On siis kevät!

Ah, kevät on jo kohisten saapunut Lontooseen ja tämä on niin parasta aikaa! Oon sitä mieltä että täydellinen vuosi olisi sellainen että kesä olisi pitkä ja lämmin - ainakin sinne syyskuun lopulle saakka - ja sitten syksy kirpsakka mutta aurinkoinen ja kuiva. Talvi voisi tulla kertarysäyksellä sitten heti joulukuun alussa (valkoinen joulu tottakai) ja siitä voisi nauttia tammikuun loppuun. Helmikuusta sitten alkaisi kevät, tähän tyyliin kun näissä kuvissa näkyy. Aurinkoisesti ja ilman loskaa ja että ensimmäiset kukat puhkeaisi jo tuossa tammikuun viimeisinä päivinä. Kesä voisi sitten alkaa taas vaikkapa jo huhtikuun alusta. :)

Lontoon ilmasto on jo iso askel kohti tätä ihannettani, mutta se kunnon talvi kyllä jättää tulematta, eikä kesäkään ole ihan noin pitkä. Meidän reissun aikana kyllä Lontoossakin oli parina päivänä käyty miinuksen puolella, mutta siihenpä se taitaa useimmiten jäädä ja yksittäisiä lumihiutaleita enempää lunta ei tule. Onneksi sitä lunta voi käydä Suomessa ihailemassa sen verran kuin on tarvetta (jos sitä vaan sielläkään on) - ja totta puhuen mulla henkkoht ei sitä tarvetta nyt niin paljon ole, paitsi se valkoinen joulu olis aina jos saisin valita. Nämä kevätkuukaudet Lontoossa on kuitenkin niitä joissa ero on Suomeen verrattuna merkittävin ja jos minulta kysytään, niin ehdottomasti parempaan suuntaan. Viime vuonna tähän aikaan olin ihan onneni kukkuloilla tästä aikaisesta keväästä ja jaksan hämmästellä sitä taas tänäkin vuonna. Nyt pärjää lenkillä jo verkkaritakilla, t-paitakelejä odotellessa! 8)

Mä oon aika luontorakas ja nautin kun linnut visertää ikkunan takana (kyllä niitä täällä Lontoossa on, uskokaa pois!) ja yhtäkkiä kaikkialla on kukkia. Nyt kun viime viikolla ensimmäistä kertaa reissun jälkeen olin lenkillä, niin kyllä riitti ihmeteltävää kun yhtäkkiä se kevät oli jo täällä. :) Niinpä eilen otin lounastauolla kotikonttorilla istuessani kameran kouraan ja lähdin oikein kunnolla kuvailemaan näitä lähialueen kukintoja. Pari kilometriä tuli yhteensä kukkien perässä käveltyä, vaikka lähimmät löytyvät lähestulkoon kotiovelta. 

Näissä säissä kelpaa ulkoilla ja kun tuossa nuo juoksutapahtumatkin tuli korkattua, niin sehän vaan inspiroi! Niinpä seuraava tavoite on nyt hyvin vakaassa harkinnassa ja vahvimpana ehdokkaana on tällä hetkellä Shakespeare Half Marathon 24.4. Ehkä joku muistaa että tuossa joskus viime vuonna olinkin kerran siellä Shakespearen syntysijoilla pyörimässä, eli tuttu paikka kyseessä ja vieläpä aika sympaattinen sellainen! Plussaa myös siitä, että tapahtumaan olisi tällä innostuksen hetkellä tasan 12 viikkoa aikaa, eli just sen verran mitä kaikissa juoksuohjelmissa aina on.

Syksyllä linjasin etten tee tälle vuotta mitään ennakkoilmoittautumisia pitkän ajan päähän, vaan menen fiiliksen mukaan. Tällä hetkellä fiilis sanoisi että tuo olisi mainio ohjelma keväälle, mutta katsotaan nyt vielä hetki ennen kuin ilmoittauminen lähtee, että kuinka pitkälle tämä fiilis kantaa. Kyseessä on kumminkin pieni parin tuhannen juoksijan tapahtuma viime vuoden tulosten perusteella, joten loppuunmyyntiä ei varmaan ole odotettavissa. 

