Hyvää Joulua! :)

Joulu se tulla jolkottaa ja niin jolkotan minäkin! 

Jouluputki on vielä aattoa vaille valmis ja se meni eilistä lukuunottamatta ihan putkeen. Haastellisia päiviä oli useita mutta ne vaan todistivat että nämä on järjestelykysymyksiä ja se puoli tuntia järjestyy kyllä päivästä kuin päivästä. Täytyypä pitää se seuraavalla kertaa mielessä kun ei muka millään ehtis treenaamaan :)

Etukäteenkin jo tiesin että joitain haasteellisia päiviä tulee olemaan ja niinhän niitä olikin. Useampanakin päivänä oli kiirettä työpäivän ja iltaohjelman välissä, mutta niin vaan se 30 minuutin lenkki sinne väliin mahtui (ihan tehokkaitakin sellaisia koska kiireen vuoksi piti muka juosta kovaa :D). Viime perjantaina oli todella väsynyt olo myöhäisen lennon ja sen päälle tehdyn aamuisen työvisitiin jälkeen, mutta niin vaan jaksoin mennä salille kun niin olin päättänyt (ja sehän se vasta piristikin!). Lauantaina oli yökyläreissua Tampereella ja koko päivä kaupungilla ja vaikka kaikki oltiin päivän päätteeksi vähän poikki niin niin vaan lähdettiin kaikki koko porukalla vielä illalla lenkille (ja oltiin kuin jostain juoksuvaatemainoksesta jossa kaksi miestä ja kaksi naista kirmaa hymy huulilla rinnakkain). Olinpa kerran myös niin myöhään Lontoossa menossa salille, että se oli jo mennyt kiinni (tai siis sali menee sunnuntaisin jo seitsemältä kiinni eli tosi aikaisin) ja niin vaan vetäisin hyvät kotitreenit siihen sitten tilalle. Vaikka siis kotitreenit on mun mielestä vähän yli-ihmisten heiniä normaalisti. Nämä ainakin ovat kaikki suoria esimerkkejä joissa jouluputki näytti voimansa ja ilman sitä olisi varmasti jäänyt treenit siltä päivältä välistä.  Edelleenkin oon 100% sitä mieltä että olipa loistava homma tämä putki! :) Suosittelen kaikille!

Ihan puhtain paperein en tosiaan putkesta kuitenkaan selvinnyt, kun nyt jo useamman päivän orastava flunssa tuntui eilen pahenneen sen verran että en tohtinut päivällä lähteä itseäni mihinkään riuhtomaan. Vaikeita tuollaiset lepopäätökset tälläisen putken kanssa, mutta tulipa tehtyä ja täytynee nyt vaan päästä siitä yli...

Nyt olen melkoisen Suomi-turneen päätteeksi siirtynyt Lapualle Joulun viettoon ja täällä aion pysyä kunnes jälleen on aika suunnata takaisin Lontooseen. Kuten kuvista näkyy niin täällä vilisee tonttuja pikkuapureineen joka nurkalla. Täytyy yrittää vielä viimeinen ilta ennen aattoa olla kunnolla! ;) 

Eiköhän se pukkikin sieltä pääse paikalle vaikkei lunta olekaan - tontun tapaan vaan lenkkarit jalkaan ja menoksi! ;)

Oikein rentouttavaa ja kivaa Joulua kaikille! :)

Tontut matkalla seuraavaan paikkaan... ehkä just teidän ikkunan taa? ;)

Fall down seven times, get up eight

Jouluputki se on edelleen voimissaan ja toistaiseksi olen koko ajan ollut sitä mieltä että tämä on paras idea pitkään aikaan! Liikkumaan lähtö on todella helppoa kun ei tarvi alkaa vatvomaan itsekseen että menisinkö sittenkin vasta huomenna (siinä lajissa oon nimittäin aika hyvä välillä) ja tosiaan tuommoiset puolen tunnin rykäykset ei tunnu liian raskailta mutta riittävät mainiosti tarkoitukseensa. 

