maanantai 1. elokuuta 2016

Tampere Countryside Marathon

* Osallistuminen saatu blogin kautta

Mahtava sporttailu-viikonloppu takana! Ensin lauantaina juostiin 12 km Myllyn lenkki Tampere Countryside Marathonissa ja eilen sunnuntaina uitiin Viikinsaaren ympäri. Uinnista lisää myöhemmin, nyt seuraa silkkaa hehkutusta TCM:lle!

Meitä olikin autollinen juoksijanaisia menossa lauantaina kohti Teiskoa, kun saatiin Elisan kanssa takapenkille vielä Juoksuaskeleet -blogin Satu ja Sporttaillaan -blogin Hanna. Hannan kanssahan ollaan jo vanhoja blogituttuja, mutta hauska oli tavata Satukin nyt ihan face to face! :) Päivärytmin kannalta Myllyn lenkki ja Hannan ja Satun puolimaraton starttasi ihanteellisesti klo 13, joten aamulla sai nukkua pitkään ja syödä rauhassa aamiaista, ennen tärskyjä Tampereen keskustassa klo 11.







Ihan alkuun mun täytyy vähän hämmästellä, että en oo tiennyt Tampereelta löytyvän tuollaista kunnon maaseutua. Ihastelin maisemia jo matkalla, kyllä nuo maalaismaisemat on vaan mun juttu. Itse tapahtuma-alueellakin maalaisteemaa oli hyödynnetty loistavasti. Jo kaukaa näkyi valkoisiin paaleihin kirjaillut Juoksemaalla.fi kirjaimet, ja lähtö / maalisuora oli näyttävästi muodostettu sänkipellolle heinäpaalien reunustamana, jonka päässä kuormaajat rajasivat lähtö/maaliviivan väliinsä. Olipa siellä pellolla yksi isompikin nosturi kannattelemassa tapahtuman mainoskylttiä. Näitä ihailin ensisilmäyksellä, mutta samalla pistin huolestuneena merkille kuinka mäkiseltä maasto näyttää kaikialla mihin silmä kantaa.

Itse kisakeskus oli mun mieleeni sekin - niin ihana, idyllinen ja sympaattinen! Kisakanslia löytyi vanhan maalaistalon sisältä, josta haimme ensitöiksemme paidat ja numerot. Hehkutusta kun on luvassa, niin täytyy kehaista tuota kisapaitaakin. Hyvä kevyt tekninen materiaali, tyylikäs navy blue väri ja simppeli design, jossa tapahtuman logo oli hihassa ja vain selkäpuolella teksti juoksemaalla.fi (kehotus, jota mielelläni kannan ympäriinsä). Tätä kelpaa käyttää myöhemminkin treeneissä!

Maratoonarit starttaa


Komia lähtö! 





Maratoonarit lähtivät matkaan klo 12, käytiin katsomassa startti ja sitten vaan oltiin jo odotettiin omaa starttia. Aurinko porotti ihan täydeltä terältä, ja hakeuduttiin varjoon istuskelemaan ja juomaan vettä. Arpojakin ostettiin Viitapohjan kyläyhdistyksen kannatukseksi. Lisäksi arvottiin siinä vielä viime hetken varustevalintoja, laittaako lippis vai aurinkolasit. Päädyimme Elisan kanssa molemmat arskoihin, ja ainakin itse sanon näin jälkikäteen että se oli väärä valinta. Ei voittoa siis missään arvonnassa :)

Lähdön lähestyessä vähän alkoi pikku jännityskin nousta, vaikka vain 12 km lenkistä oli kyse. Kisainfossa kuultiin vielä viimeiset ohjeet (kolmen eri matkan reitit oli värikoodattu, joten käytännössä itse piti muistaa seurata vain keltaista kyltitystä), sitten vielä viimeiset olalle taputukset ja ilmeisesti traktorin äänitorven töräytyksestä juoksijat matkaan!


Kuva: Roosa Näppilä

Kuva: Roosa Näppilä

Kisainfo ennen starttia. Kuva: Roosa Näppilä


Hellettä tosiaan piisasi, ja sen ansiosta olisin kaivannut juotavaa jatkuvasti. Mäkiäkin piisasi ihan alusta asti. Aluksi ajattelin että jahas, tästä nyt tämä mäki niin pääsee jatkamaan, mutta jossain vaiheessa luovuin noin toiveikkaasta ajattelusta. Mäen jälkeen tuli aina seuraava mäki. Tasaisella ei juuri päässyt tallaamaan, paitsi loppuvaiheessa hetken, kun mäet olivat sellaisia salakavalan matalia. :D Lippistäkin kaipasin heti ensimmäisellä kilometrilla, mutta onneksi pian päästiin metsäisemmälle osuudelle, siellä oli varjoisaa. Ensimmäinen juomapiste oli jossain noin 3,5 km kohdilla, ja ai että se juoma teki terää.

