maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kangasala Triathlon

Pahoittelut pienestä postaustauosta, mutta kai tätä voi kutsua vaikka kesälomaksi :) Nyt kuitenkin on raportoitavaa, nimittäin lauantaisen Kangasala Triathlonin kisaraporttia! 

Melko extempore tuli ilmoittauduttua tähänkin kisaan, mutta arvioin että tuo 1000 m uinti, 30 km pyöräily ja 8 km juoksu menee kyllä näin "kylmiltäänkin" vielä. Tapahtuma vaikutti kuitenkin kivalta matalankynnyksen hyvänmielen kisalta ja Elisakin oli menossa, niin why not. Perjantaina meinasi kyllä vähän kisastressiä puskea ja ehkä vähän toivoin että olisin vain lähtenyt kannustusjoukkoihin mukaan.  ;)



Startti oli miellyttävään aikaan kolmelta iltapäivällä, mutta kaiketi tuo samainen kisastressi sitten herätti mut jo seitsemältä aamulla. Sen mitä olen Suomen säitä seurannut sosiaalisen median välityksellä niin kesän about toinen oikea kesäpäivä osui sitten juuri tälle kisapäivälle. Mahtava tuuri! :) 

Saavuttiin kisapaikalle hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen jäätiin odottelemaan koska päästään laittamaan kamoja paikalleen. Kuntosarjalaiset olivat täydessä kisan tuoksinnassa tulossa juoksuvaihtoon ja sitten maaliin. Uskon että etenkin kuntosarjassa oli suurin osa ensikertalaisia ja se on hienoa kun lisää harrastajia löytää lajin pariin. :) 



Ilmoittautumisesta saatiin numerolapun ja uimalakin lisäksi numerotarrat myös pyörään ja kypärään, vesipullon, t-paidan ja mitalin (jo etukäteen!) sekä ainakin triathlon-porukalle melko eksoottisen ajanottolaitteen. Sellainen melko iso mötikkä, suunnistuksessa käytettävä emit-leimaus laite tuli ranteeseen ja se piti leimata jokaisella ajanottopisteellä. Melko nokkela ratkaisu, joka aluksi vähän ihmetytti ja tuntui vieraalta ranteessa mutta lopulta olin tyytyväinen kun ajat sai maalissa tulostettuna kuitille välittömästi ja etenkin jos vaihtoehtona olisi ollut vaikkapa vain kokonaisajan saaminen ilman väliaikoja.

Vaihtoalueelle pääsi viemään tavaroita viimein noin tuntia ennen starttia, kun loput kuntosarjalaisten pyörät siirrettiin alta pois. Aikaa ei ollut ylimääräistä mutta ihan riittävästi. Pyörä vapaasti valitulle paikalle ja muut kamat vieressä olevaan laatikkoon, sitten äkkiä vielä vessaan ja sen jälkeen kiskomaan märkkäriä päälle. Oltiin edellisenä päivänä oltu uimassa Elisan kanssa ja mun märkkäri jäi päälle jotenkin ihan huonosti, kiristi ja puristi ja pingotti mua ihan takakenoon, joten tällä kertaa halusin kiskoa sen huolella ylös asti. Kisainfo alkoi noin puolelta ja siinä käytiin melko huolella pyöräreittiä läpi. Totesin jo sitä kuunnellessa että näitä yksityiskohtia en tule muistamaan, joten toivottavasti liikenteenohjaus on kunnossa ettei niitä tarvitsekaan muistaa. Kiskottiin märkkärit siinä kuuntelemisen lomassa vielä ylös asti ja viimein noin varttia vaille päästiin rantaan ja järveen. 



Uinti tapahtui kahtena neliön muotoisena kierroksena rannan suuntaisesti. Tämä oli järjestetty näin jotta kuntosarjalaisilla olisi matala kynnys osallistua ja täytyy myöntää että itsellekin oli mieluisa reitti ettei tarvinnut ulapalle lähteä. :) Rannan puoleisella reunalla oli paikoitellen niin matalaa että siinä olisi saattanut kävellä helposti ja kuulinpa eräältä kisaajalta että hänellä oli jopa napa viistänyt maata jossain kohtaa. :D Moni ottikin pari kävelyaskelta ensimmäisellä poijulla. Lähtö sen sijaan tapahtui pääosin niin syvästä kohtaa ettei varpaat ylettyneet pohjaan, itse tosin hivuttauduin sen verran rantaan että sain juuri isovarpaat pohjaan. Sillä hinnalla toki että sisäkaarteeseen oli pitempi matka. 

