keskiviikko 26. elokuuta 2015

Penikkavaivainen ilmoittautuu

Ihmisen mieli on kyllä jännä juttu. Eilen venyin ja vanuin sohvalla eikä mua siinä laiskuuden puuskassa kiinnostanut ollenkaan lähteä juoksemaan. Sainpa sitten kuitenkin lopulta itseni kaivettua ylös sieltä sohvan nurkasta ja ulos - vain todetakseni ensimmäisellä juoksuaskeleella että nyt tuo penikka on vaan viime viikosta jos ei pahentunut niin vähintään yhtä paha. Siinä ei paljon tarvinnut arpoa että jatkaisiko juoksua vai ei, niin selkeä oli kipu sääressä. Joten kävelin sitten korttelin ympäri ja palasin kotiin aivan maani myyneenä. Vaikka viisi minuuttia aiemmin mua ei juurikaan kiinnostanut koko touhu. Siis sitten kun se juoksemisen mahdollisuus viedään pois niin se on kyllä kamalaa.

Tänään suunnittelin lähteväni uimaan päivällä, mutta koko päivän kestänyt kaatosade ei houkutellut ulos. Joten murjotin sitten vaivoineni sisällä (enpä minä olisi toki juoksemaankaan sinne kaatosateeseen varmasti lähtenyt, mutta kun ei edes anneta sitä mahdollisuutta!) Illalla kuitenkin sadepilvet väistyivät ja ilta-auringossa pääsin vielä Bianchin kanssa tuonne Regent's Parkiin rullailemaan. Siellähän oli tälläiseen after work aikaan pyöräilijä poikineen ja oli ihan huippua olla siellä seassa. Miehiä kiisi jatkuvasti ohi niin että kuului vaan hiljainen suhahdus, garminit piippailivat siellä sun täällä ja liikennevaloissa kuului vain lukkopolkimien kalinaa. Ja nyt kun meitä oli niin paljon, niin olin paljon luottavaisempi että muut tien käyttäjät (autot ja kävelijät) pysyvät valppaampana pyöräilijöiden suhteen, eivätkä kurvaa eteen.



Muutamia muita havaintoja tuolta lyhyeltä pyörälenkiltä:

  • Lontoossa miespyöräilijät uskaltavat pukeutua tosi rohkeasti. Paljon on perusvaatettakin (Rapha taitaa olla yksi yleisimmistä) mutta sitten on välillä ihan uskomattoman hienoja settejä. Tänään ehdoton lemppari oli sellainen mummon-kammarin-vintage-ruusu-kuosi, jota eräällä miespyöräilijällä oli sekä shortsit että paita ja vielä sukatkin! Mahtavaa! :D 
  • Pyöräilijät eivät jätä toisiaan pulaan. Sehän todettiin jo viime lauantaina, mutta tänään olin kyllä todella yllättynyt kun pysähdyin tien sivuun säätämään satulalaukkuni kanssa (muistin yhtäkkiä että survoin sinne pyörävuokraamolta lähtiessä kaksi sisäkumia ja laitoin vetoketjun hätäisesti vain puolittain kiinni) ja kun siitä suoristauduin takaisin pystyyn niin huomasin että joku mies joka oli ajanut jo ohi, oli pysähtynyt ja palannut kävelytietä pyöräänsä taluttaen katsomaan onko mulla kaikki ok. Siinä kohtaa mua erityisesti harmitti ettei mulle ole vielä tarttunut kunnolla Brittien ylikohteliaisuudet, mutta sain sentään jotain "I'm fine thank you" siitä yllätykseltäni tokaistua :D 
  • Pyöräily - niinkuin mikä tahansa liikunta - tekee onnelliseksi. Kaikki tämä jalkavaivaisen harmitus jäi lenkille ja nyt voi taas positiivisin mielin ottaa tilanne haltuun. Maailma ei sittenkään kaatunut mun säärialueen noin 5 cm matkalla tuntuvaan kipuun. (Eikä tarvinnut edes turvautua vaihtoehtoiseen lääkitykseen eli suklaaseen.) 


 Kyllä tämä tästä taas suttaantuu.

Suu messingillä kotiin.

2 kommenttia:

  1. Voi että kuinka inhottavaa, että sulla on penikkavaiva päällä :/ Ärrr! Mutta toivotaan et menee nopeesti ohi! Kiva et oot käynyt pyörälenkeillä ja tykkäät ajaa siellä kans pyörällä :) Aina näitä postauksia lukiessa haaveilee maantiepyörästä... mä kun ajan lähinnä työmatkaa välillä mun hybridillä.. kyllä maantiepyörällä kulkis kevyesti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin olen vielä optimistinen että kyllä se menee nopeesti ohi kun en päästä pahemmaksi! Viimeksi kun sain niin pahaksi että kävelykin sattui ja aluksi en voinut urheilla muuta kuin mennä uimaan pullarin kanssa! 7 viikkoa meni silloin ilman juoksua, nyt menis turhan tiukille maran kanssa tuo aika!! :/ Onneksi oon tosiaan just saanu totutettua itseni täällä pyöräilemiseen, niin on vaihtoehto juoksulle. Ja maantiepyörän hankintaa voin suositella ;)

      Poista