tiistai 18. lokakuuta 2016

Mallorcan pyöräreissu 2016 - osa 2

Palataan kevään tunnelmiin osan 2 osalta vielä. :)

Tiistaina oli sateista, mutta Essi ja Mikko lähtivät urheasti säätä uhmaamaan pidemmälle lenkille. Minä lähdin sitten jossain kohtaa seuraamaan Elisaa ja Jukkaa. "Sitten jossain kohtaa" kuvaa aikakäsitystäni melko hyvin, aika paljon nimittäin tuli tehtyä töitä tällä reissulla, ja monestikin muut saivat suunnitella reitit ja illallissuunnitelmat ja minä sitten viime hetkellä napautin läppärin kiinni ja pölähdin mukaan. Tuolloin tiistainakin yritin sieltä joukon hänniltä pyörän selästä huudella että mihin me ollaan menossa, kun en yhtään tiennyt :D Tiistain lenkki oli lyhyt, mutta sisälsi ihan riittävästi serpentiininousua (ja laskua, koska sama tie poljettiin takaisinkin). Käytiin näköalapisteellä yhden niemen kärjessä (nimeä sille en puhelimen karttasovelluksesta nyt löytänyt) - ei Cap Formentorin jossa tuntuu lähes kaikki pyöräilijät käyvän, vaan yhden sitä aiemman. 





Näköalapiste sijaitsi tiellä, joka johti armeijan alueelle. Päätimme polkaista niin pitkälle kun sitä tietä pääsee ja ohitimme kyltit jossa varoiteltiin että kohta loppuu tie. Siellä olikin vastassa todella outo näky. Kallioon louhittu tunnelli, jonka suulla oli isot rautaovet. Se oli ihan elokuvakamaa, ihan kuin joku pahisten luola. Jokseenkin siitä tuli mieleen Die Hard -elokuvat, en oo varma miksi. Samaa henkeä ehkä? Sanoin ääneenkin että tuolla se John McLane on sisällä, taistelee pahisten kanssa ja toivoisi meitä apuun, mutta täällä me vaan pällistellään.

Aikamme siinä kuvailtiin itseämme ja toisiamme, kunnes yhtäkkiä rautaovien vieressä ollut ihan tavallinen vanhanaikainen seinäpuhelin alkoi pirisemään. HYI! Vieläkin puistattaa. Lähimainkaan ei ollut ketään muuta kuin me, joten varmastikin olimme viipyneet liian pitkään liian lähellä armeijan aluetta. Otimme hyvin äkkiä pyörät alle ja lähdimme pois, eikä tosiaankaan vastattu puheluun joka selvästikin meille oli :D Vielä enemmän puistatti takaisin kämpillä, kun tajusin että Die Hard 1:ssä puhelin pirisee aina mitä oudoimmissa paikoissa, JUURI TUOLLAISISSA, ja John McLane saa Simonilta tehtäviä. Yhyy, onneks ei vastattu!! 









Elisa ja Jukka polkivat tiistaina vielä toisen koukkauksen verran eli lopulta tuplasti enemmän kuin minä, mutta mulla alkoi selkä vihoitella ja käännyin kämpille kun reitti jokatapauksessa meni Alcudian läpi. Oli kiire palata töiden pariinkin. Suht hyvin vain yhdellä eksymisellä osasin yksin takaisin meidän kämpille, vaikka olin pölähtänyt mukaan tietämättä kartasta mitään. 

Keskiviikkona sateen lisäksi kuvioihin tuli tuuli. Tuuli niin että meinas pää lähteä! Pyörät jäi siis suosiolla parkkiin ja tehtiin vain kävellen / kevyesti välillä hölkkäillen 10 km lenkki läheisen kukkulan huipulle. Ihan mainiot maisemat sieltä olikin! 














Torstaina meille suotiin vihdoin hyvää säätä jälleen. Hyppäsin Elisan ja Jukan peesiin, kun tiedossa oli tasamaata sisämaan suunnalla. Oikein jälkikäteen ärsyttää miten vauhkona olin tutkinut reittikarttaa ja sen ainoaa nousua ja sitä niin kauhulla odotin koko lenkin alkupuoliskon. Mietin sitä oikeasti aivan suhteettoman paljon, pelkäsin jaksanko sitä ja minkälainen se nyt mahtaa olla. Tämän tyyppinen murehtiminen ei kuulu normaalisti tapoihini, siksi se erityisen paljon ärsyttikin. Taidan olla jonkun nousuterapian tarpeessa! Lopultahan se ainoa iso nousu ei ollut Mallorcan mittasuhteilla iso ollenkaan, ei edes juuri serpentiiniksi voi sanoa, ja se oli ohi paaaljon aiemmin mitä odotin. Sitten olikin hölmistynyt olo, että tuonko takia tässä on puoli lenkkiä mennyt hermoillessa. 

