keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen Budapestissa

Pääsiäisenä käytiin Budapestissa moikkaamassa Markuksen perhettä, joka lomaili siellä myöskin. Tämä oli mun kolmas kerta Budapestissa, mutta nyt ehkä ensimmäistä kertaa vasta hahmotin koko kaupunkia ja selvittelin mitä nähtävyyksiä kaupungista löytyykään Parlamenttitalon lisäksi. Edellisistä kerroista on siis jo aikaa, 11 vuotta ja toisestakin 8, joten osittain olen myös ehtinyt unohtamaankin paikkoja. Täytyy sanoa että kaunis kaupunkihan sen on ja mukavan edullinen! Meilläkin oli erittäin hyvään hintaan pramea kylpylähotelli, josta jossain kalliimmassa kaupungissa olisi saanut maksaa itsensä kipeäksi. 

Aiemmilla reissuilla olen onnistunutkin välttämään kylpylät tyystin, vaikka ne on se juttu Budapestissa. Tällä kertaa kävin sitten kokeilemassa kun omasta hotellista kylpyläosasto löytyi. Allasalue oli kyllä pramea mutta kokemus ei ollut mitenkään super-rentouttava kun muut asiakkaat saunoivat puhelintensa kanssa, räpsivät kuvia järkkäreillään ja kiljuvien lasten äänet jäivät oikein kaikumaan hallimaisessa huoneessa. :D Mutta pääsipä kuitenkin saunomaan ja kaunis paikka se tosiaan oli! :) 

Ehdittiin vähän kuntoilemaankin hotellin salilla ja sen lisäksi tietysti käveltiin yli 10 km päivässä. Nähtävyyksistä Fisherman's Bastion näytti olevan monella listalla top nähtävyyksissä ja se nousi myös omaksi suosikiksi! Se sijaitsee mäen päällä josta aukee maisemat melkeinpä joka suuntaan Budapestin ylle. Sopivasti tuolle mäelle kulkeva funikulaari oli pois käytöstä juuri sen päivän kun me sillä olisimme ajelleet, joten rappusten kiipeämiseksi se meni - tosin kiipeäminen osoittautui paljon helpommaksi hommaksi miltä alun perin vaikutti. Ei siis ollut kyllä homma eikä mikään!

Ihan kunnon juoksulenkistäkin etukäteen haaveilin, mutta hotellimme oli aika kaukana mistään puistoalueesta tai Tonavan rannasta ja jalkakäytävät kaupungilla puolestaan melko kapeita ja / tai ruuhkaisia, jossa sai kävellessäkin keskittyä väistelemään muita. Todettiin siis että ehkä tällä kertaa jätämme lenkin väliin. :)




Ihan kaikkea ei tullut nähtyä vielä tälläkään reissulla, mutta aina on hyvä jättää jotain ensi kertaan :) Minä räpsin taas paljon kuvia niinkuin mulla usein tapana on - tällä kertaa siis pidemmittä puheitta kuvien pariin ja Budapestin maisemiin! 



maanantai 28. maaliskuuta 2016

Valinnan vaikeus

Suomen reissulla muutama keskustelu sai mut ajattelemaan elämän valintoja. Kaikki me niitä tehdään, isompia aina silloin tällöin ja pienempiä sitten ihan joka päivä. Välillä ne jännittää, joskus ne innostaa ja toisinaan ihan pelottaa. Ihan kaikki asiat ei ole meidän omien päätösten vallassa, mutta itse olen kyllä sitä koulukuntaa joka uskoo että omilla teoilla ja valinnoilla voi jokainen tehdä elämästään mitä haluaa - ainakin jos on sattunut syntymään Suomeen niinkuin uskon että lähestulkoon jokainen tämän blogin lukija on. :)


Itse olen viimeisen vajaan parin vuoden aikana tehnyt noita isompiakin päätöksiä. Irtisanouduin töistä vaikka pidin kyllä paljon työstäni ja työnantajastakin. Myin ja lahjoitin ison osan tavaroistani - varastoin vain ne joilla on eniten tunnearvoa tai jotka muusta syystä ylittivät tiukan kynnyksen päästä varastoon. Pakkasin matkalaukun ja lähdin sen ja Markuksen kanssa asumaan uuteen maahan ja kaupunkiin. Perustin yrityksen. 

