjan kirjoittajan Alexandra Heminsleyn ja pari kertaa Raphan järjestämissä naistenilloissa kuuntelemassa mielenkiintoisia puhujia. Kirjoitin postauksen meidän hitaampien juoksijoiden puolesta (täällä), joka on edelleen yksi mun omista lempparipostauksista. 

Lisäksi käytiin nauttimassa Miamin auringosta toukokuun lopulla. Aurinko tekee aina hyvää! :) Reissussa jäi treenit vakaista aikomuksista huolimatta melko vähälle vaikka tuleva puolimaraton jo kummitteli mielessä. 

Kesäkuu

Kesäkuussa odotteli vuoden ensimmäinen urheilutapahtuma, Helsinki Half Maraton. Nyt kun tätä alkuvuotta tarkastelee, niin ei ollut ihmekään että varsin vaikea reissu siitä tuli. Kisaraporttia HHM:ltä löytyy täältä. 

HHM:n jälkeen vietin viikon pohjanmaalla ja rohkenin kysyä Ninniä uintiseuraksi. Vesi oli kesäkuun alussa vielä jäätävää mutta seura oli hyvää :) 

Toinen tapahtuma odotteli heti tuon HHM:n jälkeisen viikon lopulla, kun osallistuin Himos Triathlonin kuntosarjaan. Siitä jäikin paljon HHM:ää parempi mieli, vaikka viiden naisen sarjassamme jumbosijan otinkin eikä väliajatkaan oikein mairitelleet. Tapahtumasta huokui kuitenkin positiivinen meininki ja niin kisaajat kuin järjestäjätkin kannustivat kaikkia. Maalissa tarjoiluja hoiti Soile, jolle uskaltauduin tunnustamaan että olen seurannut hänen blogiaan :) 

Kesäkuussa tehtiin myös ensimmäinen roadtrip lounaiseen Englantiin ja hienosteltiin Royal Ascotissa. Molemmat näistä oli aivan ikimuistoisia kokemuksia! Cornwallin jylhät maisemat ja Kuningatar Elisabethin näkeminen suht lähietäisyydeltä sykähdyttävät yhä näin talven pimeinä iltoinakin. :)

Kirjoitin blogin historian kirkkaasti luetuimman postauksen koskien pyöritystekniikkaa, joka puhututti etenkin fillarifoorumilla. Uskaltauduin itsekin pikkuhiljaa jo hieman paremmin Lontoon kaduille pyöräni kanssa.

Heinäkuu

Heinäkuussa kävin kokeilemassa avovesiuintia Hyde Parkissa, mutta vesi ja vesikasvit yököttivät sen verran että siitä ei tullut muutaman vedon jälkeen mitään. Ahdistuin edessä siintävästä maratonista, mutta koitin selättää tuskani lähtemällä lenkille. 

Poistuin ensimmäistä kertaa pyöräni kanssa Lontoosta ja kävin Windsorissa pyöräilemässä paikallisoppaan avustuksella. Regent's Parkin ringittämisen jälkeen tämä oli aivan mahtavaa vaihtelua ja Windsorin ison puiston suljetuilla teillä pääsi pyörän selässäkin vähän rentoutumaan pitkästä aikaa. 

Reissasin heinäkuun aikana Tallinnaan ja myöhemmin toiselle reissulle Suomeen. Suomessa kävin Kangasala Triathlonilla Kunto+ sarjassa, joka oli oikein mukava hyvänmielen tapahtuma sekin, vaikkakin joitakin ensikertalaisen ontumisia oli järjestelyissä havaittavissa. Omaan tekemiseeni olin tyytyväinen ja se olikin parempaa kuin Himoksella! 

Sain kuulla että eteenpäin siirtyneet työkuviot menivät lopulta täysin puihin, mutta totesin että hyvä niin. Ei siinä sitten kovin kauaa mennytkään kun päähäni pälkähti loistava yritysidea ja päätin tarttua tuumasta toimeen sen kanssa. 

