sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Himos Triathlon

Kauden ensimmäinen triathlon on nyt sitten takanapäin. Vaikka ajallisesti lopputulos ei ollut mikään ihan hirvittävän mairitteleva, niin kivaa oli ja fiilis hyvä. :) Kyllä tämä vaan on niin hieno laji!

Eilen lauantaina osui sopivasti Suomen kesäksi oikein hyvä sää, vaikka pientä sateen uhkaa olikin ilmassa. Lainapyörä oltiin haettu jo perjantai-illalla auton kyytiin ja muutkin tavarat odotti pakattuna laukussa valmiina. Tukijoukkoina toimi siskoni poikaystävineen ja koirineen ja mun kuskaamisen, kannustamisen ja tavaransäilytyksen lisäksi heille annettiin tehtäväksi ottaa paljon kuvia. Ja niitähän tuli! :) Lähdettiin Tampereelta ajelemaan puoliltapäivin kohti Himosta, jossa minä muuten en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Paikanpäällä oli käynnissä myös jenkkiautokokoontumista ja maastopyörätapahtumaa, mutta löytyi se oikeakin tapahtuma sieltä seasta. 

Numero noudettu.
Himoksellahan kisailtiin siis triathlonin SM-sprintti, jonka lähdöt oli porrastettu parin tunnin välein. Yleiset SM-sarjat ja nuoremmat ikäluokat olivat kisanneet ja aiemmin päivällä. Kun me saavuimme paikalle, oli 50+ ikäsarjat juuri pyöräosuudella sekä nopeimmat tulossa jo maaliinkin. Aluksi koko vaihtoalue ja reitit oli vaikea hahmottaa, monenlaista polkua oli rajattu ja niitä meni ja tuli vaihtotelttaan. Kilpailijoillakin näytti olevan kisan tuoksinnassa vähän epäselvyyksiä reitistä, kun moni otti väärän kaistan mennessään vaihtoon tai maaliin. Lopulta kuitenkin kun pääsi itse kisainfoon jossa reitti selostettiin ja etenkin kun pääsi reitin näkemään kilpailijan perspektiivistä, alkoi kokonaisuus hahmottua paremmin. 

Kisajännitys alkoi puskea päälle siinä kohtaa kun kello alkoi lähestyä kahta, jolloin vaihtoalueelle sai mennä viemään tavaroita. Omalla vaihtopisteellä tuli moneen kertaan kerrattua että muistinko nyt kaikki. Sitten vielä viimeinen vessatauko ennen märkäpuvun laittoa. Kokemuksesta viisastuneena laitoin märkäpuvun puoliväliin päälle jo ennen kisainfoa, ja niin näyttivät tehneen kaikki muutkin. Kisainfo oli puolituntia ennen starttia, joten aika suoraan siitä saikin mennä jo järveen totuttelemaan kylmään veteen. Järjestäjien antaman tiedon mukaan veden piti muistaakseni olla +16 astetta, mutta kyllä se niin vilpoiselta tuntui että aluksi sai hetken haukkoa henkeä.

Kisainfossa. Mä olen jo saanut märkäpuvun toista hihaa lukuunottamatta päälle. :D

Reippain mielin kohti järveä. :)


Tykkään yleensä tuulettaa ennen ja jälkeen kisan :D

Nyt on jo vakavaa. Ei paljon naurata.
Tässä kohtaa alkoi tosissaan jo jännittää. Minähän olin lähtenyt ihan soitellen sotaan kun olin pitkään etukäteen mielessäni rinnastanut tämän tapahtuman Helsinki City Triathloniin - ja sehän kuitenkin on puolet lyhyempi! Totuus paljastui mulle perjantai-illalla, kun siskoni kyseli että kauankos siinä mun suorituksessa oikein menee. Vasta silloin aloin itsekin laskemaan ja järkytyin että se mitä olin koko ajan ajatellut noin tunnin puristukseksi, todellisuudessa tulee kestämäänkin jotain 1:35  - 1:45 välillä. Mutta eipä se auttanut, siinä sitä lähtöviivalla oltiin ja oli vaan uskottava että kivaa tulee olemaan :D 

Paikoillanne...

HEP!



Startti viivästyi noin viitisen - kymmenen minuuttia jonkin maalialueella sattuneen sairastapauksen vuoksi ja kävinkin vielä toistamiseen järvessä ottamassa veteen tuntumaa. Lopulta meidät pyydettiin järjestäytymään lähtöä varten ja yhtäkkiä sitä oltiinkin sitten matkassa. Kuntosarjalaisia ja joukkueita ei ollut yhteensä kuin parisenkymmentä, joten lähdössä ei kovin paljon kontaktia tullut. Olen edelleenkin siis säästynyt kunnon painilta ja yliuinneilta. :) 

Vähän kun rannalta pääsi eteenpäin, alkoi aallot. En ollut niitä havainnut aiemmin ollenkaan, enkä ole tuollaisissa aalloissa ennen uinutkaan. Ei ne nyt mitään jättimäisiä olleet (eivät kuvissakaan näytä miltään), mutta sellaisia kuitenkin jotka keinuttivat ylös ja alas, tyrskäytti aina välillä vettä nenään kun otti happea ja kuljettivat vähän mukanaan oikealle. Muu joukko näytti menevän menojaan ja järvessä olin varma että rantauduin viimeisenä, pelastusvenekin näyttivät mun mielestä seuraavan mua joten ajattelin sen olevan "raatovene" mua varten. ;) Myöhemmin kuitenkin kuulin että kyllä sieltä järvestä vielä pari nousi mun jälkeenkin.