Nämä valinnat ovat myös tuoneet mun elämään paljon hyvää. Elämä on ollut aika elämyksellistä viimeisen reilun vuoden mitä ollaan Lontoossa asuttu. Hienoja ihmisiä ja uusia ystäviä, joita en etukäteen uskaltanut toivoakaan. Upeita uusia kokemuksia ympäri Lontoota ja ympäri maailmaa. Paremmat lenkkeilysäät läpi talven. Mahdollisuuden hypätä mulle täysin uudelle, kiinnostavalle alalle ja opetella valtavasti uutta, ihan uusista sanoista lähtien - ja siinä sivussa huomannut löytäneeni mun varsinaisen unelma-ammatin. Ennenkaikkea olen tämän kokemuksen aikana kasvanut henkisesti enemmän kuin minkään muun yksittäisen kokemuksen aikana. Jos ei lasketa muutamaa ohikiitävää heikkoa hetkeä silloin viime kevään alussa kun mistään ei tiennyt vielä mitään, voin rehellisesti sanoa että hetkeäkään en ole näitä valintoja katunut. Ja mitään näistä en olisi saanut ilman näitä viimeaikaisia isoja valintoja elämässä. 


Tottakai näiden valintojen seurauksena joudun myös luopumaan asioista. Tavarasta luopuminen ei aiheuttanut mitään tuskaa (oli itseasiassa varsin vapauttavaa!) mutta välillä on sellainen tunne että olisi kiva päästä sisustamaan omaa kotia. Yhdestäkään ystävästä ei ole tarvinnut luopua, suurinta osaa olen nähnyt lähes yhtä paljon kuin ennenkin ja itseasiassa vain laadukkaammin (jos asuu liian lähellä toisiaan, ei tule sopineeksi mitään kolmen yön yökyläilyjä) mutta välillä harmittaa etenkin se kuinka harvoin pääsen viettämään aikaa kummityttöjeni kanssa. Uuteen ammattiini ja vapaisiin työaikoihin ja -paikkoihin olen enemmän kuin tyytyväinen, mutta välillä on ikävä työmatkapyöräilyä, työyhteisöä ja päivätyön luomaa arkirutiinia. Lenkkeilysäät on paremmat, mutta lenkkireitit on liikennevaloja ja ihmisiä pullollaan ja luonnon rauhaa on vaikea löytää. Isommassa mittakaavassa olen joutunut esimerkiksi viimeiset kymmenen vuotta siirtämään haavetta omasta koirasta eteenpäin, koska olen ennemmin valinnut vapauden reissata ja muuttaa aina välillä ulkomaille jos siltä tuntuu. Tämä on tietynlaista vaihtokauppaa kaikki. 

Mua ja Markusta ei tällä hetkellä kovin tiukasti sido mikään mihinkään tiettyyn sijaintiin, maailma ja mahdollisuudet on auki. Se on kyllä ihan uskomattoman mahtavaa! :) Samassa kaupassa kuitenkin tulee epävarmuus tulevasta, kun ei esimerkiksi tiedä missä maassa tulee asumaan parin kuukauden päästä. Me saadaan jatkuvasti vastata kysymyksiin joihin ei ole vastausta. Aiotteko jäädä Lontooseen? Missä aiotte olla kesällä? Aiotteko enää palata Suomeen pysyvästi? Mikä on seuraava urheilutavoite? Katsotaan nyt päivä kerrallaan. :)

Nämä valinnat on sopineet mulle, koska siedän epävarmuutta ja stressiä hyvin ja uskon optimistisesti aina lähtökohtaisesti siihen, että asiat menee hyvin, kävi miten kävi. Teen kuitenkin suht rationaalisia päätöksiä vaikkakin joskus mennäänkin vähän riskillä ja pokalla. En juurikaan murehdi asioita "varmuuden vuoksi" vaan vasta kun sille todistettavasti aihetta on ja silloinkin mahdollisimman vähän. Mumma on mulle opettanut että kyllä elämä ihmisen kantaa. Sillä mennään. :) Pää kylmänä ja jalat lämpimänä.








Kaikille nämä mun valinnat ei sopisi ja se on täysin ok. :) Kenellekään en omia valintojani tyrkytä, vaan toivon että jokainen etsii ja löytää oman tapansa elää ja olla onnellinen. Kannustan toki olemaan rohkea niiden omien haaveiden saavuttamisessa. Toivon että jokainen jolla on elämän palikat kohdallaan, havahtuisi siihen kuinka hyvää elämä juuri nyt on ja vaikka kaikkea ei voi elämässä saada, niin omat valinnat ja priorisoinnit on tehty sen mukaan mikä itselle on tärkeää ja mikä tekee onnelliseksi. Ei kokoajan tarvi hypellä riemusta, eikä edes oppia rakastamaan maanantaita (tai elää muutenkaan instagram-quottien mukaan), mutta kyllä siihen pitäisi pyrkiä että isot linjat on kunnossa. Ei kunnossa siinä mielessä että ne on sitä mitä ympäristö odottaa ja olettaa, vaan ihan sitä mitä itsestä hyvältä tuntuu. Silloin ei aina tarvitse tavoitella enempää, parempaa, kauniimpaa tai kalliimpaa, vaan voi ihan rehellisesti olla tyytyväinen siihen hetkeen, siihen mitä on ja tekee ja omistaa ja kenen kanssa.