Elokuu 

Elokuussa löysin hyvän maratontreeniflown ja löysin jopa palan metsää Lontoosta. Ostin maraton mielessäni myös uudet lenkkarit ja lenkkeilinkin suht ahkerasti. Lisäksi pyöräily alkoi vihdoin sujua ilman suurta jännitystä myös Lontoon Regent's Parkissa. 

Pääsin uudestaan pyöräilemään Windsoriin, tällä kertaa toimien itse oppaana ystävälleni Heidille. Päivä oli upea ja aurinkoinen, vaikka Heidille osuikin rengasrikko.

Elokuussa matkustelin jälleen myös täällä Englannissa, ensin Shakespearen synnyinkaupunkiin Stratford-upon-Avoniin ja myöhemmin kuun lopulla lähdettiin isommalla porukalla pitkäksi viikonlopuksi Lake Districtille. Lake District (postausta täällä ja täällä) on yhä edelleen yksi suosikkimatkakohteistani ikinä, erityisesti reilun neljän tunnin vaellus eksymisineen on jäänyt pysyvästi hienona kokemuksena mieleen. Sinne on kyllä vielä päästävä joskus takaisin! :) 

Ahkerat lenkkeilyt kostautuivat harmikseni penikkavaivana kuun lopulla. 

Syyskuu 

Syyskuussa jouduin penikkavaivan vuoksi pitämään juoksutaukoa ja samalla kadotin hyvän juoksuflown. Kun jalka sitten parani (onneksi jo parin viikon levon jälkeen) ei juoksu enää huvittanutkaan. Pyöräily oli kivaa, mutta lähenevä maraton pakotti lenkkipoluille. Tämän ansiosta pohdiskelin myös sitä että miksi pitää ottaa stressiä liikunatavoitteista ja asetin jo tavoitteita vuodelle 2016. Niillä mennään edelleen!

Aivan reissuton ei ollut syyskuukaan, sillä käväistiin Bilbaossa ja San Sebastianissa hakemassa vielä vähän kesätunnelmaa syksyisen Lontoon keskelle ja syömässä herkullisia pinstoxeja navat pullolleen. Kävin myös seuraamassa ensimmäistä kertaa koskaan ihan oikeita pyöräilykisoja Lontoon keskustassa.

Lokakuu 

Lokakuun alussa tein taas lyhyen Suomi-visiitin ja sain sillä reissulla viimeisen voitelun maratonille, 25 km pitkiksen Elisan kanssa. Edellinen yli 20 km olikin elokuulta ennen penikkavaivoja. Maraton alkoi hermostuttaa siinä määrin että yritin vain unohtaa koko asian.

Tein jälleen lyhyen työkeikan Suomeen ja pääsin pitkästä aikaa vähän työmatkapyöräilemäänkin. 

Lokakuun 18. se sitten koitti, vuoden päätavoite liikunnan saralla - Amsterdamin maraton! Reissu ei ollut missään nimessä helppo, mutta maaliin sekin lopulta tultiin. Ja jos ei muu, niin maaliin pääseminen ainakin oli kertakaikkisen mahtavaa! :) Maratonraportti löytyy täältä.

Loppukuukausi meni liikuntojen osalta hyvin kevyesti maratonista palautuen. 

Lokakuun lopulla syksyn aikana tehdyt suunnitelmat ja valmistelut konkretisoituivat vihdoin kun  perustin kahden yhtiökumppanin kanssa oman yrityksen. Tämä oli ehdottomasti yksi vuoden ja koko elämäni merkittävimpiä päiviä! Yrityksen kanssa oli sen verran tekemistä että blogissa oli hiljaista pitkään.

Marraskuu

Marraskuussa Kunnolla-blogiin ei tullut yhtäkään postausta, johtuen täysin siitä että mulla oli kädet täynnä töitä. Olin Suomessa pidemmällä työkeikalla ja iltahommina tein oman firman juttuja. Onnekseni ehdin kuitenkin edes lenkille kaimani ja blogikollegani Sporttaillaan -Hannan kanssa :) 

Marraskuu meni ihan hujauksessa ohi ja suoraan sanottuna teki vaikeuksia kerätä edes tähän postaukseen neljää kuvaa marraskuulta. 