Minä tuun jossain tuolla veneiden kohdalla.


Tällä kertaa ei onneksi pahasti heittänyt päästä kun nousin ylös järvestä. Heti vaan märkäpukua taas pois yläosasta ja ylämäkeen kohti vaihtotelttaa. Mukavan sutjakasti taas lähti loputkin puvusta ja sitten vaan jalat äkkiä edes vähän kuivemmaksi, sukat ja pyöräkengät jalkaan, kypärä päähän ja menoksi. Ketään ei aluksi näkynyt lähimainkaan, mutta onneksi reitti kiersi kolmeen kertaan saman pätkän, joten siinä ehti näkemään miten kaukana muut menevät. Yhden selän sain kiinni jo ensimmäisellä kierroksella, mutta muita selkiä ei näkynyt edessä päin pitkilläkään suorilla. Ei siis oikein ollut mitään takaa-ajettavaa. Tie oli mukavan kumpuileva, poispäin kisakeskuksesta oli hyvä myötätuuli ja takaisin tullessa tietysti vastatuuli, mutta toisaalta myös mukavia alamäkiä. Yleisö (vaikkei sitä kauheasti ollutkaan, kun ei ollut enää kisaajiakaan paljon) oli siirtynyt vaihtoalueelta pyöräilyn käännöskohtaan liikenneympyrään, ja siinä olikin mukava käydä aina taputusten saattelemassa hakemassa vauhtia seuraavalle kierrokselle. :)

Triathlon on iloinen asia ;)


Polkemaan sai lähteä tuosta juuri kuvan ulkopuolelle rajautuvalta puomilta.

Ja menoksi




Otin tavoitteeksi ehtiä ennen tuota sadetta maaliin. Onnistuin!

Juoksureitti kulki samaan suuntaan kuin pyöräreittikin, mutta kevyenliikenteen väylää. Viimeisellä pyöräkierroksella alkoikin jo näkyä juoksijoita. Olin kauhulla odottanut juoksuosuutta, joten olin jopa positiivisesti yllättynyt omassa 2. vaihdossani, miten hyvin jalat toimivatkin pyöräilyn jälkeen. Aiemmin kun jalat on tuntuneet juoksuvaihdossa painavan tonnin, niin nyt rajoittavana tekijänä oli enemminkin vain kunto. No sehän se rajoittaakin jo tarpeeksi ;) Miesten kuntosarjan voittaja tuli jo vastaan kun itse vasta lähdin matkaan, heitettiin yläfemmat ja kannustukset. Lähtiessäni juoksemaan tuli vielä pyörällä vastaan kohti juoksuvaihtoa nuori mies, ja mietin siinä että "no tuo menee kohta sitten mun ohi". Niin kävikin sitten parin kilometrin jälkeen :) 

Ensimmäiset kilometrit olikin paljon vastaantulijoita kun juoksu juostiin edestakaisena reittinä yhtenä kierroksena ja monen kanssa siinä vaihdettiin tsempit. Kääntöpaikan jälkeen olikin sitten yksinäistä menoa. Yksi joukkuekisaaja tuli vielä vastaan mutta muut menivät jossain kaukana edellä tai olivat jo maalissa. Olisin voinut enemmänkin vielä saada juoksussa itsestäni irti, mutta siinä yksin tepsutellessa meni ehkä vähän enemmän mukavuusaluejuoksuksi. Toki puuskutin menemään, mutta ihan 100% raastoa se ei ollut.




Tässä kohtaa Lukas-koira tajusi että nyt meni omaa porukkaa ohi ja kannustushaukut kaikuivat vielä pitkälle mukana :D
Sitten tulivat eteen viimeiset mutkat ja yksinäisten kilometrien jälkeen kannustusta alkoi jälleen saada liikennettä ohjaavilta järkkäreiltä ja maalikin alkoi lähestyä. Siinähän alkoi tossukin nousta taas vähän reippaammin. Vielä viimeinen tiukka mutta onneksi lyhyt ylämäki ja maalituuletukset ja maalissa oltiin!

Viimeiset sadat metrit jäljellä

Nyt sitä raastoa!