Toivon myös että ne joilla tuntuu olevan vääriä palikoita elämässään, näkevät elämässään mahdollisuuden valintoihin, ovat tarpeeksi rohkeita tekemään niitä, uskovat itseensä ja tekevät mitä ikinä se vaatiikaan että saisi oikeat palikat kohdalleen.

Näihin pohdintoihin, hyvää pääsiäismaanantaita kaikille. :) 

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Kuulumisia

Moikka moi! Vähän kuulumisia tähän väliin! Käväisin tuossa 10 päivän reissulla Suomessa ja sehän meni koko reissu ohi ennen kuin ehti kissaa sanoa tai varsinkaan kirjoittaa sitä tänne. :) 

Ohjelmaa oli jälleen aika paljon niinkuin noille Suomen reissuille tuppaa kertymään, eikä kyseessä ollut edes pelkkää lomailua, vaan töitäkin piti ehtiä tekemään. Kaikki ohjelma (myös ne työt!) oli kyllä mieluisia, vaikka kyllähän se vähän mehuja vie jos aamusta iltaan on koko ajan menossa ja tekemässä ja näkemässä. 

Minuuttiaikataulua reissulla hillitsi ankara flunssa, joka yllätti heti reissun toisena päivänä edellisviikon perjantaina. Oli pakko perua yksi lenkki kaverin kanssa ja illallinen kun pää oli ihan tukossa, ja muutama ilta tuli sitten ihan vaan reilusti lepäiltyä että jaksaa sitten painaa ne pakolliset ohjelmat eli työt. Mulla oli mukana niin uimakamppeet kuin lenkki- ja salikamppeetkin, joita kaikkia olisin niin mieluusti käyttänyt! Suomessa on niin kiva lenkkeillä kun ei ole risteyksiä ja liikennevaloja (ja ihmisiä!) joka nurkalla ja toivoinpa pari kertaa pääseväni uimaankin vähän pidempään altaaseen kuin tuo mun Lontoon salin 20 m allas. Ne jäi nyt sitten lähestulkoon tyystin haaveeksi tällä kertaa. 

Onneksi edes reissun ensimmäisenä päivänä suunnattiin Tampereella rakkaan ystäväni kanssa salille tekemään circuit-treeniä hänen ohjelmansa mukaisesti, ennen kuin mun tauti iski seuraavana yönä päälle. Mentiin Sportsetter-mobiilisovelluksella ilmaiselle treenikokeilulle Tampereen Onkiniemen Elixiaan, ja tämä ei ole maksettu mainos mutta voin kyllä lämpimästi suositella sekä Sportsetteriä että Onkiniemen Elixiaa. :) Sportsetterillä siis on kaikenlaisia tarjouksia ja ilmaisia kokeiluja eri treenipaikkoihin Suomessa. Oon nyt pari kertaa kokeillut, sopii erityisen hyvin tälläiselle joka tulee aina vaan käymään Suomessa ja sen eri kaupungeissa, mutta ihan siis myös kenelle tahansa muullekin liikkuvalle ihmiselle! 






Vietin reissusta ensin alkupuoliskon Tampereella josta siirryin maaseudun rauhaan Tiistelle, kunnes lopuksi taas Tampereelle. Yleensä en Tiistellä tykkää läppäriä kaivaa laukusta ollenkaan, koska se pilaa koko rauhallisen maalaistunnelman. Nyt kumminkin piti töiden merkeissä sekin tehdä. Onneksi pystyn sentään toistaiseksi vielä valitsemaan koska teen työt, eli päiväsaikaan pystyin nauttimaan kauniista aurinkoisista päivistä ja linnunlaulusta ulkona sekä käymään kyläilemässä muutamanakin päivänä päiväkahveilla ja sitten illalla vasta kunnolla ottaa läppärin käteen. Tällä kertaa kotiseutu tarjoili parastaan kun peura-perhe on alkanut viihtyä ihan meidän kodin nurkilla!  Kun tarkasti tiiraatte, niin voitte pari peuraa tuolta ensimmäisestä kuvasta bongata :) Nämä on itselle ihan uusia tuttavuuksia, luontoelämykset rules! (Sanooko kukaan enää nykyään rules? :D) Mutta tosiaan sen vertaa en halunnut läppäriaikaa maalla venyttää, että olisin blogiin asti päässyt morjestamaan. :)

Torstaina uskaltauduin sitten koittamaan lenkkiä, kun ajattelin että olen tarpeeksi tervehtynyt. Aika räkäistä ja tahmeaa menoa oli, joten jätinpä sen sitten reiluun 4 kilsaan. 






