Pyöräilyä Mallorcalla - Day 3 & 4

Samalla kun valmistaudun kahden viikon Suomen reissuun ja lähden vieraideni kanssa pyörähtämään Lontoon kaupoilla, on hyvä pistää viimeinen Mallorca-postaus uunista ulos! Mulla on selvästikin ollut kyllä todellinen aktiiviloma kun neljän päivän reissusta saa näin paljon asiaa :)

Kolmas päivä kun valkeni, tunnustelin aamupäivällä vähän omia olotilojani lähdenkö pyöräilemään. Pyöräilemäänhän sinne oli lähdetty, mutta tuo kuolemanpelkoinen edellispäivä oli sen verran rankka fyysisesti ja henkisesti, että aamupäivällä vapautin matkaseurani tekemään omille voimilleen soveltuvan lenkin, ja jäin itse lepäilemään ja nauttimaan Mallorcan auringosta. 

Kävin rannalla kävelemässä ja kuvailemassa, siellä jo muutamat ensimmäiset auringonpalvojat olivat ilmestyneet ja rohkeimmat olivat uimassakin! Mereltä tuuli kuitenkin jonkin verran, joten siirryin hotellini takapihalle suojaisaan puutarhaan lukemaan. Rantalomalaisillehan Mallorcan kausi ei varsinaisesti vielä ole alkanut, tai on vasta juuri alkamaisillaan. Tähän aikaan vuodesta Mallorca on enemmän pyöräilyturistien valtaama. Tässä siis kolmannen päivän kuvasaldoa por favor: 

Mun hotellin takapihalla oli tälläinen hengailualue - ei uima-allasta mutta sitä en kaivannutkaan. Rauhassa sai olla! :)

Hotellin aamiaisalue

Sitruunapuut jaksoi ihastuttaa! Pari sellaista löytyi hotelliltakin

Lomalukemiseksi Running like a girl - niin samaistuttava kirja mulle että en muista koska olisin osuvampaa kirjaa lukenut! Suosittelen, ja etenkin sellaisille jotka pitää juoksemista jonain yli-ihmisten touhuna!

Iltapäivän alkoholiton drinksu with a view

Rohkeat suppaajat lähtivät johonkin kauas, mutta näyttivät lopulta kaikki kolme tulevan takaisinkin!

Viimeisenä päivänä oli sitten aika ottaa rääpät pois eli nousta takaisin satulaan! Mun lento lähti mukavasti vasta kymmeneltä illalla, joten koko päivä oli aikaa vielä tehdä mitä huvittaa. Edellispäivän palauttelu auttoi ja aika hyvissä voimissa tunsin taas olevani. Neljännelle päivälle tilasin kuitenkin Elisalta jonkun miellyttävän pyörälenkin, ja sen sainkin. Pahoja nousuja ei ollut (vain 130 m nousua ensimmäisen 5 km matkalla - ja sehän ei tunnu enää missään!) ja alamäetkin oli mukavan loivia ja pitkiä. Jukka oli taas aikaisemmin aamulla lähtenyt pidemmälle lenkille itsekseen, joten lähdettiin taas Elisan kanssa kahdestaan matkaan.

Kahden harjoittelukerran jälkeen  gopro-kuvailutkin meni ensimmäistä kertaa ihan niinkun pitikin, joten kuvia on ihan koko lenkin varrelta.

Es Capdellan kaupunkiajoa

Saman lajin edustajia tuli vastaan, aika useastikin :D

Tän alamäen mä laskin niin täysiä että pääsin tuon edessä olevan mäen päälle samalla vauhdilla. Ja siellä Elisa tavoitti mut kertomaan että reitti olisi kääntynyt tuolta mäen alta. :D

U-käännös ja taas alamäkeen

Tässä Elisa avautuu siitä miksei kaikki pyöräilijät vois näyttää käsimerkkejä. Sinä, joka nyt tunnet piston sydämessäsi niin ryhdistäydy asian suhteen! Se on ihan yhtä tarpeellista kun auton vilkun käyttäminen.

Ajeltiin ensin pohjoiseen Es Capdellaan, reitti joka oltiin ensimmäisenä päivänä lasketeltu alaspäin. Siitä sitten idyllistä pikkutietä appelsiinipuiden keskellä ja sitten kaakkoon, kohti Mallorcan eteläistä kärkeä. Ihan eteläisimpään kärkeen ei tosin ajettu, vaan käytiin ihastelemassa rantamaisemia yksi tienhaara aiemmin, kun meidän gps-reitti sinne osoitti. Vaikka juuri kehuin alamäkiä loiviksi, niin tuonne rantaan laskeutuessa viimeiset mutkat ja tienpätkät oli todella jyrkkiä, otti kyllä mahanpohjasta asti ja tuntui että painopiste on jo niin edessä että meneekö kohta sarvien yli ympäri. Nämä oli taas mun turhia pelkotiloja, mutta takaisinpäin lähdettäessä vaadin saada nuo jyrkimmät osuudet taluttaa. Me oltiin juuri Jukan kanssa käyty läpi että on olemassa kriittinen astekulma pyöräilyssä että milloin sitä on edes ammattilaisen vaikea päästä ylös - jos pysyy penkissä niin alkaa keulia ja jos nousee polkemaan seisaaltaan niin alkaa sutia. Tuossa ei nyt varmaan ihan samasta asteluvusta vielä puhuttu, mutta ottaen huomioon että minä olenkin ihan amatööri ja hakusessa oli pelkästään miellyttäviä kokemuksia tälle päivälle, niin en halunnut lähteä edes yrittämään sitä polkemalla ylös. Jyrkkä se nimittäin joka tapauksessa oli!