Uinnissa meitä lähti matkaan kunto+ sarjalaisista kaikki kerralla, yhteensä reilut 110 henkeä. Olihan siinä nyt sellaista lähdön tunnelmaa! Porukkaa tuntui olevan joka puolella ja jonkin aikaa mentiin esimerkiksi jonkun toisen naisen kanssa täysin kylki kyljessä tasavedoin ja otettiin happea aina vastakkain samalta puolelta. Jossain kohtaa tarrasin myös tahattomasti jonkun edellä menevän takamukseen, anteeksi vain :D Oma uinti meni ihan ok viimeaikaisiin treenikertoihin nähden ja itseasiassa kun enemmän dataa tutkin niin paremmalla keskinopeudella kuin Himoksella tai viime vuonna Voimarinteellä. Eli aika hyvin! :)




Uinnista oli tiukka nousu ylös, mutta niinhän se usein pakkaa olemaan. Hieman meinasi jo alkaa pohkeissa hapottaa tuo matka vaihtoalueelle. Järvessä noustessa taas meinasi hieman päästä heittää, mutta se kai on varsin yleistä. Onneksi rannasta nousevalla polulla olikin kaide josta ottaa tukea ja toisaalta onneksi matkaa vaihtopaikalle oli jonkin verran, niin ehti pää tasaantua ennen pyöräilyä.


 
Vaihtopaikalla vaan sitten loput märkkäristä äkkiä pois ja sukkia jalkaan. Lettien takia toinen aurinkolasien sangoista jäi jotenkin huonosti, joten päästelin sitten 30 km pyörällä lasit vintturassa. :D Pyöräreittiä oli ennakkotiedoista hieman muutettu, jotta siihen saatiin hieman pituutta lisää. Pieni lisälenkki oli lisätty heti alkuun, siitä ei kyllä varmaan ainakaan kilometria enempää saatu pituutta. Tästä kerrottiin kyllä infossa, mutta kun alue oli ennestään mulle täysin vierasta, niin en pystynyt rekisteröimään kunnolla että miten tämä lisälenkki tehdään. Niinpä olinkin ihan ihmeissäni kääntöpaikalla että mihin ihmeeseen mun pitää jatkaa, kun siellä ei ainuttakaan liikenteenvalvojaa ollut paikalla eikä kääntöä oltu minkäänlaisella kyltillä osoitettu. Tulin siihen kohtaan yksin, joten muiltakaan ei voinut katsoa mallia, mutta onneksi takaatuleva mies huusi että "oliko tämä se kääntöpaikka" ja kun minä vastasin että en minä vaan tiedä niin hän totesi että nyt sovitaan että on. Ja niinhän se olikin.

Matka jatkui siitä sitten jonkin aikaa hyvin viitoitetusti, ensin maantien reunaa ja sitten siirryttiin kevyenliikenteen väylälle, jotta päästiin alikulusta kääntymään vasemmalle kohti Kangasalan keskustaa. Olin etukäteen kysynyt Elisalta ja Jukalta onko tämä mäkinen reitti ja molemmat olivat sanoneet että ei siellä mitään pahoja ole. No, ei siellä tasamaatakaan ihan kauheasti ollut, hyvin oli kumpuilevaa koko ajan. Hieman oli välillä hapokasta :)

Seuraava hämmentävä kohta oli kun seurasin edellä ajavaa miestä ja hänkin ajoi väärin niin niin ajoin minäkin - tämä virhe oli pieni, mutta mentiin väärältä puolelta liikenteen jakajaa (olisi pitänyt kääntyä vasemmalle jo ennen jakajaa) - kyllähän tästäkin infossa sanottiin mutta ei näitä voi muistaa. Liikenteen ohjaajille suosittelisin käsimerkkien lisäksi ihan reipasta äänen käyttöä, etenkin jos näyttää siltä että nyt ollaan menossa väärille urille. Tuon jälkeen porukkaa alkoi vähitellen tulemaan jo vastaan, kun mentiin kohti kääntöpaikkaa. Kääntöpaikalle ja takaisin mentiin yhtä ja samaa kevyenliikenteen väylää, ja se tuntui välillä ohitustilanteissa jäävän hieman kapeaksi. Itselläni ei ollut kuin yksi ohitustilanne, mutta sekin piti ajoittaa niin että ehtii ennen kuin vastaantulevat ovat kohdalla. 