Hellettä ja mäkiä mielessäni kirotessa olin kuitenkin moneen asiaan valtavan tyytyväinen tässä tapahtumassa. Ne ihmiset, jotka olivat reitin varrelle tulleet taloistaan, mökeistään tai muuten vaan tulleet kannustamaan, olivat epäsuomalaisesti todella ihanaa kannustuskansaa. Perinteisestihän esimerkiksi Helsinki City Runilla on kyllä katsojia paljon, mutta suurin osa ihmisistä vain toljottaa ohikulkevaa juoksimassaa hiljaa. Nyt kannustus oli jopa henkilökohtaista, monisanaista, iloista ja yksinkertaisesti todella kivaa ja piristävää. Myös jokainen toimitsija oli hyvin ajantasalla tehtävistään, erittäin ystävällistä ja kannustavaa porukkaa ja he tekivät tapahtumaan mukavan ja välittömän tunnelman. Terveisiä vaan sinne kaikille! :)

Kaikki matkaan! Kuva: Noora Näppilä




Ei niin kiire oo, etteikö yhtä selfietä paikallisen nähtävyyden edessä ehtis napata! 



Erittäin iso plussa myös siitä, että vaikka tapahtuma ei näin ensimmäisenä vuotenaan ollut juoksijamäärältään valtava, niin liikkeelle oli saatu monentasoista juoksijaa. Meillä oli koko ajan näköyhteys muihin juoksijoihin, vaikka jossain toisessa tapahtumassa vaastaavaan juoksijamäärään mahtuisi ehkä vain sitä kovempaa sakkia. Uskon että iso vaikutus tähän oli juuri 12 km Myllyn lenkillä, johon on helpompi lähteä mukaan kuin puolimaratonille. Ensimmäiset n. 7 km kaikki juoksivat samaa reittiä, joka hyvin omalta osaltaan kansoitti juoksureittiä alkuvaiheessa. 

Itsellä askel oli todella raskas, ja jalat tuntuivat tyhjiltä. Onneksi Elisasta oli seuraa koko matkalle, vaikka pitkiä aikoja mentiin puhumattakin. Nestettä ja energiaa olisi ehkä voinut ottaa enemmän, tai en tiedä olisiko näissä olosuhteissa mikään auttanut niihin jalkoihin. Kuntokin olisi voinut olla parempi ;) Moneen kertaan mielessäni kiittelin että tuli vaihdettua pois puolimaratonilta. Kympin jälkeen oli jo aika tahmeaa, ja Elisa totesikin että se ei nyt auta kun niellä metri kerrallaan tätä matkaa. Eipä auttanut ei! 9 km kohdilla ollut ihana kannustajanainen infosi että loppumatka on tasaista, paitsi lopussa pääsee näyttämään kuinka tossu nousee vielä. Hän puhui aivan totta. 

Kun parkkipaikka ja maalialue jälleen aukeni edessämme, niin samalla aukeni myös vielä ne mäet mitä piti nousta. Todella kaunis maisema, ei niin kiva juoksun kannalta :D Mutta tulihan nekin metrit lopulta nieltyä, ja päästiin takaisin loppusuoralle sänkipellolle. Sen verran oli mehut viety jo 12 km matkalla, että tuuletukset oli maalissa varsin perustellut. :) Hitaasta ajasta viis. 


Kuva: Noora Näppilä 

Kuva: Noora Näppilä 


Maalissa saatiin heti mitalit kaulaan ja maalikuvat otettiin niinkun suuren maailman tapahtumissa kuuluu. Tarjoilu pelasi myös, kun heti maalissa oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, banaania, suolakurkkua, rusinoita ja olikohan vielä jotain... Kuningasidea oli myös tarjota kasvojen/käsienpesu ämpäri, koska se hien määrä on vaan ällistyttävä tuollaisen hellejuoksun jälkeen. Tovi siinä odoteltiin ja katseltiin ja sitten bongasinkin jo Satun lähestyvän maalia. Satu onkin ihan oikea juoksija, puolimara taittui vain vähän pidempään aikaan kuin meidän 12km. Nappasin Satulle maaliintulokuvia ja huikkasin "loppukiri" - ja sehän lähti samantien kuin hauki rannasta! Satu olikin naisten kolmas, joten ei tosiaan mikään turha nainen kyseessä. :) 

Satulla oli tarttunut hyvä kirittäjä matkan varrelta mukaan, sieltä tultiin rinta rinnan mutta herra taisi metrillä lopulta voittaa maalitaiston

