maanantai 12. lokakuuta 2015

Maratonviikon alkutunnelmia

Maraviikko lähti käyntiin tänään kurkku karheana! 

Oon pyrkinyt niin tehokkaasti unohtamaan koko maran, että oon näköjään myös pakoillut blogia. :) Viime viikko meni kyllä muutenkin hujahtaen Suomessa ja pääosin onnistuin tavoitteessani olla ajattelematta tulevaa koitosta. Perjantaina se sitten kosahti kun kollega kysyi että niin onkos siihen nyt sitten viikko ja jouduin kohtaamaan totuuden. FAK. Elikkä tämän viikon sunnuntaina se sitten on edessä, ihanat 42,2 km Amsterdamissa.

Tässä on viime viikot mennyt vähän niin ja näin. Silloin kun tämä radiohiljaisuus blogissa alkoi, pari viikkoa sitten, olin kurkkukivussa koko alkuviikon. Ajattelin sitten että fiksumpaa on levätä ja antaa sen mennä ohi, eikä väkisin lähteä riuhtomaan lenkille sitä pahemmaksi. Kyllä se siitä onneksi lähtikin paranemaan, mutta torstai mulla meni ihan aamusta iltaan matkustaessa (Lontoosta Tiistelle on pitkä matka) ja perjantai oli täynnä muuta ohjelmaa.




No, viimeinen voitelu oli onneksi laitettu kalenteriin ja kaikki muu ohjelma sai väistyä sen tieltä. Elisa oli suunnitellut meille tilauksesta n. 25 km lenkin ja viikko sitten lauantaina lähdettiin sitä yhteistuumin hölköttelemään - siis silloin ku countdownia oli jäljellä kaksi viikkoa eli optimaalisimpaan aikaan viimeiselle pitkikselle.

Suomi tarjoili kyllä meille todellakin parastaan, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja luonnossa loisti jo ruskan värit. Kierreltiin Kaukajärven ympäristössä Tampereella ja siellä kyllä on niin mahtavaa lenkkipolkua loputtomiin. Onnekkaita olette te manselaiset! Mua ei olisi siltikään huvittanut lähteä juoksemaan ollenkaan, ei ollut yhtään sellaista fiilistä koko viikon vetkuttelun jäljiltä. Mutta eihän siinä perääntymiselle ollut sijaa kun tämä oli jo aikoja sitten sovittu, maratoonari ei nyt vaan aina voi mennä oman fiiliksen mukaan.

Oikeasti kilometrit meni hyvässä seurassa kyllä ihan siivillä. Melkein aina kun Ambittia vilkaisin, oli jo vähintään seuraava kilometri taas taivallettu. Siitä huolimatta yritin vähän tingata oikoreittiä kotiin. Mun mielestä sellainen parikyt kilsaa ois ollut ihan riittävä. Jossain kohtaa haaveilin jopa jostain 17 km oikoreitistä. Mutta Elisa pysyi lujana ja linjasi että koko reitti juostaan, koska me tarvitaan tätä. Ja niinhän ne kilometrit siitä vaan kului. Kyllähän siinä loppuvaiheessa alkoi todellakin huomata kuinka vähän juoksukilometreja on tullut viimeaikoina - aivan liian vähän. Jalkoihin ja lonkkiin sattui ja se paljon puhuttu juoksuasento oli aivan kaamea lysähtänyt säkki. Mutta kuitenkin, eteenpäin mentiin!





Kun päästiin "maaliin" niin ei kuitenkaan ollut sellainen olo kuin olisi maratonin juossut. Joka paikkaan sattui kyllä joo, mutta kun muistaa mikä oli se jumin ja kivun määrä 42 km jälkeen viime vuonna Berliinissä, niin kyllä tässä vielä jäi siihen pelivaraa. Sunnuntaina jalat oli jo taas kuin mitään lenkkiä ei olisi juostukaan, joten jotain paukkuja jäi senkin puolesta vielä koko maralle, ehkä. :)

Viimeinen voitelu oli kyllä sekä henkisesti että fyysisesti tarpeen ja ilman sitä tässä olisi kyllä huomattavasti epävarmemmat fiilikset. Eikä ne tosiaankaan varmat ole nytkään! Kaikista aikatavoitteista ja sen suuntaisista olen jo luopunut penikkavaivojen ja sen jälkeisten inspiraatiopuutosten myötä. Eli rennosti vaan, jos nyt kuuteen tuntiin pääsisi maaliin niin olen tyytyväinen. Sen lupaan! :) Tuskallinen reissu siitä tulee kyllä ihan varmasti mutta sitä se nyt on joka tapauksessa.