Viikonloppuna oli sitten tiedossa koko reissun pääjuttu, nimittäin rakkaan ystäväni polttarit. Ensimmäiset mitä olen itse kaasona päässyt järjestämään! Näitä on suunniteltu ja salailtu tässä kevään mittaan paljon ja koska halusin ehdottomasti pitää nämä juhlat yllätyksenä, olen jo pitkään pitänyt tarinaa yllä että palaisin Lontooseen jo torstaina. Kaikennäköistä huijausviestiä siinä tulikin laitettua tarinan tueksi ja lopputulemana yllätys onnistui kuin onnistuikin täydellisesti! :) Lauantai oli täynnä naurua ja tanssia - ensin tanssitunnin muodossa ja myöhemmin vielä tietenkin yökerhon puolella. Oli ihan superhauskaa, mutta tuollaiset melkein aamuviiteen venähtäneet yöt kyllä alkaa tällä iällä viedä veronsa ja viikonlopusta on toivuttu melkein vielä tiistainakin. :D 

Nyt mun pitäis tyhjätä matkalaukku, vain täyttääkseni sen taas puhtailla vaatteilla. Huomenna suuntaamme pääsiäisen viettoon Budapestiin. Jos nyt mietit että kylläpäs minä reissaan paljon, niin tällä hetkellä täytyy olla kyllä täysin samaa mieltä! Eikä tämä tahti edes hiljene ihan heti. Muista reissuista sitten myöhemmin lisää :) 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Onnistunut treeniviikko

Hyvää sunnuntai-iltaa Lontoosta! Hyvä treeniviikko on takanapäin ja uusi edessä. :) En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut ihan tavallisia treenikuulumisia, mutta nyt on niitä luvassa! Postauksen kaikki kuvat on lauantain lenkiltä. 



Maanantaina aloitin viikon reippaan jalkatreenin merkeissä. Mukana perinteisiä kivouksia kuten mm. prässiä, askelkyykkykävelyä ja suorin jaloin maastavetoa. Sain kyllä jalat niin jumiin edestä ja takaa että kävely oli hankalaa seuraavat kolme päivää. Tiistaina pidinkin lepopäivän treeneistä.

Keskiviikkona päätin lähteä vähän vetreyttämään niitä pökkelöjalkoja, ja lähdin salille tekemään pyörä + juoksu yhdistelmätreenin matalalla sykkeellä. Olipas se vaikeaa! Pyörällä sai todella tehdä töitä että sai kadenssin edes 80 rpm, niin pökkelöt jalat oli. Juoksuun vaihto oli tavallistakin tukkoisempaa. Aina siinä hetki menee että jalat tottuu pyörän jälkeen juoksuun, mutta nyt aina ensimmäiset kolme minuuttia oli lähinnä suorien pölkkyjen siirtelyä vaivalloisesti toistensa eteen. Mutta kyllä se siitä! Tein tällä kertaa 25 min pyöräilyä + 15 min juoksua + 25 min pyöräilyä + 13 min juoksua. Jokaisella jaksolla alku oli hankalaa, mutta muutamien minuuttien jälkeen vetreytymistä oli tosiaan havaittavissa. Treenin päätteeksi tein vielä huolelliset venyttelyt jaloille. 



Torstaina oli viikon toisen salitreenin vuoro. Tällä kertaa vuorossa oli yläkroppa eli selkä, rinta, kädet ja vatsat. En tällä hetkellä seuraa mitään tiettyä ohjelmaa, mutta tälläinen kaksijakoinen sopii mun treeniviikkoon parhaiten. En ollut suunnitellut kovin tarkkaan tällekään treenille ohjelmaa, mutta aika hyvä ja hikinen setti siitäkin tuli! Selkäliikkeet tein ylä- ja alataljassa ja sen jälkeen siirryin käsipainojen pariin. Loppuun vielä lankutukset eli hooverit ja sitten vielä lisää jalkojen venyttelyä.