Peesikieltoa rikottiin taas tässäkin pikkukisassa, mikä on vähän jotenkin hassua. Oon seurannut keskustelua Joroisten peesiporukoista ja siellä moni vetosi porukan määrään ja ahtaaseen reittiin, ettei ole välillä tilaa tehdä muutakuin peesata (en osaa siihen ottaa kantaa) - tässä sadan hengen hyvin monitasoisessa porukassa olisi kyllä tilaa ollut ihan jokaiselle helposti pitää ne peesivälit. Yhdelle kolmen hengen peesijunalle osoitin tyytymättömyyteni heihin pudistelemalla päätäni, jospa nyt edes pieni omantunnon pistos tuntuisi jossain. Ei ole multa pois eikä mun sijoituksista, mutta en vaan jotenkin ymmärrä miten aikuiset ihmiset haluaa vaan tuolla tavalla huijata itselleen huomattavaa apua. Onko se sitten hienoa kehuskella hienolla ajalla jonka tietää ettei ole omin avuin poljettu? 




No, takaisin omaan suoritukseen. Kääntöpaikka oli ihan vaan kevyenliikenteen väylän päässä, eli melko kapea paikka. Onneksi tulin siihen itsekseni enkä missään rysässä. Sen verran näytti kapealta että otin sisäpuolen kengän pois lukosta, kun oli kiikun kaakun mahtuuko kaartamaan. Liikenteenohjaaja oli kyllä tienpuolelta blokkaamassa liikennettä mikäli olisi sieltä asti halunnut ottaa kaarretta, mutta vähän hankala kohta oli silti. Takaisin tullessa tipautettiin yhdeltä korkealta rotvallin reunalta alas, mikä tuntui jotenkin erikoiselta reittivalinnalta sekin, mutta eipä siinä kuinkaan käynyt.

Lopussa oli vielä pari hämmentävää kohtaa liikenteenohjauksen puolelta - en tiedä muistivatko muut reitin kartalta tai kisainfon selityksen mukaan, mutta kenenkään järjestäjän tai liikenteenohjaajan ei pitäisi näin olettaa. Lähestyin t-risteystä, jossa oli parikin liikenteenohjaajaa ja molemmat hyvin asialla pysäyttämässä autoliikennettä että pääsin esteettä kulkemaan - en vaan saanut mistään mitään vinkkiä että kumpaan suuntaan. Niinpä huusinkin rumalla äänellä pohjalaisittain ja kovaa että MIHINKÄ!? jolloin lopulta sain vinkkiä että vasemmalle. Pari kilometria ennen vaihtoaluetta oli vielä liikenneympyrä jossa jouduin ottamaan sakkokierroksen. Kiinnitin huomion vain liikenteenohjaajaan, joka ei mitenkään elehtinyt mihin suuntaan pitäisi mennä. Niinpä oletin että varmaan sille tielle millä hän itse seisoo, jolloin hän järkyttyneen näköisenä viisasi suuntaan jonka olin juuri ohittanut. Meinasi jo päästä ärräpäitä mutta onneksi en ollut ihan voittotaistelussa kiinni. Kaikista näistä reitti-ihmetyksistä ja sakkokierroksista huolimatta keskinopeus oli parempi kuin Himoksen 10 km lyhyemmällä reitillä, joten ihan hyvinhän meni sitten sekin :)