Ai että mä nautin näistä maisemista!

Stop

Sieltä minäkin tulen!

Sitruunapuita ja muovipulloista tehtyjä "kasvihuoneita"

Hauska kolo on leikattu noihin puihin, että pääsee läpi :D

Jännittävä motarin ylitys

kevyenliikenteenväylääkin hetki ajeltiin!

Lampaita oli kyllä kaikkialla, mutta onkohan tämä ainut kuva missä niitä vähän näkyy.. Niillä oli kaikilla kellot kaulassa ja kilinä kuului kaikkilla :D

Tässä mentiin golf-kentän läpi

Tää oli oikeesti jyrkkä mäki. Ei nyt vaan kuvassa näytä miltään...

Mutta niin, sieltä rannasta löytyi suojaisa lahden poukama, kirkasta turkoosia vettä ja nudistiranta :'D Eipä ole sellaisellakaan tullut aiemmin käytyä, joten kiitos Jukalle reitin suunnittelusta! :D Itse kyllä pidettiin vaatteet päällä, mutta kyllä siellä tosiaan niitä nudistejakin oli muutama. Paikan ainut kahvila sattui myös olemaan juuri tuon nudistirannan edustalla, joten sinnehän me suunnattiin. Tosin, täytyy sanoa että tällä kertaa ei valittu terassilta mitään rantanäkymäpaikkoja, vaan otettiin suunnilleen rannasta kaukaisin pöydän mitä löytyi...

Todistetusti vaatteet päällä, vaika nakubiitsi on tuossa selän takana :D

Ah, tasamaata! <3

Paluumatka hotellille oli vähän enemmän kaupunkiajoa kuin nuo muut tiet millä oltiin ajeltu, mutta Mallorcan autoilijat kyllä kunnioittaa pyöräilijöitä hienosti. Pyörävuokraamosta saadussa pyöräkartassa ei tuonne eteläkärkeen kuitenkaan ole yhtään pyöräreittiä merkattu, ja ei tuo nyt sellaiseen kunnon paahtamiseen olisi soveltuvakaan. Vaikka ne autot kuinka pyöräilijää varookin, niin kyllä pyöräilijänkin toki pitää risteyksiin hidastaa, ja niitä tuolla matkalla oli jo maantieajoksi aika paljon. Mallorca kuitenkin tarjoilee satoja kilometreja niitä hiljaisia maanteitäkin, millä päästellä sielunsa kyllyydestä menemään. Tälläiseen rentoon päivään tuo reitti oli kuitenkin mukava, ja ennen kaikkea tasainen!

Viimeinen näköalapaikka

Tää oli viimeinen jännä paikka, kun piti muistaa ryhmittyä vasemmalle kaistalle - oikealta olisi ajautunut motarille...

Siellä esimerkillisesti Elisa näyttää suuntamerkkiä!

Sykkeet pysyi kerrankin matalalla, joten tästä voi sanoa että oikeasti kevyt ja miellyttävä pikkulenkki. Kilometreja tuli yhteensä 40,8 km ja aikaa hurahti siinä "sunnuntai-ajelulla" 2,5 h. Nousumetrejä tuli yhteensä kevyet 413m ja Ambitin mukaan kaloreita paloi tasan 1000. Jalatkin lähti tällä kertaa lukoista irti ilman mitään ongelmia :)

Lenkin jälkeen sitten vaan Elisan hotelille suihkuun, Pegueran rantabulevardille syömään ja pyörä palautukseen. Mulla oli koko reissun ajan pyörä tuolla Elisan ja Jukan hotellin alakerrassa olevan pyörävuokraamon tiloissa pyörä säilössä, ja se oli kyllä oikein toimiva ratkaisu! Matkaa meidän hotellien välillä oikoreittiä oli ehkä 300 m, joten sen nyt tallusteli pyöräkengilläkin. Kotimatka alkoi vähän heikosti kun jouduin bussia odottelemaan tunnin, mutta siitä se sitten sutjakasti eteni kun vihdoin bussiin pääsin. Lentomatka on miellyttävän lyhyt tänne Lontooseen, vain pari tuntia, ja pääsiäislauantaina kone oli vain puolillaan ja sain hyvin nukuttuakin yksin omalla penkkirivillä (tosin mä kyllä aina saan nukuttua koneessa, oli se miten täysi tahansa).

Olipa kyllä todella kiva, tapahtumarikas ja rentouttava loma, hyvä mieli jäi vaikka vähän puhalluttikin toisena päivänä! Ensi vuonna voisi ottaa uusiksi, ja suunnata sitten Alcudiaan, Mallorcan pohjoisrannalle. Siellä kuulemma on sekä tasamaata että vuoria tarjolla pyöräilijöille, ja muutenkin paljon enemmän näkyy tämä pyöräily- ja triathlonskene, on esim. enemmän erilaisia pyöräily- ja urheilukauppoja. Peguera oli ihan kiva pikkukylä, mutta selvästi odotti heräilyään kunnolla vasta kun rantalomalaiset saapuvat. Markus saa lähteä ensi vuonna "raatoauto"-kuskiksi, ellei ole siihen mennessä onnistunut hurahtamaan pyöräilyyn ja Elisa lupasi jo että ei tarvi aloittaa itsemurhalenkillä ensi kerralla! Jihuu :)