Joulukuu 

Ohi hujahtanut lähes treenitön marraskuu sai mut ottamaan ryhtiliikkeen treenin suhteen ja joulukuun teemaksi muodostuikin jouluputki. Jouluputki sisälsi treeniä vähintään 30 minuuttia joka päivä joulukuun alusta jouluaattoon saakka. Ja oli paras idea pitkään aikaan! :) 

Jouluputki sujui muuten mainiosti, mutta lopulta ihan lopussa yksi päivä jäi välistä yltyneen flunssan takia. Treenirytmi muodostui kuitenkin uudestaan ja lajit vaihtelivat juoksun, kuntosalin ja uinnin välillä. Tapaninpäivänäkin tuli ihan automaattisesti lähdettyä lenkille vaikka varsinainen putki loppui jo. (Joulupäivänäkin olisi muuten, mutta se sää ei ollut ihmistä varten...) 

Joulu meni rattoisasti maaseudun rauhassa Tiistellä, mutta vuosi vaihdetaan tällä kertaa Lontoossa.

Siinäpä se, mun vuosi 2015. Huh minkälainen se olikaan! Kaiken muun hyvän lisäksi vuoteen mahtuu joukko uusia ystäviä ja tuttavia, jotka sekä Lontoo että blogi on tuoneet tullessaan. Liikunnallisestihan vuosi ei ollut ollenkaan aikaisempien parin vuoden tasolla (että sinänsä erikoinen ajankohta perustaa treeniblogi ;) ) mutta sen suhteen olen itselleni armollinen - tässä on nyt ollut vähän kaikkea... 

Saas nähdä kiihtyykö vauhti ensi vuonna! Siis ihan konkreettisesti juoksuvauhti tai sitten tämä elämän tahti :) Ei kai siinä auta kuin pitää lätsästä kiinni ja antaa mennä vaan täysiä?

Aivan erinomaista Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille! Toivottavasti 2015 oli teillekin antoisa, mutta olkoon 2016 yhä edelleen taas parempi - ensi vuodelle toivon terveyttä, menestystä ja iloa niin itselle kuin kaikille teille lukijoillekin! :) 

Lake District - part 2

No niin, lisää kuvatulvaa tiedossa viikonlopun Lake Distrcitin reissusta. Sunnuntai aloitettiin lauantain tapaan rauhassa aamupäivän aamiaisella. Lauantaista viisastuneena päätettiin ennen mitään vaellusta lähteä kauppaan - lauantainahan kukaan ei märkine jalkoineen halunnut kauppaan lähteä ja suihkun jälkeen olikin jo sitten niin nälkä että päädyttiin kävelemään valmiiseen pöytään ravintolaan. Haluttiin kuitenkin kokkaillakin (lammasta tietysti, kun niitä kaikkialla oli) joten aamiaisen jälkeen lähdettiin ajelemaan koko poppoolla kohti lähikyliä. 

Sunnuntaina tuo pitkän viikonlopun ja Lake Districtin suosio sitten todella näkyi. Etenkin vastaantulevaa liikennettä tuntui olevan paikallaan ruuhkaletkassa kilometrikaupalla. Sitä kotimatka mielessä kauhisteltuamme koitettiin jo etsiä vaihtoehtoista reittiä takaisin, mutta järvet ja vuoret rajoittavat sen verran paljon teidenkin rakentamista, ettei kiertoreitissä olisi ollut järkeä. Onneksi ruuhka oli edes hieman hellittänyt kun takaisin mökille ajeltiin ja ihan sujuvasti päästiin takaisin. 

Aika kuitenkin hujahti jo iltapäivään ennenkuin mökillä oltiin takaisin ja ostokset purettu. Itse olin intopiukassa jo vaihtamassa vaatteita, mutta porukassa alkoi muuten rivit harventua kun oli flunssaoireita ja väsymystä ilmassa. Onneksi meitä oli se kuusi henkeä yhteensä, joten muutama menetys ei ollut vielä kriittinen ja lopulta kolmen hengen porukalla oltiin sitten kolmelta iltapäivällä lenkkarit jalassa lähdössä vaeltamaan. 

