keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Mäkivetoja with a view

Ascotin hienostuneista tunnelmista takaisin trikoisiin. :D Tosin myönnän heti alkuunsa että ainakin omasta mielestä niitä trikoita olisi voinut vähän enemmänkin kuluttaa viimeisen viikon aikana! 



Myönnettäköön myös heti alkuunsa että mitä Lontoossa pyöräilyyn tulee, niin olen kyllä ihan mamis. Mulla olisi viime viikolla ollut taas pyöräkoulu, jossa aiheena olisi ollut porukka-ajoa. No en mennyt. :D Olen hyvä perustelemaan tälläisiä valintoja ja niin niitä syitä löytyy pitkä liuta tälläkin kertaa. Ensinnäkin mulla ei edelleenkään ollut kunnollista pumppua pyörälle, että olisin saanut kunnolla ilmaa renkaisiin (nyt on!). Toisekseen, opetuksen anti epäilytti edelleen, koska ensimmäinen opetuskerta ei tosiaan oikein vakuuttanut. Ja vielä kolmanneksi (oli näitä silloin keskiviikkona varmaan enemmänkin) bongasin netistä taas yhden naistenillan Raphalla, jossa tällä kertaa lupailtiin ihan viinitarjoiluitakin. Se osui samalle ajankohdalle pyöräkoulun kanssa ja kiinnosti aika paljon enemmän! Ja siis oikeasti, ihan pohjimmiltaanhan se syy oli se että en vaan halunnut lähteä uhmaamaan henkeäni tuonne Lontoon kaduille :D Lopputulemana siis kävin keskiviikkona päivällä salilla ja menin hyvillä mielin Rapha-iltaan turvallisesti metrolla. 

Ja loppuviikko hujahtikin sitten Ascot-tohinoissa ja jälleen yhtä Suomi-vierasta houstatessa. Eli mukavissa merkeissä, vaan ei ollenkaan urheilun parissa. Koittakaapa muuttaa ulkomaille, niin voin sanoa että näette enemmän ja laadukkaammin suurta joukkoa ystävistänne! :D Nyt tässä on muutama päivä normaalia elämää Lontoon-kodissa ja sitten mennään taas. Viikonlopulle lähtee kyllä lenkkarit matkaan, eihän tästä muuten tule mitään. 




Viikonlopun jäljiltä olo oli vähintäänkin turvonnut joten eilen illalla oli todellakin korkea aika lähteä lenkille. Lähdettiin taas Markuksen kanssa yhdessä matkaan ja minä päätin että nyt mennään tekemään mäkivetoja. Ne ne on herkkua! :D Tässä kun edelleen Lontooseen tutustuminen on hyvin vaiheessa, niin uusia maisemiakin oli tarjolla. Ihan hassua että ollaan kuukausikaupalla lenkkeilty Regent's Parkissa, mutta ei kertaakaan edes olla nähty sen vieressä olevaa Primrose Hilliä. En ollut edes tajunnut että se on tuossa ihan vieressä, ennen kun karttaa jostain muusta syystä tutkin ja yhdistin tuon nimen joihinkin kuviin mitä olen siitä nähnyt. 

Alkuun hölkkäiltiin siis paikan päälle, noin kolmisen kilometria meiltä. Ensimmäiseltä nurkalta kukkula jäi puiden taa piiloon ja Markus jo ehti sanoa että eihän täällä mitään hilliä ole. Sitten käveltiin eteenpäin ja tuli todettua että on siinä ihan tarpeeksi hilliä juosta ylös. Ensimmäinen veto otettiin ihan alhaalta ylös asti "rennonkovaa" ja täytyy myöntää että loppuvaiheessa meinasin jo vallan hyytyä kokonaan. Sen jälkeen otettiinkin vain vähän lyhyempi pätkä, pelkästään jyrkempi osuus, ja ne vedettiin sitten 3 x täysiä omaan tahtiin kävelypalautuksilla. Huh! Kerrankin tuo mun kotimatkojen kirittäjäkin otti joitakin kävelyaskelia kotimatkalla ihan tyytyväisenä. Oli hieman hapokasta!




Maisemat tuolta Primrose Hillin päältä oli kyllä palkitsevat. Sieltä näkee koko Lontoon! Ehdottomasti tänne tullaan jatkossakin kiduttamaan itseämme. ;) Ihan rauhassa tuolla kukkulan päällä ei tokikaan saanut olla, sillä muutama muukin oli tullut nauttimaan maisemasta. Mutta eipä se mitään, tilaa riitti kaikille. Voisin kyllä suositella tätä kohdetta Lontoon kävijöille, niin juoksijoille kuin ei-juoksijoillekin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti