tiistai 18. lokakuuta 2016

Mallorcan pyöräreissu 2016 - osa 2

Palataan kevään tunnelmiin osan 2 osalta vielä. :)

Tiistaina oli sateista, mutta Essi ja Mikko lähtivät urheasti säätä uhmaamaan pidemmälle lenkille. Minä lähdin sitten jossain kohtaa seuraamaan Elisaa ja Jukkaa. "Sitten jossain kohtaa" kuvaa aikakäsitystäni melko hyvin, aika paljon nimittäin tuli tehtyä töitä tällä reissulla, ja monestikin muut saivat suunnitella reitit ja illallissuunnitelmat ja minä sitten viime hetkellä napautin läppärin kiinni ja pölähdin mukaan. Tuolloin tiistainakin yritin sieltä joukon hänniltä pyörän selästä huudella että mihin me ollaan menossa, kun en yhtään tiennyt :D Tiistain lenkki oli lyhyt, mutta sisälsi ihan riittävästi serpentiininousua (ja laskua, koska sama tie poljettiin takaisinkin). Käytiin näköalapisteellä yhden niemen kärjessä (nimeä sille en puhelimen karttasovelluksesta nyt löytänyt) - ei Cap Formentorin jossa tuntuu lähes kaikki pyöräilijät käyvän, vaan yhden sitä aiemman. 





Näköalapiste sijaitsi tiellä, joka johti armeijan alueelle. Päätimme polkaista niin pitkälle kun sitä tietä pääsee ja ohitimme kyltit jossa varoiteltiin että kohta loppuu tie. Siellä olikin vastassa todella outo näky. Kallioon louhittu tunnelli, jonka suulla oli isot rautaovet. Se oli ihan elokuvakamaa, ihan kuin joku pahisten luola. Jokseenkin siitä tuli mieleen Die Hard -elokuvat, en oo varma miksi. Samaa henkeä ehkä? Sanoin ääneenkin että tuolla se John McLane on sisällä, taistelee pahisten kanssa ja toivoisi meitä apuun, mutta täällä me vaan pällistellään.

Aikamme siinä kuvailtiin itseämme ja toisiamme, kunnes yhtäkkiä rautaovien vieressä ollut ihan tavallinen vanhanaikainen seinäpuhelin alkoi pirisemään. HYI! Vieläkin puistattaa. Lähimainkaan ei ollut ketään muuta kuin me, joten varmastikin olimme viipyneet liian pitkään liian lähellä armeijan aluetta. Otimme hyvin äkkiä pyörät alle ja lähdimme pois, eikä tosiaankaan vastattu puheluun joka selvästikin meille oli :D Vielä enemmän puistatti takaisin kämpillä, kun tajusin että Die Hard 1:ssä puhelin pirisee aina mitä oudoimmissa paikoissa, JUURI TUOLLAISISSA, ja John McLane saa Simonilta tehtäviä. Yhyy, onneks ei vastattu!! 









Elisa ja Jukka polkivat tiistaina vielä toisen koukkauksen verran eli lopulta tuplasti enemmän kuin minä, mutta mulla alkoi selkä vihoitella ja käännyin kämpille kun reitti jokatapauksessa meni Alcudian läpi. Oli kiire palata töiden pariinkin. Suht hyvin vain yhdellä eksymisellä osasin yksin takaisin meidän kämpille, vaikka olin pölähtänyt mukaan tietämättä kartasta mitään. 

Keskiviikkona sateen lisäksi kuvioihin tuli tuuli. Tuuli niin että meinas pää lähteä! Pyörät jäi siis suosiolla parkkiin ja tehtiin vain kävellen / kevyesti välillä hölkkäillen 10 km lenkki läheisen kukkulan huipulle. Ihan mainiot maisemat sieltä olikin! 