Hyytyi hymykin hetkeksi kun piti niin irvistää :D

Jeeeeeee!!
Järjestäjille ja kanssakisaajille iso plussa hienosta kannustuksesta. Kaikki (siis ihan jokainen) järjestäjät jaksoivat kannustaa aina kun meni ohi ja samoin tuli tsemppejä monilta kanssakisaajilta. Järjestäjillä oli positiivinen meininki ja se näkyi kisaajankin suuntaan! Aluksi sekavalta vaikuttaneet reittijärjestelytkin olivat oikein hyvät, etenkin kun itse muisti kuunnella ohjeet infossa ja lukea kylttejä matkan varrella. Jos pienen toiveen heittäisin järjestäjien suuntaan, niin reittikarttaa olisin kaivannut infolehtiseen, jotta siihen olisi voinut paneutua jo ennen infoa omatoimisesti. :)

Mutta niinhän siinä sitten tosiaan kävi että tällä kertaa Himokselle ei ollut lähtenyt kukaan mua hitaampi kisaamaan. Niin käy joskus :) Sijoituin siis viidenneksi omassa sarjassani kun viisi meitä siinä kisaili. Olisin suonut vähän laajempaa osanottoa, mutta ehkä tämän päivän Vanajanlinnan sprintti verotti osallistujien määrää ja ehkä aamun SM-mittelöt karkottivat kaikki muut kuolevaiset kuntoilijat tästä kisasta. 

Mun innokkain fani tuli heti onnittelemaan

Ja antamaan pusuja!

Kokonaisfiilis oli tosi hyvä ennenkuin näin nämä mun ajat. Etenkin pyöräosuus oli pettymys ja luulin sen menneen paremmin. Viikko sitten kyllä tuli todettua että eipä ne tulokset näytä paranevan jos ei niitten eteen mitään töitä tee ja sama on todettava tälläkin kertaa. Viime vuonna tuli pyöräilyä yli 100 km / viikko joka viikolle, tänä keväänä olen Mallorcan reissun lisäksi pyöräillyt yhteensä viisi kertaa, enkä kai noista kertaakaan yli 20 km. :D Viime keväänä kävin uimassa säännöllisesti vähintään kerran viikossa, tänä keväänä on uinnitkin laskettavissa yhden käden sormin. Jännä juttu että kehitys on negatiivista. :) Joten treenimotivaatiota tuli tästäkin kokemuksesta! 

Uinti       00:19:30
T1            00:02:28
Pyöräily  00:47:41
T2            00:01:41
Juoksu    00:34:56

Kokonaisaika 01:46:18

Asiaa tässä sulateltuani tulos oli kuitenkin treenin mukainen ja kun kerran kivaakin oli niin kysyjille olen lyhyesti vastannut että hyvin meni mutta aika oli huono. :) Fiilis siis pienen notkahduksen jälkeen kohosi takaisin hyvään!

6 kommenttia:

  1. Kiva raportti ja hyvinhän se kisa sit kuitenkin meni :) Mäkin mietin miksi olin niin hidas uinnissa Vantaalla, mut kas kummaa, kun ei ui läheskään joka viikko, niin ei sitä kehitystä varmaan tule ;) Mut pääasia että sulla oli kivaa ja kyllähän se näkyy ilmeestäkin! Huippua tää oman elämänsä urheilu ja nämä tapahtumat :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvin sanottu toi oman elämänsä urheilu, sitähän tämä nimenomaan on! :) kyllä nämä tapahtumat kuitenkin tuo koko hommaan niin paljon lisää, että niihin jää ihan koukkuun! :)

      Poista
  2. Aivan huikea raportti! Oli tosi hauska tavata :) Mulla kävi kyllä pää aika hitaalla, vasta pikkuhiljaa tajusin että sä olet sä, vaikka olen sua kyllä seurannutkin! Suuri kiitos parannusehdotuksesta, ensi vuonna halutaan tehdä kaikki paremmin.

    Mulla jäi tosi hyvä mieli sun kanssa juttelusta kun olit niin ihanan pirteä :) Just oikealla asenteella liikenteessä, mahtavaa itsensä ylittämistä ja heittäytymistä, ja eihän tämä niin vakavaa ole, pääasia että tästä nauttii. Ei ollut itselläkään kulkupäivä ja viihdytin itseäni myös kannustamalla kanssakilpailijoita :)

    Mulla on muuten noi samat Addun trikoot vähän pitempänä versiona ja ne on mun lempparihousut. Sanonkin aina, että ne on mun nopeimmat trikoot. Juoksukisoissa haluan käyttää aina niitä jos keli sallii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! oli kyllä mukava jutella, säkin olit just niin kiva kun blogin perusteella voi päätellä! :D Ja eihän tästä tulisi mitään jos liian vakavasti ottaisi :) mäkin tykkään noista adduista, paitsi värillisesti ne ei sovi kovin hyvin mun treenivaatteisiin, niin jäävät sen takia vähän vähälle käytölle. Ovat kyllä nopeet, tiedän mitä tarkoitat! Tri-vaatteita ostan heti kun löydän sellaiset jotka miellyttää silmää, lauantaina näin jollain naisella tosi hyvännäköiset mutta en päässyt kysymään mistä ne on :)

      Poista
  3. Oli taas kiva lukea kisaraporttia :) Ja onnea suorituksesta! Mikä se sellainen suoritus olisikaan jos ei jäisi aina tunne, että ensi kerralla pitää parantaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo kyllä parantamisen varaa pitää aina jäädä ja olisihan se vähän epäreilua saada parempia tuloksia "ilmaiseksi" :)

      Poista