perjantai 21. elokuuta 2015

Ihan ku videopelissä olis...

Pitkästä aikaa maantiepyörän selässä tänään! Tuo kun ei ole mitenkään maailman rentouttavinta täällä Lontoossa ole sillä ajella, niin jännästi meinaa jäädä pyörä tuonne sohvan ja seinän väliin omalle paikalleen jemmaan ja ennemmin tulee laitettua lenkkarit jalkaan. Niinkun viime postauksessa mainitsin, niin nyt kuitenkin tosiaan tuo penikka meinaa vähän kiukutella. Ei paljon, mutta sen verran että ainakin loppuviikoksi jää lenkkarit eteiseen. Ja niinpä olikin pakko lähteä ulkoiluttamaan Bianchia ;) (Täällä muuten on mainio artikkeli penikoista, mikäli sattuu kiinnostamaan!)

Vaikka viime kerrasta on jo aikaa, niin kyllä alkuvalmistelut meni ihan varmoin mielin. Laitoin ilmanpaineet renkaissa kohdilleen, rasvasin ketjut, säädin satulaa hieman korkeammalle ja sitten olikin aika lähteä "koeajolle". Huomenna nimittäin lähdetään taas Windsoriin pyöräilemään, niin pitää olla kalusto kunnossa ;) Tänään oli 26 astetta lämmintä ja kyllä tuli hiki, huomiselle luvattu 29 astetta. Mutta ei lämmin luita riko! :) Täytyy vaan varata riittävästi juomaa mukaan, vaikka ei sen pidemmästä lenkistä olekaan kyse kuin noin 45 km. 

Tästä lähtee! Kotikujalta juuri käännytty





Boris biket rivissä, mutta kyllä kelpaa Bianchilla huristella ohi


Olen ennenkin maininnut että Lontoossa pyöräily on kuin videopelissä olisi. No nyt otin GoProlla sen henkisen kuvasarjankin, niin pääsette vähän tunnelmaan, miltä pyörän ohjaimista meno näyttää. Tosin ei se siltikään voi näyttää sitä miltä se oikeasti tuntuu. Alussa sykkeet hyppi jännityksestä välittömästi yli 150, vaikka en juuri kuin rauhallisesti rullannut eteenpäin. Mutta kyllä se siitä sitten alkoi taas suttaantumaan. :) 

Mulla on sellainen uusi hieman huomaamattomampi pidike kameralle, kuin se mikä tulee mun kypärän päälle. Hauenleuat, jossa vielä erikseen irrotettava ja säädettävä varsi. Nyt laitoin pelkät hauenleuat, eli kamera oli suoraan ohjaustangon tasolla. Muuten hyvä, mutta kamera tippui tuosta kaksi kertaa! Onneksi ei auto ajanut kameran päältä, sekään ei ollut kaukana... Tuosta tippumisesta olen kyllä melko pöyristynyt, etenkin kun mitään erityisiä kuoppia tai töyssyjä ei tiessä ollut. GoPro kuitenkin käsittääkseni on suunniteltu kestämään mitä vaan extremeä, ja tuollainen smoothi maantiepyöräily ei luulisi pahimmasta päästä olevan. Toisella tippumiskerralla takakantta kiinnipitävä muoviosa oli tippunut (en huommannut ennen kuin vähän matkan päässä) joten sinne meni esimerkiksi vesitiiveys tällä kameralla. Reklamoin asiasta kyllä jo Selfridgesille, mistä tuon uuden kiinnikkeen ostin, ja he vastasivat samantien että tarvitsevat osan heidän brand specialistinsa tarkastettavaksi. Katotaan onko kyseessä vika vai ominaisuus...

Yksi lukuisista stopeista liikennevaloihin...

Pöö!




Sulassa sovussa taksin kanssa



Parasta baanaa

Tällä kertaa kameran tippumisia lukuunottamatta ylläreitä ja muita harhautuksia oli aiempaa vähemmän, sillä olin liikkeellä keskellä päivää enkä ruuhka-aikaan. Välillä jopa olisi voinut sanoa rentouttavaksi touhuksi (..mutta ei nyt liioitella kuitenkaan)! Kiersin yhteensä viisi kierrosta Regent's Parkia ympäri ja sitten päätin kaartaa kotiin - yhteensä mittariin tuli reilut 26 km. 

Tällä kertaa en nähnyt kameleita vaan kirahveja! :D Mä näköjään kuljen välillä todella laput silmillä, nimittäin noiden kirahvien aitauksen ohi olen ajanut ja jopa juossut lukuisia kertoja, enkä ole sattunut niihin päin vilkaisemaan. Kyllä hymyilytti nämäkin lenkkibongaukset :) 

Jahas mitäs täällä säädetään

Kuorma-auto se vaan oli hetken tiellä poikittain. Nyt saa taas jatkaa!