Koska kumpikin meidän vuokra-autolle rekisteröidyistä kuskeista halusi jäädä mökille, ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä mökin vierestä lähtevälle reitille. Siitä oli päivän mittaan aina muutama mennyt, mutta oletin ettei se mikään kovin erikoinen ole. Mökiltä löytyneestä kirjasta "Great short walks in Lake District" löytyi tämä meidän naapuruston reittikin, ja käsin piirretystä kartasta sai pikaisella vilkaisulla sellaisen käsityksen ettei järviä tai juuri mitään muutakaan erikoista tulla näkemään. Tiivistelmän mukaan reitti oli noin 8 km (ja noin 3,5 h, tosin tämän huomasin vasta jälkikäteen), mutta kun siihen oli merkitty aloituspaikoiksi sekä meidän mökin naapurissa oleva parkkipaikka että kauempana kylän keskustasta lähtevä tie, niin tehtiin oletus että varmaan se 8 km on sitten tuolta keskustasta asti ja meille jäisi noin 6 km. Tekstiäkin olisi kirjassa ollut parin sivun verran reitistä, mutta eipä meistä sitä kukaan lukenut, kun kerran vaihtoehtojakaan ei reiteille ollut, niin ei tarvittu "myyntipuheita".

Oman kokemukseni mukaan kaikki viralliset vaellusajat jotka on opasteissa tai oppaissa ilmoitettu alittuu hyvinkin rennolla ja kuvaustaukoisella vauhdilla ja niinpä kun pari kilometria vielä reitistä vähennettiin ihan arvauksella niin noin parin tunnin reittiä veikattiin. 

Reitin alku oli helppo löytää, koska siitä tosiaankin ihmiset olivat kulkeneet jo useaan otteeseen meidän silmien edestä. Ensimmäiset puolisen kilometria jatkui selkeänä myös tietä pitkin. Kun saavuttiin ensimmäiselle lammasportille, loppuikin koordinaatit. Tuolla ei siis tosiaan millään muulla tavalla merkitä reittejä, kuin että suljetun portin edessä lukee "public footway". Mikäli näin ei lukisi, ei portista myöskään saisi kulkea, koska täällä ei samalla tavalla mitään jokamiehen oikeuksia ole kuin Suomessa. Aikamme siinä ihmeteltiin mun kännykällä nappaamaan kuvaa kartasta - ja se ei tosiaan ollut mitenkään tarkka tai muutenkaan hyvä kartta, tosin muutamine korkeuskäyrineen toki parempi kuin puhelimen oma karttasovellus, joka näytti alueelle pelkkää vihreää. Arvottiin suunnistajan elkein korkeuskäyrien mukaan reitti, eli kohti huippua vaan. 

Siinä kiivetessämme näkymät laaksoihin alkoi parantua ja muutama ihminenkin bongattiin. Kolmen hengen porukka tuli hetki meidän jälkeen ihmettelemään samaan kohtaan suuntaa mihin lähteä, ja päätyivät lähtemään reittiä toiseen suuntaan kuin me. Meidän vasemmalle puolelle jäi pieni joki laakson pohjalle ja sen toisella puolella pieninä pisteinä näkyi muutama rinnettä laskeutuva ihminen. Se näytti niin kaukaiselta, että ajattelin mielessäni että tuskin me nyt noin kauaksi päädytään, kun suunta ei ollut sitä kohti edes. 