Torstaina meille suotiin vihdoin hyvää säätä jälleen. Hyppäsin Elisan ja Jukan peesiin, kun tiedossa oli tasamaata sisämaan suunnalla. Oikein jälkikäteen ärsyttää miten vauhkona olin tutkinut reittikarttaa ja sen ainoaa nousua ja sitä niin kauhulla odotin koko lenkin alkupuoliskon. Mietin sitä oikeasti aivan suhteettoman paljon, pelkäsin jaksanko sitä ja minkälainen se nyt mahtaa olla. Tämän tyyppinen murehtiminen ei kuulu normaalisti tapoihini, siksi se erityisen paljon ärsyttikin. Taidan olla jonkun nousuterapian tarpeessa! Lopultahan se ainoa iso nousu ei ollut Mallorcan mittasuhteilla iso ollenkaan, ei edes juuri serpentiiniksi voi sanoa, ja se oli ohi paaaljon aiemmin mitä odotin. Sitten olikin hölmistynyt olo, että tuonko takia tässä on puoli lenkkiä mennyt hermoillessa. 

Käytiin tuttuun tapaan kahvilla jossain pyöräkahvilamestassa ja sitten lähdettiin rullailemaan eteenpäin. Koko loppumatka oli ihan pieniä nyppylöitä lukuunottamatta ihan tasaista, jopa loivaa alamäkeä. Semmosesta mä kyllä tykkään, kun ei oo mitään ressattavaa. Jukka lähti joukostamme valloittamaan vielä yhtä huippua joka osui reitin varrelle, ja me rullailtiin Elisan kanssa ja vähän pysähdeltiin kuvailemaan kans kun löydettiin kauniita maalaismaisemia. Mukavata <3














Perjantai alkoi taas todella sateisena, harmi että osui niin huonot säät! Sääennusteet näytti siltä että iltaa kohden sää selkenee ja niinpä aamupäivällä käytiin Elisan kanssa vähän meressä pulahtamassa. Minä ensimmäistä kertaa uudella märkäpuvulla! :)

Mallorca tarjoili myös avovesiuinnille ihanteelliset olosuhteet. Vesi on kirkasta, joten ei tarvi uumoilla että mitähän siellä mustassa vedessä vaanii ja toisaalta pohja oli vain sileää hiekkaa ilman ylläreitä tai kaloja, joten melkein kuin olisi uima-altaassa polskinut. :) Jotenkin ei sitten kuitenkaan pidemmälle uskaltauduttu tuosta rannan tuntumasta, joten ihan varsinaiseksi uintitreeniksi tätä on vaikea kutsua. 





Uinnin päälle taas vähän töitä ja koska sadesää ramasee pahasti niin olin just nukahtamaisillani pikku päivätorkuille kun porukka alkoi taas kiskoa pyöräilykampetta päälle. Jukka ja Elisa ilmoittivat lähtevänsä Cap Formentoria kohti ja koska mä olin traumoissani taas että yhyy nousua! niin hyppäsin Mikon ja Essin kelkkaan tasamaan reitille. Onneksi niitä tasamaan reittejäkin riitti sen verran että alkupätkien jälkeen oli aina uutta nähtävää!

Olin varautunut kylmään ja sateiseen säähän todella huonosti vaatetuksen kanssa. Ennalta oli ollut puhetta että semmosessa säässä juodaan vaan sangriaa eikä pyöräillä ja minä olin uskonut niitä puheita pakatessani! (Olin ainut, joten ehkä en ollut vaan tajunnut huumoria siis...) Mulla oli pelkästään lyhythiaisia pyöräilypaitoja ja irtohihat. Ei mitään takkia, vaikka niitä löytyisi pyöräilymallinakin mun kaapista vaikka minkämoista! Kylmyys yllättikin ulos päästyäni, mutta ajattelin että kyllä se siitä kun alkaa vaan polkea.