Perjantaina pinkaisin pikaiselle lenkille työpäivän ja iltarientojen välissä. Mittariin kertyi yhteensä 5 km ja 40 minuuttia. Sopiva happihyppely! Täällä Lontoon lenkkireiteillä on kyllä se huono puoli, että kaikenlaisia esteitä ja hidasteita riittää. On liikennevaloja (tästä lenkistä 2,5 minuuttia kului pelkästään niissä seisomiseen) ja muita tien tukkeita. Muutenhan sillä ei ole mitään väliä, mutta aina joskus harmittaa kun keskinopeudet näyttää siinä valossa sitten todellisuutta huonommilta ja etenkin se että lenkki on aina vähän katkonainen sen takia. Mutta eipä tuo nyt ole niin vakavaa :) 




Lauantaina oli viikon parasta antia, kun pääsin pitkikselle hyvässä seurassa. Oltiin sovittu ystäväni Katjan kanssa että mennään yhdessä pitkälle lenkille, hänellä kun on ensimmäinen puolimaraton tulossa kolmen viikon päästä! Mikäs sen parempi tapa vaihtaa kuulumiset samalla kun kilometrit etenee melkein kuin itsestään. :) Oltiin jo aamupäivällä liikenteessä, ja reitti oli suunniteltu Lontoon puistojen ympärille, ja koska asumme ihan eri puolilla Lontoota, niin reitti sisälsi molemmille myös metrolla matkustamista. Meillä oli 10:30 tärskyt Baker Streetin metroasemalla, jonne mulla oli 1,5 km reipas kävelymatka ja Katja huristeli kauempaa paikalle metrolla.

Reitti oli oikeastaan aika kiva, vaikka aluksi vähän epäilyttikin nämä turistikohteet ja niiden ihmismassat. Ensin kierrettiin Regent's parkissa parhaimmat palat, ja siitä matka jatkui tutuimpaa lenkkireittiäni kanaalin vartta kohti meidän kotia. Ei suinkaan menty sinne levähtämään vaan kotinurkalla käännyttiinkin jatkamaan kohti Hyde Parkia. Hyde Parkista porhallettiin suoraan läpi ja jatkettiin Green Parkiin. Ohitettiin Buckinghamin palatsi ja jatkettiin The Mallin yli St. James Parkiin. Sieltä sitten Horse Guards Paraden läpi Thamesin rantaan ja vielä edelleen joen yli Waterloon metroasemalle, maisemina mm. London Eye, Big Ben sekä Cityn pilvenpiirtäjät. Lähestulkoon kaikki tärkeimmät nähtävyydet yhden lenkin varrella siis :) Waterloosta otimme metrot eri suuntiin ja lopuksi vielä hölkkäilin asemalta kotiin puolen kilometrin verran, kun alkoi sataa ja oli vähän kylmäkin. Mittariin tuli mulla yhteensä 15,6 km matkaa ja aikaa koko lenkkiin alkukävelyineen, liikennevaloineen ja kuvaustaukoineen meni 2 h 16 min. Aika ja matka meni ihan hujauksessa ja jäi olo että olisi voinut vielä jatkaakin. Tästä olin hieman yllättynyt kun yli 10 km ei ole tullut juostua sitten maratonin, mutta hyvä näin :) Hyvässä seurassa nuo pitkät lenkit vaan hujahtaa ohi! 




Tämä päivä (sunnuntai) on mennyt eilisen illan hulvattomasta naisten illasta toipuessa. :) Tosin puhelimen askelmittarin mukaan tuli tanssittua tämän päivän puolella 5,6 km edestä, että periaatteessahan tämä sunnuntaikaan ei ole ihan levon puolelle mennyt. :D 

Tämä on mun käsitys onnistuneesta treeniviikosta, sellaisesta joka sopii just nyt just mulle. Sopivasti lihaskuntoa, sopivasti kestävyystreeniä, sopivasti lepoa ja koska elämän ei pidä olla liian vakavaa, niin sopivasti myös hauskanpitoa. :) Tässä vielä yhteenvetona koko viikko: 

Ma: Sali (jalkatreeni) 56 min
Ti: Lepo
Ke: Pyörä + juoksutreeni salilla, 1h 22 min. Venyttelyt 11 min
To: Sali (yläkroppatreeni) 1 h, venyttelyt 8 min
Pe: Juoksu 5 km, 40 min
La: Juoksu 2h 16 min  
Su: Lepo

YHTEENSÄ 6 h 33 min