Lajivalinnat mulla on edelleen liikkuneet juoksun, uinnin ja salin välillä. Pyöräilyyn olen kasvattanut pitkän tauon aikana taas pienoisen kynnyksen - on helpompi valita joku "helppo" laji. Vaikka eipä tuo juoksukaan kovin helppoa ole. Perjantaina lähdin hölköttelemään pitkästä aikaa toista kanaalin rantaa mitä yleensä juoksen. Siitä joskus kesällä mainitsinkin että tuonne toiselle kanaalille en mielelläni enää mene koska siellä on monenlaista laitapuolenkulkijaa, mutta lyhyelle lenkille tämä reitti sopii sillä silloin liikutaan vielä normaalimmilla seuduilla. 

Tässä kohtaa meni vielä hyvin kun polku on tosiaankin ihan tasainen ilman mitään laattoja

  

Nuo kanaalien rannat on monessa kohtaa alustaltaan sellaisia sementtilaattoja. Tosi kova alusta siis ja näennäisesti hyvin tasainen, mutta ei kuitenkaan niinkuin tuli huomattua. Siinä rauhassa jolkottelin eteenpäin, kunnes yhtäkkiä toinen jalka töppäsi normaalia korkeammalla olevaan laatan reunaan ja sieltähän tuli maihin ryminällä koko nainen. Tällä kertaa ylpeyden lisäksi kolausta otti molemmat polvet, toinen kämmen ja toinen kyynärpää. Lisäksi mulla oli kaikki lemppareimmat juoksuvaatteet päällä ja kaikkiin (takkiin, paitaan ja housuihin) tuli reiät. Jos tyhmästä päästä kärsii koko ruumis niin kyllä kärsii kömpelyydestäkin!

Silminnäkijöitäkin oli paikalla - asia joka joka kaatumisen yhteydessä tulee ensimmäisenä mieleen ;) Paitsi tällä kertaa murehdin kylläkin aivan ensimmäisenä (jo siinä kohtaa kun tajusin että maihin mennään eikä mitään ei ole tehtävissä) että onhan mun kännykkä ja ambit turvassa kolhuilta... Mitäs sitä omalla kropalla kunhan teknologia selviää kolhuitta? :D Hammasta purren siirryin keräilemään itseäni viereiselle penkille, kun ensimmäinen silminnäkijöistä oli jo paikalla kyselemässä vointia. Irvistellen sain lopulta todettua että ei tässä mitään... Toinen silminnäkijä istui penkillä jonka olin juuri ohittanut ja jonka ohitin jälleen kun lähdin raahustamaan kotia kohti. Hänkin kyseli vointia ja lisäsi sitten perään että take it easy ma'am! 

Osa damageista.

   

Sementti ei tosiaan ole pehmoinen alusta juosta mutta se ei varsinkaan ole pehmoinen alusta kaatua! Perjantai-ilta menikin sitten ihan tyystin haavoja parannellessa ja sohvalla makoillessa. Joka kerta kun nousi seisomaan niin molempiin polviin oikein humahti kipuaalto. Lauantaina sentään jo jatkoin normaalia elämää ja kävin salillakin! Täytyy sanoa että piti jo vähän käyttää mielikuvitusta että miten sen 30 min treenaisi, kun polvet, kyynärpäät ja kämmenet on käytännössä pois pelistä, samoin kuin avohaavojen vuoksi uinti. Lopulta päädyin soutamaan soutulaitteella (haavat jäivät juuri kapulan ulkopuolelle kämmenestä) ja tekemään kyykkysarjan powerplatella sekä lopuksi vatsat. Aika hyvä treeni olosuhteisiin nähden ja todisti vain sen että pari pintaruhjetta ei treeniä katkaise! 

