Takaisin Lontoossa

Takaisin Lontoossa jälleen! Olipa kyllä kiva reissu Suomeen ja etenkin kun sielläkin alkaa vihdoin olla jotain merkkejä kesästä. Reiluun viikkoon mahtui yhdet firman kokkarit, yksi puolimaraton, yksi triathlon, yhdet ristiäiset, vähän puutöitä, sukulointia, ystäviä ja pari bloggaajaakin tuli tavattua! :) Maanantaina tosiaan oli kuitenkin kotiinlähdön aika. Kotimatka meinasi vastustaa toden teolla, kun ensin lento myöhästyi noin tunnin verran, sitten matkalaukkuja odoteltiin Lontoon päässä melkein toinen tunti ja vielä matkan viimeinenkin osa, joka yleensä on niin helppo ja nopea, vastusti kun Heathrow Expressiä sai odottaa yli puoli tuntia ja sitten sekin vielä pysähteli kesken matkan odottamaan raiteiden vapautumista. Siinä vaiheessa alkoi jo hieman hermoa kiristää kun istuttiin jo junassa mutta se ei liiku mihinkään. Mutta kyllä vaan kotiin pääsin lopulta, noin kolme tuntia myöhässä! 

Lenkille vai lentoon lähdössä?

Mulla on tosi usein tämä matkustuksen jälkeinen päivä aika vetelä. En tiedä onko se vaan totuttu tapa, että silloin ei muka jaksa tehdä mitään, vai onko oikeasti jotain matkaväsymystä. Eilenkin nukuin jopa päikkärit, vaikka aamulla sain ihan runsaasti nukkua niin kauan kuin nukuttaa. Siinä olisi jo voinut luulla että koko päivä menee samoissa merkeissä (kuten normaalisti), mutta illalla lähdettiinkin yhdessä Markuksen kanssa lenkille, kun aikamme tosiamme siihen haasteltiin. Kun ehti jo taas tottua noihin Suomen lämpöasteisiin, niin lämmin Lontoon kesäilta oli kyllä todella mukava :)

Suunnattiin lenkkarit kohti Paddingtonin urheilukenttää, sinne samalle lähikentälle, joka on jo useasti tässäkin blogissa esiintynyt. Mitään varsinaista suunnitelmaa meillä ei vielä lähtiessäkään ollut, jonkin sortin intervalleista tai vedoista puhuttiin. Menomatka otettiin hiljakseen lämmittelymielessä, mutta perille päästyämme huomattiin että siellähän olikin kentällä jo täys tohina päällä! Itse asiassa rata oli täynnä mun seurakavereita! :D Joku seurakisa siellä näytti olevan meneillään, numerolaputkin oli kaikilla, mutta multa on mennyt kyllä täysin ohi mikä tapahtuma oli kyseessä. Siellä ne naiset juuri pinkoi kun saavuttiin paikalle ja miehet lämmitteli ja odotteli omaa starttiaan. Veikkaisin että kyseessä oli joku 3K - 5K kisa ja aika kovaa näyttivät menevän.  Mun seurahan on alunperin vain juoksuseura, mutta jäsenistön mielenkiintojen mukaan laajentunut myöhemmin myös triathloniin. Vahvasti juoksupainotteinen on kuitenkin edelleen.

Ai pitäiskö munkin olla tuolla pinkomassa??

Kyllä mä ennemin tällä kertaa pysyttelen nyt täällä puiston puolella

Eihän me nyt tietenkään voitu sinne sekaan mennä mitään höntsäilemään, joten suunnitelmien muutos tuli tarpeeseen. Olin tässä matkaväsymyksessäni vähän sillä mielellä että ei nyt mitään kovin valtaisaa tai rankkaa treeniä tehdä, joten otettiin siihen väliin puistoa pari kierrosta ympäri vähän kovempaan tahtiin ja lähdettiin sen jälkeen takaisin kotiin päin. Kotinurkilla vielä lisäksi vähän askelkyykkykävelyä ja pohjetreeniä/venyttelyä penikkataudin ehkäisemiseksi. Juuri sopiva, reilu 5 km lenkki tähän väliin :)

Tuossa lenkillä tuli myös keskusteltua tulevista tavoitteista. Nyt kun nuo HHM ja Himoksen Triathlon ovat takanapäin ja molemmista tulokset sen mukaiset että parantaa voisi, niin nyt onkin sitten aika miettiä mikä se seuraava tavoite olisi. Amsterdamin maraton on vielä sen verran kaukana, että kyllä tähän mielellään jotain välitavoitteita ottaisi. Joku paikallinen puolikas olisi kiva, yhden sopivan löysinkin Wimbledonista heinäkuun lopulta. Lisäksi joku paikallinen triathlon kelpaisi! Nyt vaan on heinäkuun ja siitä eteenpäin koko elämän suunnitelmat taas ihan auki, joten kaikki tälläinen suunnitelmallisuus on vähän vaikeaa. No täytyy pohtia näitä vielä vähän lisää ja koittaa saada taas jotain tolkkua tulevaisuuden suunnitelmiin. Joka tapauksessa henkinen valmistautuminen alkoi eilen kohti Amsterdamia, kun lisäsin instaan laittamaani kuvaan hästägin #amsterdammarathon2015. Heti alkoi vähän jänskättää! :) (Mut löytää instasta nimimerkillä @_hannali !)

Vähän askelkyykkyjä vielä päälle

Ai niin muuten! Unohtui vallan tuosta Himoksen raportista sellainen sattumus, että meinasin pyöräosuudella pannuttaa oravaan. Siis ORAVAAN :D Siellä kun yksin poljin menemään, ei varmaan olisi silmännäkijöitäkään ollut missään suunnassa, yhtäkkiä orava hyppäsi metsästä tielle, juuri siihen mun eteen. Tein väistöliikkeen juuri siihen suuntaan mihin ei esimerkiksi hirvikolaritilanteissakaan saisi koskaan tehdä, eli tien keskiviivaa kohti, hänen menosuuntaansa. Tottakai se oravakin hyppäsi juuri siihen suuntaan. Melkoinen läheltäpiti -tilanne oli kyseessä, enkä nyt enää muista tarkkaan miltä puolelta lopulta pääsin sen oravan ohi, mutta kyllä me molemmat ehjin nahoin pääsimme jatkamaan matkaa. :D Huhhuh, vauhtia ja vaarallisia tilanteita!