Käytiin tuttuun tapaan kahvilla jossain pyöräkahvilamestassa ja sitten lähdettiin rullailemaan eteenpäin. Koko loppumatka oli ihan pieniä nyppylöitä lukuunottamatta ihan tasaista, jopa loivaa alamäkeä. Semmosesta mä kyllä tykkään, kun ei oo mitään ressattavaa. Jukka lähti joukostamme valloittamaan vielä yhtä huippua joka osui reitin varrelle, ja me rullailtiin Elisan kanssa ja vähän pysähdeltiin kuvailemaan kans kun löydettiin kauniita maalaismaisemia. Mukavata <3














Perjantai alkoi taas todella sateisena, harmi että osui niin huonot säät! Sääennusteet näytti siltä että iltaa kohden sää selkenee ja niinpä aamupäivällä käytiin Elisan kanssa vähän meressä pulahtamassa. Minä ensimmäistä kertaa uudella märkäpuvulla! :)

Mallorca tarjoili myös avovesiuinnille ihanteelliset olosuhteet. Vesi on kirkasta, joten ei tarvi uumoilla että mitähän siellä mustassa vedessä vaanii ja toisaalta pohja oli vain sileää hiekkaa ilman ylläreitä tai kaloja, joten melkein kuin olisi uima-altaassa polskinut. :) Jotenkin ei sitten kuitenkaan pidemmälle uskaltauduttu tuosta rannan tuntumasta, joten ihan varsinaiseksi uintitreeniksi tätä on vaikea kutsua. 





Uinnin päälle taas vähän töitä ja koska sadesää ramasee pahasti niin olin just nukahtamaisillani pikku päivätorkuille kun porukka alkoi taas kiskoa pyöräilykampetta päälle. Jukka ja Elisa ilmoittivat lähtevänsä Cap Formentoria kohti ja koska mä olin traumoissani taas että yhyy nousua! niin hyppäsin Mikon ja Essin kelkkaan tasamaan reitille. Onneksi niitä tasamaan reittejäkin riitti sen verran että alkupätkien jälkeen oli aina uutta nähtävää!

Olin varautunut kylmään ja sateiseen säähän todella huonosti vaatetuksen kanssa. Ennalta oli ollut puhetta että semmosessa säässä juodaan vaan sangriaa eikä pyöräillä ja minä olin uskonut niitä puheita pakatessani! (Olin ainut, joten ehkä en ollut vaan tajunnut huumoria siis...) Mulla oli pelkästään lyhythiaisia pyöräilypaitoja ja irtohihat. Ei mitään takkia, vaikka niitä löytyisi pyöräilymallinakin mun kaapista vaikka minkämoista! Kylmyys yllättikin ulos päästyäni, mutta ajattelin että kyllä se siitä kun alkaa vaan polkea.

Maisemat oli kyllä niin kerrassaan upeita jälleen. Kylmä alkoi kuitenkin tulla, ja puoliväliin päästyämme oltiin kaikki valmiita kahville, vaikka suhteellisen lyhyellä sadepäivän lenkillämme puolivälikin tuli vastaan melko pian. Jotenkin ei kuitenkaan onnistuttu löytämään kyseisestä kylästä keskustaa eli kahviloita ja päätettiin jatkaa vielä 10 km seuraavaan kylään. Se pätkä oli kyllä tosi kiva ja kaunis, mutta mun leuat kalisi jo yhteen kylmyydestä. Enpä muista koska olisi niin kylmä ollut pyöräillessä, yleensä sitä osaa pukeutua! Koko matka oli vähän alamäkeä, joten ei tullut edes poljettua lämpimikseen paljoa, alkoi tihkuttaa sadetta ja ennestäänkin oli jo kylmä. Tämän jälkeen kupillinen kahvia oli ihan seitsemäs taivas ja ihan vaan siitä samasta ilosta palkitsin itseni myös pääni kokoisella munkkirinkilällä :D







Kahvitauon jälkeen maailma näytti paljon paremmalta. Eikä se ollut kuvitelmaa! Aurinko tuli vihdoin esiin ja jäljellä oli enää tutut hiljaiset maalaistiet artisokkapeltojen keskellä ilta-auringon oranssissa valossa, pitkien varjojen siivittämänä. Ihan supermahtavaa. <3 Kämpillä Elisa ja Jukka kaartoivat pihaan ihan samaan aikaan kun me, olivat kiertäneet ihan yhtä pitkän lenkinkin kuin me. Olisko ollut nousumetritkin ihan samat kuin meillä, kun me ajoimme jatkuvasti kumpuilevaa reittiä, E&J ensin ihan tasaista rantaa ja sitten kerralla isomman nousun.