Ensimmäinen ylämäki oli pitkä mutta miellyttävän loiva. Sitä edetessä ja näkymien parantuessa alkoi vähitellen käydä selväksi miten reitti kulkee ja että tosiaankin sinne vastapuolelle ollaan vielä kiertämässä. Ensimmäinen varmuus että oikealla reitillä edes ollaan saatiin huipulla olevasta aidasta, jonka pitikin siellä olla. Siihen asti oli taas pieni epäilys ollut aina välillä että mennäänkö ihan omiamme. Huipulta nähtiin neljä eri järveä, mikä oli melkoinen yllätys kun ei odotettu yhtäkään. Muutenkin maisemat yllättivät ihan sata-nolla. Odotukset eivät olleet erikoiset ja todellisuus oli melko mieletön. (Parasta taas oli muuten maisemien lisäksi lampaat. Koko reitti kulki lammasaitauksessa, joten kuten kuvista näkyy, niitä tuli vastaan milloin mistäkin puskasta :D Sympaattisia otuksia! :) )

Reitti jatkui tuota aidan viertä jonkin aikaa ja noihin aikoihin tuo kolmen hengen seurue tuli myös vastaan päinvastaisella reitillään. Silloin oli siis varma mieli että reitillä ollaan. Tätä iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä hetken siinä vielä jatkettuamme todettiin ettei mitään polkua näy enää missään. Noilla main alkoi myös taas olla märkää maata, kun siihen asti oltiin selvitty kuivin sukin. Jatkettiin tovi vielä eteenpäin, mutta kun polkua ei vaan missään alkanut näkyä, päätettiin tehdä radikaali suunnanmuutos vasempaan. Koko meidän reitti oli siis vasempaan kaartuva hevosenkenkä / lenkki ja alkoi jo tuntua siltä että vähitellen pitäisi alkaa kaartamaan. No, tuo "oikoreitti" tai mikälie uusi suunta keskeltä heinikkoista ylänköä osoittautuikin sitten ihan suoksi. Siinä kohtaa oltiin kyllä kaikki jo onnistuttu uppoamaan niin pahasti johonkin mutaan, että ei tuntunut enää siinä konkurssissa. Siinä sitä sitten tarvottiin kolmen hengen rintamassa, vailla mitään hajua ollaanko menossa oikeaan paikkaan. Tuossa kohtaa oli kyllä kiitollinen seurasta, yksin olisi voinut tulla jo suru puseroon. Tai no, yksin en kyllä olisi tuonne edes lähtenyt. 

Oli melkoinen onnen tunne kun ensimmäisen kerran nähtiin taas jotain polun tapaista. Ensin ei voinut olla varma oliko siitä mennyt hetki sitten vain joku lammas, mutta jonkin ajan päästä polku alkoi selkiytymään ja kengän jälkiäkin näkyi. Halleluja! Sinänsä suuressa mittakaavassa suuntavaisto säilyi kokoajan - ei ollut puita näköesteenä ja mehän sieltä yläilmoista nähtiin kokoajan missä on meidän laakso ja melkein meidän mökkikin. Ainut huolenaihe oli vaan se että ei tuolta vuorelta noin vaan mistä tahansa välttämättä tulla alas ja lisäksi etäisyyksiä oli vaikea tarkalleen hahmottaa. Kaukaiselta tuntui kaikki, vaikka suunnan tiesikin :) Uudestaan polun löydyttyä oltiin kuitenkin tultu jo se melkein kolme tuntia... 

Tää oli varmaan se hetki kun löydettiin taas polku :D

Niin notta oliko märkää ja kuraa? ;)

Pieni tuumaustauko kolmen tunnin kohdalla - muuten ei istuskeltu kertaakaan!

Sitä en osaa sanoa mitä tässä nyt juhlitaan :D

Vielä pari epäröinnin paikkaa tuli, kun polku tuntui kaartuvan huolestuttavasti oikeanpuoleiseen laaksoon. Poikettiin sitten taas polulta ja mentiin katsomaan näkyisikö vasemmalla mitään polkua, mutta koska ei näkynyt niin jatkettiin tuolla oikealla reunalla. Nähtiin kuitenkin mistä alas menevä siksak polku menee, ja sanoinpa siinä ääneenkin että "tuosta ei voida kävellä vahingossa ohi". Tässä kohtaa nähtiin neljäs ja viimeinen ihminen, taas joku vuorijuoksija joka pyyhälsi kovaa vauhtia ohi. 

