Lake District - part 1

Huh mikä mahtava viikonloppu takana. Ja joo nyt taitaa olla jo keskiviikko, joten kohtahan sitä ollaan jo seuraavassa viikonlopussa, mutta tosiaan täällä kun maanantai oli bank holiday eli yleinen vapaapäivä, niin tämä viikko menee vähän päivistä sekaisin. 

Lake District on siis tuolla luoteis-Englannissa sijaitseva suuri luonnonpuisto ja suosittu matkailukohde. Nimensä mukaisesti se koostuu useista järvistä ja ne erottaa toisistaan tunturimaiset vuoret. Oman kokemukseni mukaan, niinkuin kuvista tulette huomaamaan, alueelle ovat ominaisia näiden lisäksi myös kiviaidat, joita oli rakennettu ainakin satoja ellei tuhansia kilometreja, sekä lampaat. Nämä kaikki yhdessä teki kaikista maisemista aivan uskomattoman hienoja. 

Koska tuonne pohjoiseen on jonkin verran matkaa, päätettiin säästää kuskien hermoja ja ottaa ensin juna vähän lähemmäksi. Meitä oli jälleen kuuden hengen porukka ja neljä meistä pääsi lähtemään perjantaina jo puolen päivän aikaan liikenteeseen. Manchester valikoitui hintavertailun perusteella voittajaksi tässä ja tämä juna - auto yhdistelmä osoittautuikin ihan loistavaksi kaikin puolin. Itse Mansesta mainittakoon vain sen verran, että on yksi rumimmista kaupungeista missä itse olen koskaan vieraillut. Paljon kertoo sekin että en ottanut yhtäkään kuvaa koko paikasta! Suomen Manse on paaaaaljon kivempi (ei kahta sanaa!), tosin kyllä senkin pystyi ymmärtämään miksi näitä kaupunkeja toisiinsa verrataan. Manchesterissa on toki kauniitakin rakennuksia, mutta jotenkin ne jäävät sinne rumuuden varjoon. Epätyypillisesti siihen mihin olen Englannissa tottunut, Manchesterissa on myös paljon uudehkoja kerrostaloja sekä siis ylipäänsä kerrostaloja.

Lounaan jälkeen siis äkkiä auto alle ja pois kaupungista. Jonkin aikaa motarilla ja jo alkoi ensimmäiset lampaat näkyä ikkunasta. Maisemat parani paranemistaan mitä lähemmäksi päästiin ja välillä me naiset takapenkillä kirjaimellisesti haukottiin henkeä ja hoettiin ääneen kilpaa että "mä en kestää". Meno ei laantunut kun päästiin ensimmäiseen kylään - alueelle on nimittäin kiviaitojen lisäksi rakentaa kokonaisia taloja samalla tekniikalla ja nehän oli myös todella upeita ja erikoisia. Kiitos siis etupenkille kärsivällisyydestä :D 

Meillä oli oma mökki varattuna viikonlopulle ja matkalla käytiin vielä kaupassa hakemassa evästä koko ilta- ja aamupalaksi. Mökkiä oltiin etsitty vähän sellaisella hakukriteerillä, että siitä olisi hienot maisemat ympärille ja ettei se olisi pelkästään mikään asunto jonkin kylän keskustassa. Cornwallin reissun jälkeen haettiin myös vähän jotain tasokkaampaa ja näissä kaikissa kriteereissä onnistuttiin. Ei oltaisi parempaa mökkiä voitu löytää. Parasta mökissä oli alakerran yhteiset oleskelutilat; iso keittiö, iso takkahuone, ruokailutila ja kaiken kruunasi takapihan puolella lasiseinät, joiden eteen oli asetettu vielä sohva maisemien ihailuun ja rentoutumiseen. Loputkin porukasta noudettiin iltajunalta Oxenholmesta mökille ja päästiin starttaamaan viikonloppua koko porukalla iltapala-juustojen ja viinilasillisten merkeissä. Melko perfecto. :) 

Meidän lähipubi, jossa lopulta ei edes käyty

Kukaan meistä ei ollut oikeastaan sen enempää suunnitellut ohjelmaa viikonlopulle. Lyhyehköistä vaelluksista oli ollut toki puhetta, mutta vaihtoehtoja oli paljon ja varsinaiseen valintatyöhön ryhdyttiin vasta lauantaiaamuna. Oltiin luotettu siihen että mökiltä löytynee alueen oppaita ja niinhän niitä löytyikin. Lauantaille valikoitui lopulta kuvien ja Guardian -lehden arvostelujen perusteella 45 minuutin päässä sijaitsevan kylän parin tunnin vaellus. Aamun sää vaikutti vaihtelevalta, sadetta tuli vaihtelevan voimakkaina kuuroina ja sääennustekin oli yön aikana muuttunut parempaan. Niinkuin sanoin, brittisäästä ei koskaan tiedä! ;)

Puolen päivän aikoihin pakattiin kaikki kuusi henkilöä goretexeineen autoon ja lähdettiin kohti starttipaikkaa. Englannin maaseudulla näyttäisi alueesta huolimatta olevan sääntö (ilman poikkeuksia) että pienemmät tiet ovat todella kapeita. Kai ne on joillekin hevoskärryille joskus satoja vuosia sitten tehty, kun ei ole tarvittu enempää tilaa. Etenkin Lake Districtillä molemmin puolin tietä rajaavat kiviaidat toivat jännitystä elämään, kun vastaan tuli turistibusseja ja omaan makuumme turhan kovaa ajavia paikallisia. Ja niin vaan mahduttiin ohi joka tilanteessa, vaikka monta kertaa epäilytti! 