 

Juoksutavoitteen lisäksi olen nyt aloittanut herkuttoman helmikuun. Mä tiedän - tää on niii-iin perinteistä vuoden alun "ryhdistäytymistä". :D Ainoastaan kuukauden myöhässä! (Mä näytän olevan aina tälläisissä vähän jälkijättöisesti mukana, ensin marrasputkesta tuli jouluputki ja nyt timmikuusta tuli herkuton helmikuu...) Mutta kun joulu- ja tammikuu meni ihan herkutellessa, niin pakko sille on tehdä kunnon stoppi. Koska sokeri on mun henkkoht ongelma, niin herkkuihin lasketaan karkit, suklaat, jätskit ja leivonnaiset plus jokerina sipsit. Muut ovat sitten oman harkinnan varaisia juttuja mutta sitä harkintaa käytetään kyllä tarkkaan. :)

Herkuttomista ja muista tietyn jakson totaalikieltäytymisistä voi olla montaa mieltä, eikä se kaikille sovikaan. Tärkein tekijä onko siinä järkeä vai ei, on mielestäni se alkaako sitten ekana tai tokana päivänä lakon jälkeen kaksin käsin vetämään herkkuja kurkusta alas. Se ei ole tarkoitukseni, enkä usko että niin tulee käymäänkään, joten tämä on oikeasti vaan sellainen ryhtiliike, hetkellinen isompi tsemppaaminen, josta voi sitten maaliskuussa siirtyä hallittuun ja sallittuun satunnaiseen herkutteluun.

Herkut jäi pois heti loman jälkeen kun astuttiin Lontoon kamaralle takaisin, eli tämä sokerilakko on ehtinyt kestää jo viikon tammikuun puolellakin. Sokerikoukun vieroitusoireet oli havaittavissa makeanhimon ja pääkivun muodossa erittäin vahvasti ensimmäiset kolme päivää, mutta nyt on jo helpottanut! Viime päivinä ei herkuttomuus ole tuottanut pienintäkään ongelmaa ja tästä on hyvä jatkaa. :)

Valoa pimeyteen - tammikuun lomareissu

Palaanpas vielä tammikuun lomatunnelmiin pikaisesti vaikka eletään jo helmikuuta ja vaikka ehdin jo vähän kertomaan edellisessä postauksessa tuoreempiakin kuulumisia. :) Oltiin siis reilut pari viikkoa reissussa, ensin majoittuen pari yötä Kuala Lumpurissa ja sitten 6 yötä Thaimaan puolella Krabilla, 6 yötä taas Malesiassa Langkawilla ja sitten vielä yhden yön stoppi Kuala Lumpurissa ennen kotimatkaa. 

Kuten ennakolta arvasin, niin pääaktiviteetit lomalla olivat ihan vaan uima-altaan läheisyydessä rantatuolissa makoilu ja välillä pikku pulahtaminen viilentymään, sekä lukeminen, syöminen ja nukkuminen. Välillä käydään aktiivilomilla, mutta tämä ei loma ei sellainen kyllä varsinaisesti ollut. Hattua nostan niille jotka jaksavat tuolla tropiikissa aktiivisesti huhkia :)

  

Kyllähän meillä jotain aktiivistakin aktiviteettia mahtui lomaohjelmaan myös, aina välillä. :) Krabilla käytiin kokeilemassa vähän melomista - tosin siitä ei meinannut tulla kauheasti mitään kun nuo turistikajakit ei todellakaan ole mitään maailman parhaita. Ne on enemmänkin sellaisia muovisia vesileluja. Painopiste jää jotenkin korkealle, mikä tekee koko menosta paljon huterampaa, enkä löytänyt millään sopivaa rentoa asentoa siinä istumiseen muutenkaan. Ihan hauskaa puuhaa silti, vaikkei tuolla mitään tuntien melontavaellusta tekisikään. :) 

Aamujoogassakin kävin kerran (jo toinen jooga tälle vuotta! Onkohan tämä joku joogan vuosi 2016?).  Olisin voinut käydä useamminkin, etenkin kun ensimmäisen viikon ajan heräsin joka aamu 06:40, mutta mulla kesti ensin pari päivää (lue =5 päivää) saada aikaiseksi selvittää että missä sitä joogaa oikein on tarjolla, joten ehdin mukaan vasta viimeisenä Krabin päivänämme. Jooga oli kyllä oikein mukava, pääosin rentouttava mutta oli siinä vähän rankempikin osuus. Joogasimme aamulla ennen kuin päivä ehti vielä liian paahtavaksi, sellaisella siistillä katetulla ulkoilmaparvella, josta aukeni upea näkymä merelle. Sellaiset olosuhteet kun olisi aina joogalle, niin voisin todellakin harrastaa sitä vaikka joka päivä! :) 

Krabilta mieleen jäi erikoisimpana juttuna lehmä joka matkusti lava-auton lavalla. Pari köyttä oli heitetty selän yli poikittain ja yksi sarvien välistä pitkittäin kuorman kiinnikkeeksi ja itse lehmä näytti siltä kuin ei mitään sen normaalimpaa olisikaan. Seisoskeli tyynenä ja katseli maisemia pää lava-auton kopin päällä. Vieläkin naurattaa se näky :D 

Jos on varaani mikäs siinä! 

Moro! 