Viime viikon olin Espoossa töissä ja pääsin parina päivänä nauttimaan pitkästä aikaa työmatkapyöräilystä. Meinasi ihan kulttuurishokki iskeä kaiken tämän Lontoon pyöräilyn jälkeen, kun pääsi (tai joutui) ihan pyörätielle. (Olen nykyään vähän sitä mieltä, että autojen seassa on turvallisempi ajella kuin kävelijöiden.) Parhaimmillaan aamulla oli pakkasta -6 C, johon en ihan ollut osannut varautua ja perillä reidet oli jo ihan tunnottomina kylmyydestä. 

Perjantaina palasin iltalennolla Lontooseen ja viikonloppu hujahti sitten ohi univelkoja kuitatessa sekä ystävän läksiäisiä juhliessa. Olin ajatellut lauantaille jotain 8-10km lenkkiä vielä, mutta suoraan sanottuna mun on aina ollut vaikea motivoida itseäni tuollaiselle viikkoa-ennen-koitosta lenkille, kun se viimeinen voitelu on jo tehty. Joten se sitten jäi, kun oli kaikkea muutakin tekemistä. Tänään mun piti palata lenkkipoluille (joku kiva pieni herkistely) mutta kuten alussa mainitsin, kurkku on taas palannut ihan karheaksi. Vähän on sellaista fiilistä että saattaa ääni lähteä pian. Ei auta kun koittaa parannella. :/


Jottei menisi liian mukavaksi (siltähän tämä on kuulostanutkin eikö vaan), niin meidän Amsterdamin airbnb-majoittajakin sitten otti ja perui koko majoituksen tänään. On muuten ihanan kallista varailla täyteen buukatusta kaupungista tässä kohtaa jotain korvaavaa! Eikai tässä voi muuta kun koittaa kääntää nämä vastoinkäymiset jotenkin voitoksi. Siinä onnistuttiin myös viime vuonna, kun pari tuntia ennen Berliinin lentoa huomattiin ettei koko lentoja ole olemassakaan. :D Tästä tulikin mieleen että viime vuoden maratonia voisin muisteloidakin vielä tällä viikolla! Tekisi itsellekin hyvää. :) Tuosta kommelluksestakin siis lisää silloin.

Ja sitten, viimeisiä viikon yhteenvetoja viedään - aion nämä tosiaankin päättää tähän viikkoon. Kuten todettua, on viime viikot olleet todella hiljaisia liikuntasaralla. Eli edelleen jatketaan teemalla kuinka vähillä liikuntamäärillä voi läpäistä maratonin.

Ma: Saikkua
Ti: Saikkua
Ke: Saikkua
To: Matkustuspäivä
Pe: Lepo
La: Juoksu 25 km 3,5 h
Su: Lepo

Ma: Lepo
Ti: Pyöräily x 2, á 6,5 km 
Ke: Lepo
To: Pyöräily x 2 á 6,5 km 
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Lepo 

En kattonut ollenkaan kelloon kauanko noissa pyöräilyissä meni. Mennen tullen oli hyvät hapokkaat ylämäet kyllä, että ihan hyviä treenejä sinänsä.

10 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea sun kuulumisia pitkästä aikaan :)! Hyvä että sait kuitenkin tuon 25 kilsan lenkin tehtyä, se luo varmasti uskoa!! :) Tsemppiä, hurjaa kuinka lähellä sun maraton on! Mä pidän peukkuja!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima! :) Peukkuja tarvitaan! :D

      Poista
  2. Lepo tekee vain hyvää, tulet huomaamaan sen maratonilla. Sulla on hyvä pohjakunto, olet treenannut pitkin kesää, olet sisukas ja olet ennenkin juossut maran. Hyvin se menee!

    Ja lohdutuksen sana: Maratonin jälkeinen lihaskipu loppuu kuin seinään jossain vaiheessa, kun olet juossut tarpeeksi monta 42-kilometristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :) Toivotaan että olet oikeassa! Ja katsotaan saavutanko ikinä niin montaa maratonia että pääsen tuohon pisteeseen :D

      Poista
  3. Tsemppiä maratonille! Runsaasta levosta ei varmana ole haittaa, onpahan sitten kropassa kaikki voimat tallella sunnuntaina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Joo eipä tässä kohtaa enää ihmeitä tehtäisi millään treenillä, joten parempi keskittyä lepoon ja kohta tankkaushommiin! :) ja toivotaan että sunnuntaina on voimat maksimissa!

      Poista
  4. Arggh! Tulikivenkatkuista palautetta tuolle majoittajalle, tosi tympeää toimintaa! Tsemppiä maralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hieman paha maku jää tommosesta :/ oli ensimmäinen kerta kun näin käy, aika monta airbnb-majoitusta on jo tullut kokeiltua! Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan :)

      Poista
  5. Kepeitä kilometrejä! Juostessa saa ajatella vaan kivoja juttua ja maalia! :) Tsemppiä, se menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Soile! Koitan pitää mielessä tuon käskyn! :D

      Poista