Kaatuiluhan alkaa mulla käydä jo tavaksi. Aikuisiällä olen ollut kumossa jo niin monta kertaa, että en oikeasti tunne henkkoht ketään joka kaatuilisi enemmän. Tai siis eipä nyt tule mieleen ketään kuka ylipäänsä olisi näin yhtäkkiä muuten vaan edes kaatunut!? :D (Ja mahdolliset kaatuilija-toverit saa siis todellakin ilmoittautua!!) Australian aikoina nelisen vuotta sitten kaaduin pariinkin otteeseen - kerran lenkkipolulla kun kompastuin oksaan (silminnäkijöitä oli sellainen täysi golfkentällinen golffareita) ja toisen kerran ihan vaan kävellessä, kun astuin jotenkin huonosti niin että nilkka "nyrjähti" ja menetin tasapainon enkä saanut käsiä mukaan korjausliikkeeseen koska ne olivat hyvin syvällä isoissa takintaskuissani. Näiden jälkeen olen kaatunut ihan kunnolla myös Kroatiassa lomaillessa, kun lenkkeiltiin melko vaativalla polulla jossa oli paljon oksia ja kantoja ja kiviä - tästä mulla on edelleen sääressä jättimäinen ikimustelma muistona vaikka tapahtumasta on jo 1,5 vuotta. Ja nyt sitten Lontoossa suoralla tiellä. Yrittääköhän universumi sanoa että parasta olisi pysytellä vain kotimaan kamaralla? ;)

  

Lenkkimaisemia :)

  

Nyt alkaa jo ruhjeet olla paranemaan päin, vaikkakin molemmissä säärissä on kämmenen kokoiset violetinvihreät mustelmat ja toisen polven isompi haava vielä aukeilee. Uimaan olen kuitenkin jo taas päässyt ja uskaltauduimpa jo takaisin juoksemaankin! Tänään päivittäinen treeni hoitui salin tarjoaman PT:n kanssa. Siitä lisää myöhemmin omassa postauksessaan. :)

Jouluputki

Halojaa, onko täällä vielä joku lukija!? :D Pahoittelut piiitkästä kirjoitustauosta, mutta sille on ihan hyvä syykin tai oikeastaan kaksi; mun elämä on ensinnäkin ollut todella kiireistä viime ajat eikä mulla oo kertakaikkisesti ollut aikaa ajatellakaan koko blogia ja toisekseen samasta kiireestä johtuen mulla ei ole tähän liikuntateemaan ollut myöskään oikein juuri mitään asiakaan. Mutta nyt on ainakin vähän molempia :)

Kiirettä - ja voisin sanoa kyllä että elämäni kovinta kiirettä - on riittänyt marraskuussa sen takia että olin taas keikkaluontoisesti neljä viikkoa Suomessa tekemässä täyspäiväisesti töitä ja sen lisäksi juuri ennen Suomeen lähtöä perustin oman yrityksen! :) Nuo päivätyöt ja yrityshommat ei varsinaisesti liity toisiinsa, joten marraskuu hujahti ohi tehden vähän niinkun kahdessa vuorossa töitä. Huh! Samalla tietysti Suomen reissuilla pyrin maksimoimaan että ehtisi näkemään kaikkia tärkeitä tyyppejä livenä, joten kaikenlainen some-touhu jäi vallan taka-alalle, blogista puhumattakaan. Ja muutamia lenkkejä lukuunottamatta suuret suunnitelmat käydä vaikka missä salilla ja uimassa jne jne jäivät kiireen jaloissa suunnitelman asteelle. :( 

Lokakuun puolella harrastin yhden NFL ottelun verran myös penkkiurheilua! :)

 

No, nyt kuitenkin ollaan takaisin Lontoossa ja saan keskittyä lähes pelkästään yksiin töihin, joten alkaa vuorokaudesta löytyä taas tunteja harrastuksillekin. Ensisijaisesti sille liikkumiselle, toissijaisesti myös tälle blogillekin :) 

Koska mun marraskuu meni tosiaankin ihan sumussa ohi, en edes lukenut muiden blogeja juurikaan. Korviini kyllä kantautui huhua marrasputki-haasteesta, mutta mulla ei koko kuussa ollut aikaa, energiaa eikä kiinnostusta edes selvittää olisiko siinä jotain ideaa mulle. Nyt kun oon päässyt jopa vähän someen takaisin kiinni ja lueskellut noita marrasputki-juttuja jälkikäteen, niin totesin että sehän olisi nimenomaan mun juttu koska oon vähän tälläinen haaste-ihminen. Vaikka marraskuu meni jo, niin koskaan ei ole liian myöhäistä - niinpä minä haastan itse itseni jouluputkeen! 