Trallalaa






Wooops!

Ei sentään koko akka mennyt nurin, vain kamera ;)

Nopea jalkautuminen kameran poimimiseksi

ja vahinko-belfie!! :'D
Ja takaisin liikenteeseen


Moro bussi!

Vielä viimeiset mutkat

ja kanaalin yli

Hitaasti tässä


Kotona!

Huh huh



Nyt nukkumaan ja huomenna virkeänä junaan ja pyöräilemään! Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)

ps. mulla taitaa olla jotain pielessä tässä postaus-prosessissa, kun osa kuvista tuntuu aina välillä katoilevan vanhoista postauksista. Pahoittelen virhettä ja koitan korjata asian! 

torstai 20. elokuuta 2015

Radalla ja puistossa

Lueskelin maanantaina meidän hyllyssä keväästä asti odottanutta HIIT-kirjaa (vaikuttaa muuten ihan hyvältä ja jos / kun saan sen joskus luettua loppuun niin saatan siitä tännekin kirjoitella) ja siitä inspiroituneena suuntasin tiistaina pitkästä aikaa taas tähän meidän naapuruston lähimmälle juoksuradalle. 

Päätin tehdä mun viharakkausvetotreenin, eli 1 min vetoja 1 min palautuksilla. Tämän treenin opin viime syksynä Runner's highn järjestämissä avoimissa HHM-treeneissä (suosittelen muuten niitäkin pääkaupunkilaisille, jos niitä jälleen syksyllä aletaan pitää!) ja sen jälkeen olen pitänyt sen mielessä että joskus vielä kokeilen tätä uudestaan. Nyt kun movescountista katsoin, niin tuolla HHM-treeneissä vetoja tehtiin 21 kpl ja ne muuten tuntuivat ettei ne lopu koskaan. Nyt itse itseltäni sain tingattua 15 vetoa, vaikka kymmenennen jälkeen piti jo vähän pitää päänsisäistä väittelyä aiheesta. Vauhdit mulla on olleet silloin ja taas melko samat, niin että yhdellä vedolla etenen minuutissa noin 200 metriä, eli keskimäärin sellaista 5 min / km vauhtia. Tähän kun vielä lisäksi tuli parin kilsan alku- ja loppuverrat kotoa, niin aika hyvä setti! Suosittelen kokeilemaan, ja taas taattua meikäläisen vetotreenilaatua, eli todellakin muistaa ulkoa numerot että minkälaisia vetoja pitikään tehdä ja millä palautusajoilla :D On muuten nyt jalat jumissa, tuo kovaa juokseminen on ihan erilaista urheilua kuin hiljaa hölköttely.



Eilen sitten käytiin ihan rennosti "luontoretkellä". Musta alkaa vähitellen tulla Lontoon metsäasiantuntija :D Mutta kylläpä taas teki niin hyvää päästä vähän metsän keskelle, sen voimaa ei pidä väheksyä ja kehotankin nyt kaikkia menemään metsään :) Siellä sielu lepää! 

Löysin semmosen listan netistä jossa on "16 paikkaa joiden et uskoisi olevan Lontoossa". Osa niistä oli jo tuttuja, osa ei ehkä niin mielenkiintoisia, mutta metsäiset maisemat herätti meissä maalaistytöissä mielenkiinnon Trent Parkin kohdalla. Niinpä lähdettiin Heidin kanssa ihan metrolla liikenteeseen lenkkikamat päällä. Ei tiedetty oikein miten isosta paikasta on kyse, ja eipä se nyt lopulta ihan jättimäinen ollut, 6,5 km saatiin mittariin kun reunoja pitkin käveltiin ja vähän keskeltäkin. Mutta niin, uskoisitko sinä että tämä paikka on Lontoossa? Ja vieläpä metropysäkin vieressä :)










Mutta tosiaan, enimmäkseen lopulta käveltiin. Alotettiin kyllä reippaasti hölkällä ja niin oli tarkoitus jatkaakin, mutta mun oikean jalan sääri alkoi taas sen verran kipuilemaan, että totesin mun juoksujen siltä erää olevan siinä. Kipu oli samanlaista kuin penikan kanssa, joten nyt otan iisisti niin ettei se ainakaan pahene. Jospa jotain olisin oppinut viime kerrasta, kun väkisin rasitin koko penikan ihan todella pahaksi. Ärsyttävää tämmöset vaivat. :/