Päivän fiilikset

Mulla on ollu vähän inspiraatio kateissa tämän blogin kanssa ja oikeastaan myös noitten urheilujen kanssa. Blogin kanssa ehkä osittain siksi että tuollaisten reissupostausten jälkeen tuntuu aina vähän turhalta kirjoittaa jotakin näin tavallista (:D) ja osittain siksi että olen muutenkin istunut koneen ääressä tuntikaupalla ja käyttänyt päivittäisen luovuuteni toisaalle.

Nyt kuitenkin istun tässä sohvalla lenkiltä tulleena, edelleen kompressiosäärystimiä myöden kamat päällä ja sain itseni kiinni ajattelemasta että kunpa mulla olisi ollut blogi viime vuonna, niin voisin palata tarkistamaan millä mielellä olen ollut ennen Berliinin maratonia. Ihan vaan että kyllähän siitä maratonista selvittiin joka tapauksessa, niin olisi kiva muistaa mitä mieltä olin siitä tässä kohtaa. Nyt nimittäin taas vähän ahdistaa.  Hyvinhän tässä jo jonkin aikaa menikin.

Kesä tuli takaisin tänään!

Kai se on vaan hyväksyttävä sellainen asia että minä en ole sellainen jonka mielestä liikunta ja juokseminen on vaan aina ja ikuisesti parasta ja ihaninta. Mä oon vähän sellainen kuntoilija, että kun pääsen hyvään rytmiin, niin siitä se alkaa rullaamaan ja sitten se on oikeasti kivaa. Kyllä mulla on sellaisia endorfiinilenkkejä ollut paljonkin, jonka aikana tai jälkeen oon ollut sitä mieltä että juoksu on parasta! Nyt kun tipuin penikkavaivojen takia rytmistä niin voin sanoa että ollaan todella kaukana noista fiiliksistä.

Aina sanotaan että lenkille lähteminen on se vaikein osuus ja kyllä heti kun ovesta ulos astuu niin iloksi se muuttuu. Ei pidä paikkaansa! Mulla on tässä takana nyt kolme lyhyttä lenkkiyritelmää (kaikki n. 4 km) sen jälkeen kun viikko sitten huomasin että penikkavaiva on väistynyt. (Niin, se on muuten parantunut!) Ja niin iloinen kuin siitä olinkin että sain taas terveet jalat (oikeasti ihan hypin ilosta kirjaimellisesti toteamishetkellä koska se hyppiminenkään ei sattunut), niin eipä vaan ole huvittanut juosta. Ei yhtään. Sitä paitsi tuntuu että en enää osaa juosta. Vispaan jälleen kuin korkkiruuvi joka kohdasta ja meno on jotenkin tosi raskasta. Plus toki mun pitää kokoajan yliajatella kuitenkin tuota penikkaa - ilmaiseeko se sieltä jotain pikku kipua kuitenkin. Tähän asti olen sieltä jonkun etäisen tuntemuksen pystynyt aistimaan niin, että olenkin sen ansiosta saanut kääntyä kotiin.

Kaunis on ilta-aurinko ollut viime lenkilläkin.

Pyöräily sen sijaan huvittaa. Edes joku! ;) Mulla on nyt syyskampettakin tulossa pyörävarusteiden osalta vaikka minkälaista, koitan muistaa esitellä ne sitten kun saapuvat. Tiistaina olin perinteisillä Regent's Parkin kierroksilla ja aloin laskeskelemaan kuinka moniin liikennevaloihin tuolla reitillä päädyn. Matkalla puistoon on 8 liikennevalot. Yhdellä kierroksella on 5 liikennevalot + 1 risteys ilman valoja, mutta jossa olen väistämisvelvollinen. Jos pyöräilen viisi kierrosta ja matkat puistoon ja takaisin, siitä tulee noin 26 km - ja sillä matkalla on 41 liikennevalot! Ja minä vielä viime kesänä pidin Helsingin keskustassa asumista hankalana maantiepyöräilyn kannalta... En kuitenkaan valita - tuo laskutoimitushan nimenomaan todistaa että pystyn nykyään jo paljon enemmän rentoutumaan täällä pyöräillessä kun kaikki ajatukset ei olekaan varattu hengissä pysymiseen.

Kyllä se on kuulkaa sillä tavalla että välillä pitää ottaa vähän perspektiiviä kauempaa että ymmärtää miten hyvin asiat on lähellä. Tätä perspektiiviä kaipaisin kaikille jotka ovat viime aikoina sosiaalisessa mediassakin mesonneet liittyen kaikkiin viime viikon uutisiin - mutta ei siitä sen enempää. 

Palaanpa äkkiä takaisin juoksuaiheisiin ettei vaan lipsu politiikan puolelle. Koko tämän tekstin kirjoittamisen ajan mietin mielessäni että paljonkohan mulla nyt oikeasti on aikaa siihen maratoniin. Nyt mun on se kalenteri uskallettava avata. 

...

En laskenut päiviä vaan mahdolliset pitkikset. Jos hyvin menee niin niitä ehtis vielä neljä vetämään. Toivo elää! ;)

Sitten vielä parin viikon viikkokatsaukset, kun ne on taas jääneet laittamatta. 

Lake districtin viikolla sain tuntitavoitteet täyteen, kiitos oletettua pidemmän vaelluksen. :D Muuten viikko oli penikkavaivan vuoksi hyvin lepopainotteinen.

Ma: Lepo

Ti:  Lepo (juoksulenkki yritys joka tyssäsi penikkavaivaan)

Ke: Pyöräily 1 h 15min, 26km

To: Lepo

Pe: Lepo

La: Vaellus 2h

Su: Vaellus 4h 40 min

YHTEENSÄ 7h 55 min

Viime viikko ei näytä hyvältä edes tuntimääräisesti. Maanantai meni matkustamiseen Lake Districtiltä kotiin ja tiistai taas siitä toipumiseen - tuo matkalepopäivä on nyt selkeästi jotain mitä ainakin mielessäni kuvittelen tarvitsevani ja sen vuoksi hyvin todennäköisesti aina myös toteutuu.

Ma: Lepo

Ti: Lepo

Ke: Juoksu/kävely 4,26 km 37 min

To: Lepo

Pe: Lepo

La: Pyöräily 1h 17 min 26 km

Su: Juoksu/kävely 5km, 45 min

YHTEENSÄ 2h 39 min 

ps. Mä muuten oon mielessäni paljon miettinyt onko näissä mitään järkeä näissä viikkokatsauksissa. Edelleenkin noita laiskoja viikkoja on niin epämukava laittaa näkyville :D Mutta olkoon ne mukana nyt ainakin sinne maratonille saakka, niin on sitten lukijoillekin selvää kuinka vähällä treenillä selviää / ei selviä maratonista. :D