Helsingissä nähtiin blogikollegani ja kaimani Sporttaillaan -Hannan kanssa lenkin merkeissä :)

 

Mun jouluputken tavoitteena on treenata joka päivä jouluun saakka vähintään 30 minuuttia päivässä vapaavalintaisesti mitä tahansa lajia. Homman juju on nimenomaan siinä että treeniä tulisi joka päivä - ja koska kyse on vain puolesta tunnista niin eikö tuon pitäisi onnistua! Tavoittelen tässä siis omalla kohdallani uudestaan treenirytmin löytämistä (siis että ylipäänsä tulee lähdettyä) ja toisaalta omien treenirutiinien rikkomista. Mulle on jotenkin aina ollut iskostuneena alitajuntaan että tunti (tai enemmän) kerrallaan on oikea määrä treeniä tai ihan nyt vähintäänkin 45 minuuttia. Että kerran kun nyt lähtee niin kyllähän sitä pitää sen verran jaksaa. Tuon asenteen kääntöpuoli vaan onkin sitten siinä että mitäs jos ei ihan niin paljon huvita ja sitten jää menemättä kokonaan kun kynnys on vähän korkeampi - vaikka sanomattakin on selvää että puoli tuntia on paljon parempi kuin ei mitään. 

Ja vaikka treenin kesto on vain (minimissään) 30 minuuttia, niin jouluputkessa ei ole tarkoitus vetää maksimaalisia HIIT-treenejä joka päivä - jos ollenkaan. Koska lepopäiviä ei tule, niin välillä treenin pitää olla aidosti palauttavaa tai se voi olla sitä vaikka joka päivä. Tällä kertaa tärkeintä on määrä eikä laatu - rytmiin pääseminen, liikkeelle lähteminen ja rutiinien rikkominen sekä uusien muodostaminen. Niistä on joulun odotus tehty :) Tehdään niitä optimaalisesti kehittäviä nousujohteisia treeniohjelmia lepopäivineen ja eritehoisine treeneineen sitten ensi vuoden puolella, jos niikseen. 

 

Ystävän parivuotias lapsi liikutti meitä myös eräs marraskuinen talvipäivä :)

 

Koska otin varaslähdön marraskuun viimeisenä, niin mun putki tulee siis minimissään kestämään 25 päivää - tai tämä on siis tavoite. Tiedän jo nyt että useampikin haastava päivä on tiedossa, joihin sisältyy erinäisiä sosiaalisia kanssakäymisiä ja pahimmillaan niiden välissä vielä matkustamista kaupungista toiseen. Mutta tässä kohtaa en ainakaan ala vielä luovuttamaan, vaan otan haasteen vastaan ;) 

Moni veti marrasputkensa nimenomaan juoksutreeninä, mikä ajatuksena kyllä houkuttelisi itseäkin, mutta koska mulla on taipumusta ollut noihin rasitusvammoihin, sallin itselleni laajemman lajivalikoiman. 

 

Tästä lähtee taas :)

  

Jouluputkea siis on 3 päivää nyt takana ja hyvin pyyhkii edelleen! :D Aloitin haasteen kuitenkin juurikin tuolla juoksulla (salaa elättelin toiveita että onnistuisiko koko setti kuitenkin pelkällä juoksulla) mutta mun pohkeethan meni ihan shokkiin tästä yllättävästä juoksurasituksesta jo ensimmäisellä lenkillä ja ne on nyt ihan sementtiä. Veikkaan että sillä on osuutta asiaan, että viiletin koko marraskuun kokopäiväisesti korkokengissä, jolloin pohjelihas on kokoajan supistuneessa tilassa enkä tietenkään venytellyt niitä koko kuukauden aikana takaisin päin. Siihen kun lisää vielä sen että aika kylmiltään lähdin juoksemaan pitkästä aikaa, niin se oli näköjään sillä selvä. Sellaista peruslihaskipua se kuitenkin on, joten rohkenin juoksemaan vielä toisena päivänä (eilen) toisen samanlaisen puolituntisen. Tänään en kuitenkaan uskaltanut enää enempää jalkojani riskeerata, vaan kävin pitkän tauon jälkeen jatkamassa salijäsenyyttäni (Lontoossa se on ihanan kallista) menin sinne uimaan. Ja ah kuinka kivaa se sitten olikaan pitkästä aikaa ja vieläpä niin että mulla oli koko rata käytössä yksin! 

Tukka putkella siis kohti Joulua! Mites teillä? :)