Lopulta vihdoin reitti oli selvä ja vaihtopaikka häämötti edessä. Olin mielestäni ihan poikki ja vähän jopa salaa harkitsin että jos sitä vaan jättäisi homman kesken. Vatsassakin möyri oudosti ja aloin huolestua että miten sen kanssa käy. Onneksi yleisö oli loistavaa ja sen edessä kaikki tuollaiset matalamieliset ajatukset jäivät unholaan. En haluaisi koko ajan valittaa, mutta sen vielä sanon että vaihtoalue jäi liian ahtaaksi. Käytävät olivat muutenkin kapeat mutta kun joku vielä heittänyt pyöränsä siihen maahan makaamaan niin ei siitä pyörän kanssa vierekkäin mahtunut. Lisäksi oma pyöräpaikkani oli jo vallattu joten tungin pyörän sitten suunnilleen vieruspaikan laatikkoon. Kisa oli kyllä loppuunmyyty ja vaihtoaluetta sen vuoksi siirretty ja laajennettu, mutta tilaa olisi saanut olla joka suuntaan vähän enemmän. 




Juoksuosuudelle lähdettiin tiukkaan ylämäkeen. Mulle oli ilmestynyt pyöräilyn aikana lisää reippaita kannustajia ja sen takia mun oli pakko heti kärkeen ottaa tuo ylämäki niin lujaa kuin siinä kohtaa lähti, koska eräs nuori mies lähti siitä kirjaimellisesti kirittämään vähän liian kevyin askelin. Huh huh, taas tuntui että ei tästä tule mitään. :D Tuntui että jalat on ihan tyhjät ja vauhdiksi olisin veikannut tuntuman mukaan vähintään 08:30 min / km, joten yllätys oli positiivinen kun ambit näyttikin 06:30 min/km. Onneksi pian oli huoltopiste ja sitten alkoi loiva alamäki niin alkoi meno maistua taas. Porukkaa tuli muutamia ohi, niin mulla yleensä aina juoksussa käy. Mutta ihan yksin ei tarvinnut taivaltaa, se oli hienoa! 

Juoksureitistä pidin kyllä paljon. Edestakainen reitti mahdollistaa sekä jäljellä olevan paluumatkan hahmottamisen että kilpakumppanien näkemisen. Sopivasti oli kumpua niin että mitään ylivoimaisia mäkiä ei tullut vastaan ja toisaalta mukavissa alamäissä pääsi vähän palautumaan.








Olin tähdännyt 2:30 alitukseen ja juoksun aikana aloinkin vilkuilla kelloa siihen malliin mahtaako onnistua. Kokonaisaikaa en saanut näytölle yhtäkkiä näkyviin, mutta kellon sain näkyviin ja siitähän oli helppo laskea että puoli kuuteen mennessä pitäisi olla maalissa. ;) Tiukkaa alkoi olemaan kun minuutit kuluivat (sekunteja ei ollut näkymässä) ja viimeisen kilometrin piitkä loiva ylämäki ei helpottanut asiaa. Taisipa reitti myös olla 100 - 200 m yli 8 km, joten siinäkin meni tarkat tavoitelaskelmat sekaisin.




Maalissa oli taas hieno vastaanotto yleisöltä ja tuttuun tapaan tuulettelin maaliin. 45 sekuntia meni yli tavoitteen, mutta melko tarkkaa työtä oli omasta mielestäni ja olen siihen tyytyväinen. Elisa oli saanut odotella siellä jo reilut 10 minuuttia, hän on mun kovaluu-ystävä! Maalissa palvelu pelasi, ajanottomöhkäle otettiin kädestä ja sitä vastaan sai omat ajat tulostettuna kuitille. Lisäksi sai ruusun, palautusjuomaa ja patukan kouraan. Virallinen kisakuvaajamme Jukka nappasi maaliintulokuvat ja Soilekin kävi vielä moikkaamassa (osalle näistä kuvista kiitos Soilelle!). Sit äkkiä suihkuun, tuo triathlonin jälkeinen hien, lian ja rään sekoitus naamalla on ihan jäätävä. :D Lenkkareista paljastui mojovat verensekaiset vesikellot molempien isovarpaiden päissä ja pari puhjennutta rakkoa "etuvarpaissa". Yh.

Ennakkotiedoista poiketen myös ruokailun aikataulua oli pidennetty, meiltä olisi muuten jäänyt kisaajille kuuluva ruoka syömättä. Alunperin kunto+ sarjalaisille oli ilmoitettu että ruokailu tapahtuu ennen starttia, mikä ei ainakaan omaan kisarituaaliin sovi. Joustavuudesta siis suuret kiitokset ruokalan henkilökunnalle! 