Maisemat oli kyllä niin kerrassaan upeita jälleen. Kylmä alkoi kuitenkin tulla, ja puoliväliin päästyämme oltiin kaikki valmiita kahville, vaikka suhteellisen lyhyellä sadepäivän lenkillämme puolivälikin tuli vastaan melko pian. Jotenkin ei kuitenkaan onnistuttu löytämään kyseisestä kylästä keskustaa eli kahviloita ja päätettiin jatkaa vielä 10 km seuraavaan kylään. Se pätkä oli kyllä tosi kiva ja kaunis, mutta mun leuat kalisi jo yhteen kylmyydestä. Enpä muista koska olisi niin kylmä ollut pyöräillessä, yleensä sitä osaa pukeutua! Koko matka oli vähän alamäkeä, joten ei tullut edes poljettua lämpimikseen paljoa, alkoi tihkuttaa sadetta ja ennestäänkin oli jo kylmä. Tämän jälkeen kupillinen kahvia oli ihan seitsemäs taivas ja ihan vaan siitä samasta ilosta palkitsin itseni myös pääni kokoisella munkkirinkilällä :D







Kahvitauon jälkeen maailma näytti paljon paremmalta. Eikä se ollut kuvitelmaa! Aurinko tuli vihdoin esiin ja jäljellä oli enää tutut hiljaiset maalaistiet artisokkapeltojen keskellä ilta-auringon oranssissa valossa, pitkien varjojen siivittämänä. Ihan supermahtavaa. <3 Kämpillä Elisa ja Jukka kaartoivat pihaan ihan samaan aikaan kun me, olivat kiertäneet ihan yhtä pitkän lenkinkin kuin me. Olisko ollut nousumetritkin ihan samat kuin meillä, kun me ajoimme jatkuvasti kumpuilevaa reittiä, E&J ensin ihan tasaista rantaa ja sitten kerralla isomman nousun.

Loppuillan hytisin vielä kylmästä, se kun oli mennyt niin luihin ja ytimiin. Sauna olisi tullut tarpeeseen! Ihana ja mieleenpainuva lenkki silti.


Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin myös tämä reissu. Siinäpä ne meidän ajopäivät sitten olikin ja lauantaina heti aamulla palautettiin pyörät vuokraamoon. Ehdittiin vielä joku hetki viettää Palmassakin turisteillen, ennen kuin oli aika lähteä lentokentälle ja kohti kotia.

En voi kun suositella tuota Mallorcaa kaikille! Omatoimisestikin saaresta saa valtavasti irti, pyörävuokraamot on hyviä ja reittejä riittää joka makuun - meillekin jotka ei niin serpentiininousuista välitä (ja heillekin jotka välittää). Sääkin on yleensä parempi, mitä tuolle meidän viikolle osui. Seuraava viikko meidän lähdön jälkeen oli taas pelkkää aurinkoa :) Ja nyt kun nuo työt tuli mainittua muutamaankin kertaan, niin on vielä sanottava sekin että tämä viikko ei ollut mulle tarkoituskaan olla lomaa töistä. Vaikka enimmäkseen lomaltahan se tuntuu, kun tuollaisissa maisemissa pyöräilee mukavalla porukalla! Pää tyhjenee työasioista melko tehokkaasti, mutta niitä tarpeellisia työjuttujakin pystyy edistämään samalla hyvin. Tällainen workingholiday sopii mulle ja mun työkuvioihin mainiosti, vaikka aikansa ja paikkansa on tietenkin myös ihan rehelliselle holidaylle. :) 

Kiitokset matkanjohtajille ja matkaseuralle! Oli kivaa ja otetaanhan taas uudestaan :)

1 kommentti:

  1. Ihania Mallorca-tunnelmia! Tuo on kyllä pyöräilijöiden paratiisi:) Mäkin oon käynyt kertaalleen Mallorcalla, ja hah mikä reissu se olikaan. Meikäläiset otti ensi kertaa maantiepyörät alle ja suuntasimme Sa Calobralle. Kummasti hämmästeleviä katseita saatiin osaksemme, ja ehkä sitä serpentiinirullaa ajellessamme, hoksasimme että miksi. Ei ehkä ihan ensikertalaisten paikka, mutta hienosti siitäkin selvittiin ja elämys jää taatusti ikimuistoiseksi. :D

    VastaaPoista