Reitin mäkisyydestä johtuen ei osattu arvioida kauanko Hannalla vielä menee (Satullakin taisi tulla normiaikoihin vartti lisää), joten lähdettiin Elisan kanssa etsimään jo ruokaa. Juoksijoille oli tarjolla keittolounas (lihakeittoa, leipää ja mehua), joka upposi kyllä meikäläisiin hyvin. Hannakin oli saapunut hyvävoimaisena pian maaliin, ja tämä vuorijuoksijakin päivitteli reitin rankkuutta. Sitä kyllä päivitteli kaikki muutkin :D Mutta kyllä se on maalissa aina hymy leveämpi, mitä isomman haasteen on selättänyt :) 

Siinä katoksessa syödessämme taivas aukaisi hanansa, ja vettä tuli aaaivan sairaasti. Odoteltiin tovi sateen laantumista, ja kyllä se muka vähän laantuikin, mutta kyllä me ihan uitettuja koiria oltiin ennen kuin auton sisälle asti selvittiin. Se on semmosta Suomen kesää <3 Hieman kävi sääliksi kyllä niitä maratoonareita, joista vielä varmasti moni oli yhä matkalla. Hieman turhankin virkistävän suihkun saivat niskaansa. 

Iloiset uitetut koirat

Loppuun vielä porukkaselfie Tampereella 


Kiitokset vielä Elisalle juoksuseurasta ja kyydistä, Hannalle ja Satulle hyvästä matkaseurasta ja järjestäjille todella kivasta ja idyllisestä tapahtumasta. Vaikka reitti oli rankka, niin lähtisin ensi vuonna todellakin uudestaan! Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa, suosittelen erittäin lämpimästi sitä kaikille! Haastetta löytyy kokeneemmallekin konkarille (taisin kuulla huhua että maratonin reitti on Suomen haastavin), ja Myllyn lenkki on todella mukava matalan kynnyksen tapahtuma aloittaa juoksutapahtumissa käynti kenelle tahansa. :)

Alla vielä kisajärjestäjien koostama upea video tapahtumasta, jossa maisemat pääsevät paremmin oikeuksiinsa kuin pelkissä kuvissa :





6 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea raportti, ihania kuvia ja fiilistelyä!! :) Olisinpa päässyt messiin, mutta tällä kertaa ei onnistunut! Kuulostaa kyllä rankalta reitiltä..itsellä vielä elävästi mielessä heinäkuun alun puolimaraton Paavolla..se helle ja ne mäet..uhhhh! Mutta hienoa kuulla, että tapahtuma oli onnistunut. Markkinointi oli ainakin toimivaa, kun bloggaajia kutsuttiin mukaan reilusti ja näkyvyyttä tuli sillä varmasti enemmän kuin olisi muuten tullut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän hetkiset kolotukset kaikkialla kropassa kertoo kyllä että reitti oli tosiaankin rankka :D Olo on kuin vähintäänkin tasamaan puolikkaan olisi vetäissyt! Olis ollut hauska nähdä suakin, takapenkillä oli vielä keskipaikka vapaana ;D

      Tapahtuma onnistui kyllä kaikin puolin. Asioita hoidettiin hyvin niinkun isommissakin kisoissa, mutta sitten taas osattiin tuoda sellaista pikkutapahtuman tunnelmaakin oikeissa paikoissa. Ja tuollaisessa kyläyhteisössä on kyllä voimaa - kukaan ei ollut "vaan töissä täällä", vaan aidosti innoissaan ja mukana hoitamassa omaa osuuttaan. Se näkyy ja siinä on kyllä kiva olla sitten itsekin osana tapahtumaa :)

      Poista
  2. Ai että, olipa huippu rapsa! Voin allekirjoittaa kyllä fiilistelyt tapahtumasta. Hyvä meininki:) Oli tosi kiva tavata livenä ja jakaa yhdessä juoksutunnelmaa. Mukavaa elokuun jatkoa! :)

    Niin ja kiitos sanoistasi, tässähän ihan hämmentyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! :) Odottelinkin jo tässä sun rapsaa, ja käväisin sen juuri lukemassa. Eli samat sanat sulle! :) Ehkä törmäillään taas joskus sporttisissa merkeissä, olis kiva! :)

      Poista
  3. Tosi kiva raportti, Hanna! Oli kyllä mahtava tapahtuma, hyvä meininki ja sympaattinen miljöö :) Ja parasta oli seura, kiitos siitä!! Nähdään taas ja nauti Suomen kesästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos takapenkkiläisille myös mukavasta seurasta! :) Oli mukava kesäpäivä kaikin puolin! :) Nähdään taas ja kivaa kohta alkavaa lomaa sinne!

      Poista