Loppuillan hytisin vielä kylmästä, se kun oli mennyt niin luihin ja ytimiin. Sauna olisi tullut tarpeeseen! Ihana ja mieleenpainuva lenkki silti.


Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin myös tämä reissu. Siinäpä ne meidän ajopäivät sitten olikin ja lauantaina heti aamulla palautettiin pyörät vuokraamoon. Ehdittiin vielä joku hetki viettää Palmassakin turisteillen, ennen kuin oli aika lähteä lentokentälle ja kohti kotia.

En voi kun suositella tuota Mallorcaa kaikille! Omatoimisestikin saaresta saa valtavasti irti, pyörävuokraamot on hyviä ja reittejä riittää joka makuun - meillekin jotka ei niin serpentiininousuista välitä (ja heillekin jotka välittää). Sääkin on yleensä parempi, mitä tuolle meidän viikolle osui. Seuraava viikko meidän lähdön jälkeen oli taas pelkkää aurinkoa :) Ja nyt kun nuo työt tuli mainittua muutamaankin kertaan, niin on vielä sanottava sekin että tämä viikko ei ollut mulle tarkoituskaan olla lomaa töistä. Vaikka enimmäkseen lomaltahan se tuntuu, kun tuollaisissa maisemissa pyöräilee mukavalla porukalla! Pää tyhjenee työasioista melko tehokkaasti, mutta niitä tarpeellisia työjuttujakin pystyy edistämään samalla hyvin. Tällainen workingholiday sopii mulle ja mun työkuvioihin mainiosti, vaikka aikansa ja paikkansa on tietenkin myös ihan rehelliselle holidaylle. :) 

Kiitokset matkanjohtajille ja matkaseuralle! Oli kivaa ja otetaanhan taas uudestaan :)

maanantai 17. lokakuuta 2016

Mallorcan pyöräilyreissu 2016 - osa 1

Mallorcan reissusta on aikaa kulunut jo puoli vuotta, mutta se on sellainen sporttireissu että täytyyhän siitä lopulta kuitenkin tänne kirjoittaa. Ihan jo pelkästään muistoksi itsellekin. Tämä teksti on kyllä ollut vireillä jo useamman kuukauden, mutta vasta nyt sain aikaiseksi viimeistellä. Kuvat hymyilytti ainakin itseä, ja mikäs tässä on pimenevinä ja kylmenevinä iltoina näitä aurinkoisia kuvia katsellessa. Hesarikin nosti Mallorcan pyöräilyturismin juuri esiin, joten ajankohtainen aihehan tämä on!

Koska tiivistäminen ei kuulu vahvuuksiini ja viimeistään kuvien takia postaus paisuu, niin pistetään viikko suosiolla kahteen osaan.  Alkuviikon tunnelmia siis nyt, pian seuraa jatkoa :) 

Viime vuonnahan olin ensimmäistä kertaa Mallorcalla pyöräilemässä, ja siitä reissusta kerroin täällä, täällä ja täällä. Viime vuonna olin kolmistaan Elisan ja Jukan kanssa, tällä kertaa matkanjohtajat olivat saaneet värvättyä vielä kaksi innokasta pyöräilijää lisää, Essin ja Mikon. Minä lensin paikalle Lontoosta ja kaikki muut Suomesta. 

Pyöräilyloman välttämättömyydet


Lontoosta Palmaan on päivän mittaan suoria lentoja tarjolla aika paljonkin, joten valikoin omat lentoni matkaseurueeni aikataulujen mukaan. Meidän majoitus oli Alcudian lähellä Platja de Murossa, jonne taksi on selkeästi helpoin tapa päästä, joten helpointa oli myöskin mulle yksinäisenä sutena olla paikalla silloin kun muutkin. Se tarkoitti sitten erittäin aikaista herätystä, lentoni lähti muistaakseni 06:40. Niin aikaisin ei oikein järkevästi pääse Gatwickin kentälle meiltä (+olin juuri lukenut että EasyJetin aamuruuhkat baggage dropissa on katastrofaaliset), ja päätin sijoittaa yöuniin ja ottaa halvan lentokenttähotellin (maksoi suunnilleen saman verran kuin taksi olisi maksanut aamuyöstä kentälle kotoa). Siten sain vietyä laukun jo edellisenä iltana kentälle, ja aamulla sain vaan marssia turvatarkastukseen suoraan. Ihmettelin suuresti kun huomasin että Elisalta tulee viestiä vielä kymmenen jälkeen Lontoon aikaa (yli puolen yön Suomessa), vaikka tiesin että heidän lento lähtee tosi aikaisin. Pikku alkudraamat reissuun saatiinkin siitä, että Norwegian ilmoitti juuri silloin, että kuuden tunnin päästä lähtevä lento onkin - ihan vaan by the way - peruttu. Sorry for any inconvenience this may cause you. 

