keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Fall down seven times, get up eight

Jouluputki se on edelleen voimissaan ja toistaiseksi olen koko ajan ollut sitä mieltä että tämä on paras idea pitkään aikaan! Liikkumaan lähtö on todella helppoa kun ei tarvi alkaa vatvomaan itsekseen että menisinkö sittenkin vasta huomenna (siinä lajissa oon nimittäin aika hyvä välillä) ja tosiaan tuommoiset puolen tunnin rykäykset ei tunnu liian raskailta mutta riittävät mainiosti tarkoitukseensa. 

Lajivalinnat mulla on edelleen liikkuneet juoksun, uinnin ja salin välillä. Pyöräilyyn olen kasvattanut pitkän tauon aikana taas pienoisen kynnyksen - on helpompi valita joku "helppo" laji. Vaikka eipä tuo juoksukaan kovin helppoa ole. Perjantaina lähdin hölköttelemään pitkästä aikaa toista kanaalin rantaa mitä yleensä juoksen. Siitä joskus kesällä mainitsinkin että tuonne toiselle kanaalille en mielelläni enää mene koska siellä on monenlaista laitapuolenkulkijaa, mutta lyhyelle lenkille tämä reitti sopii sillä silloin liikutaan vielä normaalimmilla seuduilla. 

Tässä kohtaa meni vielä hyvin kun polku on tosiaankin ihan tasainen ilman mitään laattoja
  
Nuo kanaalien rannat on monessa kohtaa alustaltaan sellaisia sementtilaattoja. Tosi kova alusta siis ja näennäisesti hyvin tasainen, mutta ei kuitenkaan niinkuin tuli huomattua. Siinä rauhassa jolkottelin eteenpäin, kunnes yhtäkkiä toinen jalka töppäsi normaalia korkeammalla olevaan laatan reunaan ja sieltähän tuli maihin ryminällä koko nainen. Tällä kertaa ylpeyden lisäksi kolausta otti molemmat polvet, toinen kämmen ja toinen kyynärpää. Lisäksi mulla oli kaikki lemppareimmat juoksuvaatteet päällä ja kaikkiin (takkiin, paitaan ja housuihin) tuli reiät. Jos tyhmästä päästä kärsii koko ruumis niin kyllä kärsii kömpelyydestäkin!

Silminnäkijöitäkin oli paikalla - asia joka joka kaatumisen yhteydessä tulee ensimmäisenä mieleen ;) Paitsi tällä kertaa murehdin kylläkin aivan ensimmäisenä (jo siinä kohtaa kun tajusin että maihin mennään eikä mitään ei ole tehtävissä) että onhan mun kännykkä ja ambit turvassa kolhuilta... Mitäs sitä omalla kropalla kunhan teknologia selviää kolhuitta? :D Hammasta purren siirryin keräilemään itseäni viereiselle penkille, kun ensimmäinen silminnäkijöistä oli jo paikalla kyselemässä vointia. Irvistellen sain lopulta todettua että ei tässä mitään... Toinen silminnäkijä istui penkillä jonka olin juuri ohittanut ja jonka ohitin jälleen kun lähdin raahustamaan kotia kohti. Hänkin kyseli vointia ja lisäsi sitten perään että take it easy ma'am! 


Osa damageista.


   
Sementti ei tosiaan ole pehmoinen alusta juosta mutta se ei varsinkaan ole pehmoinen alusta kaatua! Perjantai-ilta menikin sitten ihan tyystin haavoja parannellessa ja sohvalla makoillessa. Joka kerta kun nousi seisomaan niin molempiin polviin oikein humahti kipuaalto. Lauantaina sentään jo jatkoin normaalia elämää ja kävin salillakin! Täytyy sanoa että piti jo vähän käyttää mielikuvitusta että miten sen 30 min treenaisi, kun polvet, kyynärpäät ja kämmenet on käytännössä pois pelistä, samoin kuin avohaavojen vuoksi uinti. Lopulta päädyin soutamaan soutulaitteella (haavat jäivät juuri kapulan ulkopuolelle kämmenestä) ja tekemään kyykkysarjan powerplatella sekä lopuksi vatsat. Aika hyvä treeni olosuhteisiin nähden ja todisti vain sen että pari pintaruhjetta ei treeniä katkaise! 