Malesiassa matkaseurueemme tuplaantui kun vietimme Langkawin viikon yhdessä hyvän ystäväpariskunnan kanssa. Langkawilla meillä oli sellainen iso resortti sademetsän siimeksessä (tarkemmin sanottuna kylläkin ison sademetsän reunalla eli ei kovin syvällä metsässä, mutta mökit olivat kyllä ihan siellä puiden seassa), jossa pystyi bongailemaan vaikka mitä hauskoja eläimiä! Eläimet nimittäin tulivat morjestamaan allasalueelle ja mökin parvekkeelle ja elivät omaa normaalia elämäänsä siinä resortin sykkeen seassa. 

Langkawilla ensimmäinen päivä alkoi sateisena (sellaisella kevyellä sateella että jos vielä enemmän olisi yrittänyt sataa niin siinä olisi voinut jo uida) ja jatkui pilvisenä, joten tuo perusaktiviteettimme rantatuolissa loikoilu ei ollut niin houkutteleva. Niinpä intouduimme lähtemään koko porukalla valloittamaan hotellin salia! Markus sai vieläpä mut houkuteltua juoksemaan matkan salille ja takaisin mökille siinä järkyttävän kosteassa ja kuumassa säässä (matkaa oli 1 km suuntaansa) ja huh kyllä tuli hiki. Muut ne rehkivät salilla vielä kerran - pari vielä tämän jälkeenkin, mutta itse päätin ottaa sitten loppuajan rennosti vaan. :)

Yhtenä päivänä vuokrattiin koko porukalla vesijetit, yksi per pariskunta. Ei olla Markuksen kanssa koskaan tätä lajia kokeiltu ja kyllähän sekin ihan urheilusta meni - ainakin kyytiläisenä kun ei ikinä tiennyt mihin se kuski seuraavaksi kurvaa ja kokoajan sai pitää reisilihakset valmiudessa seuraavaan käännökseen, että pysyy kyydissä! :D Huh mitä vauhtia mentiin! Mulla oli tuo mun pinkki juoksulippis päässä ja pianhan sitä jo sai olla pelastamassa merestä kun se ei pysynyt vauhdin mukana :D 

No ei siinä mitään, mutta lopulta meitä sai olla pelastamassa sieltä myös! Lippis saatiin kyllä ongittua menestyksellä kyytiin ja matka jatkui. En oikeastaan edes tiedä mitä siinä lopulta sitten tapahtui, mutta joka tapauksessa oltiin juuri pitämässä hetken taukoa tuosta täysiä hyppyyttämisestä ja siellä merellä ihan pysähdyksissä. Ehkä meillä oli molemmilla painopiste sitten just samalla puolella tai tuuli tai aalto tai jotain tapahtui, mutta yhtäkkiä se jetti vaan kaatui ja me tietysti sen mukana. Muuten siinä ei ollut mitään hätää, pelastusliivit oli päällä ja vaikka meillä oli vähän tenkkapoo että mites se jetti saadaan takaisin pystyyn, niin äkkiä henkilökunta huomasi tapahtuneen ja lähti meitä sieltä pelastamaan. (Vastaisuuden varalle vinkkinä että se nousee sieltä melko helposti vetämällä, mutta nostaminen on melko mahdotonta vedestä käsin). 

Itse vaan muistin siinä auttajaa odotellessa että ainakin just edellisenä päivänä oli ollut meduusavaroitukset rannassa ja tottakai siinä avuttomana meressä lilluessa olin jo melkein varma että kohta miljoona meduusaa takertuu rihmoillaan mun jalkoihin yhyyyy. No, siitäkin selvittiin, eikä ainakaan kovin vaaralliset meduusat hyökänneet. Jotain pientä ihottumaa mulle kyllä tuon reissun jälkeen illaksi nousi jalkoihin, mutta se onneksi katosi melkein yhtä pian kuin oli tullutkin. Henkilökunta noukki meidät vedestä ja vei meidät rantaan (meidän hurvitteluaika oli lopussa jo muutenkin) ja vakuutteli että semmosta sattuu. :)

Lisäksi käytiin Langkawin huipulla cable carilla, syötiin, juotiin, naurettiin, pelattiin pöytäfutista, ihmeteltiin apinoita, varaaneja, lintuja, liskoja ja muita eläimiä, nautittiin auringosta, hikoiltiin, pelattiin jatsia, juteltiin, syötiin vähän enemmän ja ihasteltiin auringon laskuja. 

Aivan mahtava loma ja kuten onnistuneelta lomalta yleensä, kotiinkin oli mukava palata! :) Moni on kysynyt mikä oli parasta lomalla, niin mulle erityisesti jäi mieleen nuo hauskat eläimet, mutta tottakai myös erinomaisen hyvä seura, aurinko, palmut ja kaikki oli parasta! <3