Ensimmäiset sekunnit mietin vain että olikos niin että Suomesta ei juurikaan noita Palman lentoja ole tarjolla. Sitten mietin että vietänkö minä nyt sitten viikon yksin Mallorcalla, missäköhän se meidän villa on ja miten sinne pääsee, ja mikäs olikaan se pyörävuokraamo missä meillä on pyörät varattuna (hyvien matkanjohtajien huomassa on näköjään hyvin huoletonta lähteä reissuun). :D Lopulta kaikki meni hyvin, ja nämä mun kokeneet travelleri-seuralaiset buukkasivat korvaavat lennot Finnairilta, vaikkakin suorista lennoista pitikin luopua. Loppujen lopuksi odottelin Palman päässä seuruettani vain kolmisen tuntia, joka sujui vallan nopeasti töiden parissa. 

Oma uima-allas, jossa oli jääkylmää vettä :D 





Elisa oli varannut meille Airbnb:stä oman talon, jossa oli uima-allaskin ja grilli ja niin edelleen. Erittäin hyvä talo oli, sisustus kivan moderni ja siisti, rantaan muutama sata metriä ja kaupat ja ravintolat vielä lähempänä. Pyörävuokraamo sijaitsi noin 3 km päässä, ja sinne suuntasimme heti majoittumisen jälkeen. 

Mua kiinnosti kokeilla sähkövaihteita maantiepyörässä, ja niinpä sijoitin pari kymppiä viikkovuokraan lisää. Täytyy sanoa että mekaanisiin vaihteisiin tottuneena en ainakaan viikossa vielä vakuuttunut sähkövaihteiden paremmuudesta! Ei ne toki huonotkaan olleet, mutta tuntuma oli vähän outo. 







Tänä vuonna säät eivät valitettavasti suosineet yhtä hyvin kuin viimeksi. Matkustuspäivänä sunnuntaina emme ehtineet ajaa sen enempää kuin pyörät kämpille, eli maanantaina oli sitten ensimmäisen lenkin aika. Maanantai olikin sään puolesta viikon parhaimmistoa, ja siihen oli siten myös otettava pisimpiä lenkkejä heti alkuun. Mulla oli selvästikin vielä traumoja viime vuoden piiputtamisesta (kerroin siitä täällä), ja tarkkailin reittiprofiilit todella tarkasti läpi nousujen varalta. Maanantain reitti oli hyvin tasainen, ja sen puolesta lähdinkin hyvillä mielin matkaan. Oi että ne Mallorcan maisemat on kyllä vaan niin upeita <3 Poljettiin nelisteen, kun Jukka oli vielä maanantain ajokiellossa polvivamman vuoksi. 

Puolimatkassa pysähdyttiin kahvitauolle, ja otettiin kaveriksi juustokakutkin. Normaalisti tuollainen combo on oikein toimiva pitkillä ja hitailla pyörälenkeillä, mutta tämä kakkupala oli niin iso ja supermakea, että loppumatkan ajan mulla oli siitä huono olo. Välillä, jos yhtään kovempaa piti polkea, alkoi ihan oksettaa. Vatsakin oli ihan pinkeä turvotuksesta, ku ilmapallo. Onneksi mun pyöräseurueella ei ollut kiire. 





Tuo ruumis tuolla taustalla on minä :D 


Paluumatkalla poikettiin pienen kaupunkiseikkailun kautta myös vanhalla velodromilla, vaikkakin itse jättäydyin vain kuvailemaan muita. Oli se melko kuumottavan näköinen rata nimittäin hirvittävine kallistuksineen! Lisäksi rata oli pyöräilyturistien suosiossa, ja mua epäilytti suuresti koko touhu, että tuollaiselle radalle päästetään sekalaista seurakuntaa ilman että kukaan tuntee mitään sääntöjä. Eräskin täti ajeli rauhakseen tuossa kallistuksen keskivaiheella rinkiä koko sen ajan mitä me tuossa oltiin (sillä vauhdilla ja radan kallistuskulmalla meno näytti todella uhkaavalta), kun taas samaan aikaan joku nuorempi poika teki sisäradalla vetoja. Yhtäkkiä radalle pahamahti ainakin toistakymmentä pyöräilijää, suoraan tieltä koko porukalla radalle. Ei ole mun juttuni olla samassa sopassa :D

Kotimatka otettiin rauhallisesti, ja se olikin lähes pelkkää tasaista tai loivaa alamäkeä. Hyvä niin ja pysyi juustokakutkin sisällä loppuun asti :D 75 km tuli mittariin maanantain aikana, siitä oli hyvä alottaa viikko. 









Nämä kuvat kyllä tuo niin hyvän mielen. Mallorca on kiva! Pian lisää sieltä! :)