Vesi oli melko kirkasta!

Oikean parkkipaikan löydettyämme pähkäiltiin tovi minne suuntaan on tarkoitus lähteä. Sade oli lakannut automatkan aikana ja auringossa oli jopa mukavan lämmin. Meidän kartta ei ollut kovin tarkka, eikä reittejä ole juurikaan merkitty maastoon, mutta oikea suunta löytyi lopulta. Välittömästi asfaltilta poistuttuamme kävi selväksi että maa on todella märkää, mutta suht kuivin sukin sinniteltiin vielä tovi. 

En missään kohtaa voinut lakata ihailemasta maisemia. Eikä mua oikeasti haitannut ne lopulta väistämättä kastuneet lenkkarit ja sukatkaan. Luonto on vaan parasta. <3  Välillä tuli lyhyitä kuuroja sadetta mutta pääosin saatiin nauttia poutasäästä. Reitillä ei meidän lisäksi näkynyt muita, mikä saikin meidät epäilemään että ollaanko ihan omilla poluilla. :D Koko tuo Lake Districtin alue oli nimittäin muuten melko pullollaan pitkästä viikonlopusta nauttivia lomailijoita. Asutus pysyi kuitenkin kokoajan kuuloetäisyydellä, joten eksymisvaaraa ei käytännössä ollut. Välillä polku oli niin märkää että se näytti enemmän purolta kuin polulta. Pahimpia olivat kuitenkin petolliset mättäät, jotka yhtäkkiä upottivatkin jalan märkään suohon sekä todella upottavat mutaiset kohdat. Välillä tarvottiin keskellä saniaispuskia, välillä taas siirryttiin aukeammalle heinikolle. Jatkuvasti upeat vuorimaisemat seurasivat edessä ja takana ja sivulle aukeni aina välillä näkymät alas laaksoon. Mitenkään ihan kauhean korkealle ei tällä reissulla noustu, mutta sen verran kuitenkin näkymät oli todella hyvät. :)

Tämä tässä on meidän polku - ei suinkaan puro!

Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää - täytyy mennä läpi.

Lopulta yksinäinen polkumme ristesi vilkkaampaan polkuun, jolla vilistikin sitten monenlaista vaeltajaa ja jopa maastopyöräilijöitä. Tuo polku olikin kuivaa, hyvin huollettua ja leveää, joka meidän mutaisen kinttupolkumme jälkeen tuntui ihan "turisteille tehdyltä". Sen verran kuitenkin sitäkin kavuttiin, että päästiin ihailemaan ylhäältä avautuvaa järvinäkymää. Upea oli näkymä joka ilmansuuntaan sieltäkin. :) 

Alaspäin lähdettäessä ensin väistettiin yhtä maastopyöräilijää (näitä kavereita pidän edelleen ihan hulluina) ja hetken päästä jotain vuorijuoksijaa. Ensin siitäkin kaverista olimme kollektiivisesti sitä mieltä että vähän hullu taitaa olla, mutta eipä siinä mennyt kuin silmänräpäys niin oltiin itse kokeilemassa tuota alamäkijuoksua. Jopa minä pääsin penikkoineni kivuttomasti ottamaan juoksuaskelia tuossa alamäessä, kun askel osui enemmän kantapäälle kuin päkiälle. En kuitenkaan liikoja halunnut riskeerata, joten mun meno oli muiden perässä sellaista ihmeellistä pikatöpsötystä :D 

Parisen tuntia siinä ensimmäisellä vaelluksella vierähti, mikä kylläkin tuntui paljon pidemmältä ajalta maaston hankaluudesta johtuen. Märkien kenkien kanssa päätettiin mennä siitä suoraan takaisin mökille suihkuun, eikä jääty esimerkiksi nauttimaan sympaattisen pikkukahvilan antimista. Päivän päätteeksi päätettiin vielä kävellä kuivilla kengillä reilun parin kilometrin päähän illalliselle lähikylän ravintolaan. Hyvä lopetus hyvälle päivälle. :) 

Seuraavasta päivästä ja sen vieläkin upeammista maisemista palaan asiaan erikseen seuraavassa postauksessa. Tämä oli vasta kevyt alkulämmittely. Stay tuned! :)