Kaatuiluhan alkaa mulla käydä jo tavaksi. Aikuisiällä olen ollut kumossa jo niin monta kertaa, että en oikeasti tunne henkkoht ketään joka kaatuilisi enemmän. Tai siis eipä nyt tule mieleen ketään kuka ylipäänsä olisi näin yhtäkkiä muuten vaan edes kaatunut!? :D (Ja mahdolliset kaatuilija-toverit saa siis todellakin ilmoittautua!!) Australian aikoina nelisen vuotta sitten kaaduin pariinkin otteeseen - kerran lenkkipolulla kun kompastuin oksaan (silminnäkijöitä oli sellainen täysi golfkentällinen golffareita) ja toisen kerran ihan vaan kävellessä, kun astuin jotenkin huonosti niin että nilkka "nyrjähti" ja menetin tasapainon enkä saanut käsiä mukaan korjausliikkeeseen koska ne olivat hyvin syvällä isoissa takintaskuissani. Näiden jälkeen olen kaatunut ihan kunnolla myös Kroatiassa lomaillessa, kun lenkkeiltiin melko vaativalla polulla jossa oli paljon oksia ja kantoja ja kiviä - tästä mulla on edelleen sääressä jättimäinen ikimustelma muistona vaikka tapahtumasta on jo 1,5 vuotta. Ja nyt sitten Lontoossa suoralla tiellä. Yrittääköhän universumi sanoa että parasta olisi pysytellä vain kotimaan kamaralla? ;)
  


Lenkkimaisemia :)


  
Nyt alkaa jo ruhjeet olla paranemaan päin, vaikkakin molemmissä säärissä on kämmenen kokoiset violetinvihreät mustelmat ja toisen polven isompi haava vielä aukeilee. Uimaan olen kuitenkin jo taas päässyt ja uskaltauduimpa jo takaisin juoksemaankin! Tänään päivittäinen treeni hoitui salin tarjoaman PT:n kanssa. Siitä lisää myöhemmin omassa postauksessaan. :)

6 kommenttia:

  1. No voi voi Hanna pieni...tekisi mieli puhaltaa haavoja täältä Singaporesta käsin :))!
    No jospa Markus puhaltaa, se auttaa yleensä kummasti ;) .

    VastaaPoista
  2. Voi ei... Mä melkein tunnen itsekin harmituksen noiden vaatteiden takia! No mutta pääasia, että sulle ei käynyt onneksi tuon pahemmin vaikka osumaa otitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi niitä saa kaupasta lisää paljon nopeammin kuin vaikka luita :D Luulisi että tällä kokemuksella alkaisi jo oppia kuinka kaadutaan sillai sulavasti ettei satu mitään ;)

      Poista
  3. Yksi kaatuilija täällä moi! Tosin viime aikojen kaatumiset ovat olleet liukkauden syytä. Mut silti, kaksi kertaa kahden viikon sisään olen ollut kumossa. Molempien seuraamuksia parannellaan vielä, varmaan pitkään. :/ Myös metsälenkeillä on ihan tuttua, että olen vähän väliä polvillani. :D

    Tää tais olla eka kommenttini tänne. En kyllä ole kovin pitkään sun blogia lueskellutkaan. Taisin joskus tuon kaimasi blogin kautta tänne eksyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Mä just ajattelin että eikö tosiaan yhtään kohtalotoveria löydy :D Tosin en iloitse kyllä yhtään siitä varsinaisesta kaatumisesta - täälläkin vielä parannellaan ja se ei ole kivaa! Pikaista paranemista sinne :)

      Kiva kun kommentoit ja mukavaa kun löysit tänne :)

      Poista