Ensimmäistä kertaa järjestetylle Kangasala Triathlonille siis ruusuja ja risuja. Ensin ruusut:

Uinti- ja juoksureitit olivat loistavat, ajanottokin alkuihmetyksen jälkeen oli ihan toimiva ja tuloslappu kouraan heti maalissa oli parempaa palvelua kuin mitä yleensä saa. Juomapisteitäkin oli mielestäni tarpeeksi juoksureitillä ja uinti hyvin katsojaystävällinen. DJ loi vaihtopaikalla hyvää tunnelmaa, ilmakuvausvideo oli hauska katsoa jälkikäteen ja ruusukin oli kiva saada. Tunnelma oli mukava, rannasta nousu oli huopamattoineen miellyttävä (vaikka hapokas) ja jos seuraavalle kerralle voisi samanlaista säätäkin tilata niin hyvä! :)

Kehitettävää sen sijaan löytyy pyöräreitin merkinnöissä, pyöräreitissä ylipäänsä ja vaihtoalueen väljyydessä. Liikenteenohjaajien pitäisi suhtautua jokaiseen kisaajaan siten että hänellä ei ole harmainta hajuakaan mihin suuntaan mennä - kisaajan muistiin tai edes järjen käyttöön ei voi luottaa ollenkaan. Suosittelisin liikenteenohjaajille myös reipasta äänenkäyttöä ja heidän työtään auttamaan voisi myös kylttejä tai muita merkintöjä laittaa reitin varrelle (niitä ei voi olla liikaa). Kaikki ylimääräinen harhailu jää kyllä kisaajaa harmittamaan, kun se helposti voitaisiin myös välttää.

Summa summarum, kiva kesäpäivä Kangasalla oli ja hyvä mieli jäi kisasta. Tuntuu itsestäkin että tulee vähän valitettua nyt liikaa, mutta uskon myös että vain palautetta antamalla voi järjestäjäkin kehittää toimintaansa. Eikä ensimmäisellä kerralla nyt kaikki voikaan mennä kuin elokuvissa. Tapahtuman olisi tarkoitus saada ensi vuonna jatkoa ja voin sitä kyllä suositella (etenkin kun tästä kerrasta otetaan opiksi). Puitteet ovat kyllä kunnossa ja juuri sellainen kiva matalankynnyksen tapahtuma tämä olikin, mihin pyrittiinkin. Porukkaa oli etenkin päivän kuntosarjassa liikkeellä hyvin monenlaisilla pyörillä (jopa fat bikella) ja kunto+ sarjassakin menopelejä oli ihan laidasta laitaan (maantiepyörä taisi kuitenkin olla enemmistössä kunto+ sarjassa). Eli ei muuta kun kaikki mukaan ensi vuonna :)

Omat ajat näyttivät Kangasalla tältä: 

Uinti 1000 m    24:39 (sis nousu vaihtoalueelle)
T1                        02:07
Pyöräily 30 km 1:04:26
T2                       01:10
Juoksu 8 km     58:23

Kokonaisaika 2:30:45, sijoitus 34. / 40.

4 kommenttia:

  1. Olet taas hymyillen mennyt koko matkan :) Katsojallakin oli kisassa mukavaa, se oli juuri oikea hyvänmielentapahtuma. Vaihtoalueen ahtauteen kiinnitin myös huomiota. Et tainnut olla edes kaikista kapeimmassa välissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittaakohan se että pitäisi mennä vielä kovempaa, että hyytyisi se hymykin ;) Kiva kun olitte kannustamassa!

      Poista
  2. Hieno kisaraportti! Toivottavasti annat suoraa palautetta tuosta pyöräilyosuudesta tapahtumajärjestäille. Itse olisin varmaan itkua vääntänyt samassa tilanteessa, kun ei tiedä minne mennä. Muuten kuulosti hyvältä tapahtumalta! Ja onnea hienosta suorituksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkkasin tämän postauksen tapahtumasivulle facebookkiin, järjestejä löytänee palautteen täältä. :) Kisan tuoksinnassa kaikki tuollainen epävarmuus kyllä harmittaa moninkertaisesti, mutta nyt päällimmäisenä on hyvä fiilis :) Kiitos!

      Poista