Jatkettiin matkaa ja reitti näytti lähtevän uudestaan nousuun. Sellaisesta ei meidän kartasta puhuttu, mutta lähdettinpä sitten kapuamaan kuitenkin, kun sinne se vuorijuoksijakin meni, eikä risteystä ollut vielä näkynyt. Oltiin ehkä puolivälissä menossa ylös, kunnes katsoin alas taaksepäin ja totesin että ohi oltiin menty polusta jo jokin aika sitten. Se ristesi reitiltä siis hyvin maastoutuneena saniaispuskiin. No, ei muutakun takaisinpäin, mutta nyt jo helpottuneena siitä että enää tuo polku alas ja ollaan taas pian siinä pisteellä mistä päästään takaisin tielle. Vesikin loppui tuossa kohtaa, eikä mitään välipalaakaan ollut mukana. Jospa viimeistään nyt ymmärtäisin että tuollaisille reissuille pakataan aina varalle jotain! Mutta kun tarkoitus oli tosiaan olla vain se pari tuntia... 

Takaisin sivistyksen parissa!

Mökillä takaisin oltiin 4 h 40 min lähtöä myöhemmin. Onneksi sen verran välillä oli saanut puhelimeen verkkoa, että oli voinut raportoida että kunnossa ollaan, sanoin nimittäin lähdössä että mikäli neljään tuntiin ei mitään kuulu niin voi alkaa huolestumaan. Onneksi myös lähdettiin edes sen verran ajoissa (kolmelta) että ehdittiin ennen iltahämärää takaisin. Pilkkopimeässä ei olisi paljon naurattanut tulla rinnettä alas... Litimärissä kengissä ja sukissa, janoisena ja nälkäisenä, mutta niin hyvillä mielin kaikista upeista maisemista! Parasta oli myös se, että mökillä vastaan tuli herkullinen ruuan tuoksu, ja suihkun jälkeen sai suoraan kävellä valmiiseen pöytään. Sinänsä oli ihan paras diili ettei kaikki oltu patikoimassa :)

Illalla luettiin sitten mitä se meidän kirja sanoi tuosta reitistä. Siellähän mm. selitettiin hyvin tarkkaan mihin suuntaan pitää lähteä siitä ensimmäisen portin jälkeen (oltiin päätelty ihan oikein), ja että siinä yhdessä kohtaa ei polkua oikeastaan ole ja että kovin märkää siellä yleensä tapaa olla juuri siinä kohtaa. Tämähän olisi ollut ihan hyödyllistä tietoa noin niinkun etukäteenkin tietää ;D Mutta ihan oikein pähkäiltiin kuitenkin ilman kirjaakin! Kilometreista ei ole faktaa koska mun ambitista loppui akku valitettavasti jo alle parin tunnin jälkeen, mutta vahvasti veikkaisin että harhailuineen on lähempänä 10 km kuin 8 km. 

Seuraavana aamuna koitti mökin luovutus kymmeneltä ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti Manchesteria. Käytiin vielä yhdellä linnalla matkan varrella, mutta muuten varattiin paljon aikaa ajamiselle. Eikä turhaan, sillä ei oltu ainoita jotka käyttivät bank holidaytaan motarilla kohti Mansea. Sen verran oltiin ajoissa että ehdittiin vielä syömään ennen junan lähtöä ja junassa olikin sitten aika hiljaista porukkaa. Oli muuten koko junanvaunu hiljaa, vaikka se oli ihan täynnä. Viikonloppu vaati näköjään veronsa :)

Mahtava reissu oli ja en voi kuin suositella kaikille patikointihenkisille! Toivottavasti sitä itsekin pääsee joskus takaisin, vaikka toisaalta tässä piilee myös se ikuisuusdilemma, että maailma on täynnä upeita paikkoja ja niitä muitakin pitää ehtiä näkemään. No, ehkä joskus näemme jälleen Lake District! <3